Matkakateutta?

Mää oon tosi matkakateellinen ihminen. Heti kun joku kaveri kertoo joistakin reissusuunnitelmista, eka ajatus on että minäkin haluan! Samalla hetkellä katoaa se tosiasia, että oon just tullu reissusta tai menossa reissuun tai se, että oon aivan varmasti saanu maailman jokaisen ihmisen mittapuun mukaan matkustella jo sen verran, että siitä riittäisi tavalliselle pallontallaajalle koko eliniäksi. Mutta ei, nuo asiat tuppaa unohtumaan sillä sekunnilla, kun joku kaveri ilmoittaa matkastaan johonkin jännään paikkaan, missä minä en oo vielä käyny.

Samasta syystä en kykene lukemaan kuin muutamaa matkablogia, kun alkaa heti kyrsiä että miks minä en pääse tuonne. Säälittävää, tiedän. Sen vuoksi oonkin ihmetelly kerta toisensa jälkeen, miten kukaan kykenee lukemaan mun blogia, joka on pääasiassa lällätystä siitä, missä kaikkialla makeissa mestoissa meikätyttö on taas päässy käymään. Rakkaat lukijat, nyt seuraa tunnustus: pidän teitä yli-ihmisinä.

Mutta tällä valituksella on myös pointti. Törmäsin taas vaihteeksi tuohon niin ärsyttävään matkakateuteen, että siinä vellomisen sijaan päätin harjoittaa toista, paljon parempaa reissailuun liittyvää aktiviteettia, nimittäin haaveilemista. Otin kartan eteeni ja napsuttelin muutaman reitin, mitä haluaisin vielä elämässäni joskus kulkea, jos vaan jossain vaiheessa tulee tarpeeksi aikaa, seuraa ja rahaa. Näitä reissuja en oo ihan heti toteuttamassa, mutta ajattelin ne kuitenkin teille kertoa, ellei muuta niin inspiraatioksi. Että jos siellä ruudun toisella puolella on yhtä pikkumaisia ihmisiä kuin minä, niin tämän postauksen ei pitäisi aiheuttaa kenessäkään kateutta, sillä näihin paikkoihin meikäläinen ei ole menossa. Ainakaan ihan heti.

Mimmosia reissuja Euroopassa haluaisin sitten toteuttaa:

Baltia -road trip

Tää on yks niistä reiteistä, mitä jokaisen suomalaisen tulisi meikän mielestä kokea. Ihan vaan siitä syystä, että tuonne on niin heleppoa lähtiä. Rossailisi autolla eka Helsinkiin, sieltä lahen yli Tallinnaan ja jatkaisi matkaa Baltian pääkaupunkeja pitkin. Riika, Vilna ja seikkailunhaluisimmille myös Minsk ja Kiova. Sieltä pääsisi sitten kätevästi ihastelemaan Krakovaa, kun olisi aika palata kohti pohjoista ja Varsovan kautta mennä Gdanskiin, mistä olisi kätevä hypätä rekkamiesten joukkoon laivalle ja lillua sitten hitaasti takaisin Helsinkiin. Reissu onnistuis varmasti makijasti parissa viikossa, ja maisemat olis taatusti mielenkiintoisia.


Lissää Balkania!

Jos on kerran Balkanilla käyny, on sinne pakko päästä uudelleen. Tällä reissulla tsuumailtaisiin vähän eri paikkoja kuin viimeksi eli niitä, mitkä jäi aikaisemmalla kerralla näkemättä. Reissu starttais halpalennolla Splitiin, missä vois nautiskella vähän rantaelämästä, sieltä otettais bussi Dubrovnikiin, ja samalla vois tietty käväistä Bosnia-Hertsegovinan puolella vaikkapa Mostarissa. Matka jatkuisi kohti euromaa -Montenegroa, missä vois nauttia veden läheisyydestä vaikkapa Barissa. Matkan viimeinen etappi olisi Tiran, mistä otettaisiin taas joku yhden suunnan halpalento kohti kotia. Tämän reissun tärkein pointti olis ottaa iisisti ja nauttia rannoista ja edullisesta hintatasosta. Oi jospa vielä joku päivä!

Ne jännät eurooppalaiset maat!

Matka alkaisi Odessasta, mistä voisi vaikka vuokrata auton ja jatkaa matkaa kohti Moldovaa ja Chisinauta, sieltä autolla seikkaillen Romaniaan ja Bukrestiin, mistä matkattaisiin edelleen Bulgarian Sofiaan. Reissuun ei välttis tarttis viikkoa kauempaa, ja todennäköisesti sen aikana tapahtuis vaikka mitä jännää, kun tuolla päin maailmaa lähtisi auton rattiin. Lupaus seikkailusta siis.

No, katellaan jos joskus nää reissut olis mahdollista toteuttaa. Lupaan myös yrittää vähentää tuota karmeaa matkakateutta ja sen sijaan keskittyä olemaan iloinen reissukavereiden puolesta. Löytyykö muita reissukateellisia?