Matkalukemisia

Munsta on aina parasta ajankulua pitkillä (miksei myös lyhyillä) matkoilla harrastaa lukemista. Normaalisti tuntuu, että perus arkimenot vie niin paljon aikaa, että iltaisin mielummin tuijottaa telpparia lukemisen sijaan. Reissatessa taas on monesti niin pitkät vaihtovälit tai muuten paljon luppoaikaa, että lukeminen on se keino, jonka avulla voi välttyä tylsistymiseltä.

Varsinki vaihdon aikana tuli luettua todella paljon, sekä hyviä että huonoja kirjoja. Esittelenkin nyt muutamia mun lemppareita, mitkä on auttanu kovasti välttämään matkatylsyyttä:

Khaled Hosseini: Leijapoika

Lueskelin leijapoikaa New Yorkin matkalla. Tykkäsin siitä kyllä valtavasti, sillä se antoi mahdollisuuden päästä edes hieman kurkkaamaan sisälle kulttuuriin, joka on niin kaukana suomalaisesta kulttuurista. Huono juttu tässä kirjassa oli se, että meikäläinen maailman suurimpana itkupillinä ku luki tätä kirjaa lentokentällä, kanssamatkustajat vähän ihmetteli ko tirauttelin kyyneliä siellä sun täällä kirjaa lukiessani. Kannattaa siis periaatteessa lukea mielummin kotona neljän seinän sisällä kuin esimerkiksi lentokoneessa, jos on taipumusta samaan ko mulla.

Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Toinenkin Khaled Hosseini oli varsin loistavaa luettavaa. Tämän kohdalla tosiaan tein sen, mitä en edellistä Hosseinia lukiessani tajunnut, ja luin tämän turvallisesti kotona. Arabikulttuuri kiinnostaa nyt senkin vuoksi, että matka Libanoniin lähestyy (vaikka nykybeirutin meininki on varmasti todella kaukana menneisyyden Kabulista), ja Hosseini kirjoittaa todella koukuttavasti. Suosittelen!

Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru

Luin tämän Tracy Chevalierin kirjan ensimmäistä kertaa joskus ysillä, ja tykkäsin jo silloin tästä aivan valtavasti. Sen jälkeen oon lukenu tämän varmaan kolme kertaa, ja se odottelee siltä varalta, että se seuraava kerta vielä tulis. Ja ei tätä kirjaa yhtään pahenna se, että tarina on rakennettu Jan Vermeerin Turbaanipäinen tyttö-maalauksen ympärille.

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

Aloitin lukea Sinuhea ensimmäisen kerran 2006 kesällä, mutta sain luettua sen loppuun vasta kesällä 2007, sen verran oli muuta puuhaa jotka keskeyttivät aina lukemisen. Mutta onneksi luin! Tarina on kuvattu niin tarkasti, että se tempaa lukijan mukaansa jo ensimmäisistä sivuista lähtien. Parasta kirjassa oli hauskat, aikaa kuvaavat sanonnat kuten: "Nefrnefrnefr oli nainen, joka iloitsi miesten kanssa saadakseen haluamansa."


Ja kun Italiassa viimeksi oltiin, ajattelin kokeilla miltä Italian Vogue tuntuisi matkalukemisena, kun kirjat jäi hankkimatta. Ja ei ollut mikään ylläri, että aika nopeaa se oli läpi selattu, vaikka olisikin jäänyt ihailemaan hieman pidemmäksi aikaa jokaista kuvaa. Lukeminen kun oli melko mahdotonta, paitsi pari ne pari otsikkoa, jotka oli englanniksi. Ja eipä nuo muotilehdet taida muutenkaan olla mun juttu.