I love London

Nyt seuraa pientä hehkutusta, be prepared!

Ihastuin jo joskus ihan pikkutyttönä Lontooseen, se oli varmaan niitä ensimmäisiä englanninopiskelun vuosia, kun jotenkin brittiaksentti iski, ja sitä myötä myös Lontoo. Mulla on aivan äärimmäisen romantisoitunut kuva Lontoosta, eikä se ole kyllä vieläkään mihinkään haihtunut, vaikka kaupunki on tullut itsekin koettua useampaan otteeseen.


Voitte siis kuvitella, että oon melkoisen mielissäni siitä, että pääsen kaupunkiin taas ens kesänä! En kuitenkaan vietä siellä varmaan juurikaan aikaa, sillä meen pääasiassa Brightoniin (mistä oliki jo puhetta), mutta pakkohan Lontoossa on ainaki yks päivä käydä Sallan kanssa.


Kävin Lontoossa ekan kerran 15-vuotiaana ollessani Bournemouthissa kielikurssilla. Vaikka kaupungin tutkimiseen ei ollu läheskään riittävästi aikaa, niin se riitti siihen, että meikän sydän on ikuisesti Lontoossa. Miettikää nyt, onko mitään niin siistiä ja kaunista ko Big Ben?

Viime reissulla Lontoossa majoitus oli kamala, ja sen myötä vietettiin siellä mahdollisimman vähän aikaa (niinku sen pitäs Lonttoossa mennäki), ja kierrettiin kaupunkia aamusta iltamyöhään. Se, että kaupunkia kiersi paljon yhistettynä lämpimään ilmaan ja puolipilviseen säähän (koko reissun aikana satoi vaan kerran, ja sekin aika me satuttiin just olemaan Harrodsilla) takas sen, että kaikki oli mahtavaa. Varsinkin muistan sen illan ennen kotiinlähtöä, kun oli ihan mustaa ja lämmintä varmaan 25 astetta ja hengailtiin Trafalgar Squarella kymmenien muiden tyyppien kanssa.

Voin siis kertoa olevani melkoisen mielissäni, kun viikkotolkulla oon koittanu houkutella isää lähtemään johonki reissuun, ja se eilen paljasti että ne oli Veeran kans suunnitellu, että lähettäis porukalla syksyllä Lontooseen.

And I say: IHANAA!