Lontoossa!

Nyt on aika kertoilla vähän yleisemmin meijän reissusta. Vaikka vietettiin muutama päivä matkan alkuun Tampereella, hyppään suoraan Englantiin, ja jos innostun niin kerron Tampereesta sitten myöhemmin. Ja näin alkajaisiksi kerrottakoon, että vedän parhaillani naamaan intissä olevalle veljelleni alunperin tuliaisiksi ostettua suklaata... Sori Topi, et saa ko yhen levyn aeroa! Mutta sitten itse asiaan:

Varsinainen Englantielämys alkoi jo lauantai-iltana, kun saavuttiin Gatwickin lentokentältä Brightoniin (junalla puoli tuntia, maksaa £8,5/suunta) ja heitettiin kamat Mipan työpaikalle. Sen jälkeen mentiin Komedia-nimiselle klubille kattoon Stand-Uppia. Ei paljo vitsit auennu kymmenen tunnin matkustamisen jälkeen, mutta oli silti kivaa. Ja parasta oli se, että seuraavana aamuna olisin Lontoossa.

Aamiaista junassa, selvästikin todella mielissään!

Reissun eka kunnon päivä alkoikin sitten maailman parhaalla aamiaisella: Brightonin rautatieaseman läheisyydessä sijaitsevasta Tescosta ostetulla tuorehedelmäsalattilla, mukana oli luonnollisesti myös ihan oma rasiallinen tuoreananasta. NAM!

Lontoossa suhattiin läpi ihan ensimmäisenä kaikki perusnähtävyydet, sillä Marjo ei ollut käyny koskaan aikaisemmin Lontoossa. Käpyteltiin Victorialta Buckingham Palacelle, sieltä Benille, ja jatkettiin Trafalgar Squaren kautta Piccadilly Circukseen. Sieltä otettiinkin sitten metro Camdeniin.

Perinteisesti kuva Buckingham Palacen komeista porteista

Turistikuva Mipasta, kuulemma eka. Ps. Kuningatar oli kotona!

Mipa, minä ja Ben

Lisää turistikuvia, päätin näyttää taas parhaan puoleni

Meikän Lontoon superlempparipaikka: Trafalgar Square

Marjo päätti et nyt oli aika habakuvan..

Määki yritin sitte parhaani, mutta minkäs teet ku ei habaa löydy

Ihanat tytöt ihanassa Piccadillyssä!

Camdenissa meni aikaa ihan mukavasti. Kierreltiin ja kaarreltiin ja söin ihanaa meksikolaista ja myös melko maistuvia suklaa-banaani-manteli-lättyjä. Vettä sato vähän mutta ei liikaa. Parasta oli kuitenki se ko oltiin lähdössä pois sieltä ja suunnattiin kohti metroa, metroasema oli suljettu ruuhkan välttämiseksi kiireisimpien tuntien ajaksi. Meikä arvostaa tuota logiikkaa, tottahan se on paras ja toimivin tapa sulkea koko paikka silloin, kun sinne olis tulossa eniten ihmisiä. Tää vastoinkäyminen eikuitenkaan mua haitannut, sillä hypättiin onnikkaan ja sain nauttia noin puolen tunnin matkan mun edessä olevalla penkillä istuvan teini-ikäisen parin kuolailusta toistensa suuhun. No, se meni lähestyvän ystävänpäivän piikkiin.

Muutama Camdenin noin miljoonasta ravintolasta

RUOKAAAAA!! Meikällä meksikolaista, Maukalla thaimaalaista

Meikä ei ihan tajunnu tuota hevoshommaa, mutta oonki vasta noviisi Camdeniin kävijä!

Mipa meni Camdenin jälkeen moikkaaman jotakuta sen kaveria Oxford Streetin lähellä olevaan pubiin, ja me päätittiin käydä Marjon kanssa kiertelemässä vähän kaupoissa. Ei taidettu ostaa mitään, ja siitä budjetti tykkäs. Lopulta oltiin sen verran poikki, että pistäydyttiin teelle (eli kaakaolle ja kokikselle) jonnekin päin Carnaby Streetiä.

Pienen hengähdystauon voimalla jaksettiinki sitten loppuilta. Otettiin nimittäin metro alle ja suunnattiin kohti Tower Bridgeä. Siinä vaiheessa oli jo kyllä niin täydellinen englanti-ilma että ei voi muuta sanoa. Oli hullun sumuista, vettä tihkutti ja alako jo hämärtää. Tower Bridge oli tosi komia siinä valaistuksessa, ja napsittiinki raivolla kuvia!

Pimiää, sumusta ja märkää

Tämä oli nyt se linna

Mipan kans oltiin mielissään ja vaan vähän jäässä!

 Tower Bridgen jälkeen käytiin vielä ihastelemassa Beniä, ja koska meillä oli vuorokauden voimassa oleva metrokortti, mentiin metrolla. En oo koskaan ennen jääny Westminsterin pysäkillä, joten voitte kuvitella mun fiiliksen, kun noustiin metrosta aivan Benin juurella.

Benin juurella!

 Vaikka varpaat ja nenä oli aivan jäässä, vettä tihkutti ja muutenki oli tosi koleaa, ei siitä tilanteesta voinu  muuta ko nauttia. Ikuisena Lontoo-fanina Big Ben symboloi mulle pelkkää hyvää, ja sen lisäksi mun mielestä se on vielä todella kaunis. Ihastelin sitä siinä sitten aivan jäässä mutta oli ihanaa.

London Eye pimeässä, olihan se hieno!

Mipa fiilistelemässä Houses of Parliamentin edessä

Maukkaki fiilisteli

 Otettiin vielä mukava iltakävely ja kipiteltiin Victorialle, jossa ei ooteltu kuitenkaan kovin kauaa junaa. Parasta oli se et Mipa oli ostanu meille halvat junaliput (£4,5/suunta), ja paluumatka meni puoleksi junassa ja puoleksi onnikassa. Onnikkakuski kaahaskin sitten sen verran, että melkeen onnistu nukkumaan. Vettä tuli ämpärikaupalla ja meikä sai bussin toiseksi parhaan paikan, eli tokan kerroksen takarivin keskipaikka. Ootin vaan sitä äkkijarrutusta et millon lennän suoraan lasista läpi. Ei tullu, ehkä ens kerralla. Myös Brightonissa sato vettä joten otettiin onnikka Mipan kotiin, ja mentiin onnellisena nukkumaan!

Koska tässä oli aika paljo juttua, taijan tehä ihan oman postauksen sitte Brightonissa oleilusta. Ens kertaan!

Ps. Meitsi rakastaa Lontoota!

Osa kuvista on  mun ottamia, osa Marjon.