Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Matkakateutta?

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

torstai 12. heinäkuuta 2012

Matkakateutta?

Mää oon tosi matkakateellinen ihminen. Heti kun joku kaveri kertoo joistakin reissusuunnitelmista, eka ajatus on että minäkin haluan! Samalla hetkellä katoaa se tosiasia, että oon just tullu reissusta tai menossa reissuun tai se, että oon aivan varmasti saanu maailman jokaisen ihmisen mittapuun mukaan matkustella jo sen verran, että siitä riittäisi tavalliselle pallontallaajalle koko eliniäksi. Mutta ei, nuo asiat tuppaa unohtumaan sillä sekunnilla, kun joku kaveri ilmoittaa matkastaan johonkin jännään paikkaan, missä minä en oo vielä käyny.

Samasta syystä en kykene lukemaan kuin muutamaa matkablogia, kun alkaa heti kyrsiä että miks minä en pääse tuonne. Säälittävää, tiedän. Sen vuoksi oonkin ihmetelly kerta toisensa jälkeen, miten kukaan kykenee lukemaan mun blogia, joka on pääasiassa lällätystä siitä, missä kaikkialla makeissa mestoissa meikätyttö on taas päässy käymään. Rakkaat lukijat, nyt seuraa tunnustus: pidän teitä yli-ihmisinä.

Mutta tällä valituksella on myös pointti. Törmäsin taas vaihteeksi tuohon niin ärsyttävään matkakateuteen, että siinä vellomisen sijaan päätin harjoittaa toista, paljon parempaa reissailuun liittyvää aktiviteettia, nimittäin haaveilemista. Otin kartan eteeni ja napsuttelin muutaman reitin, mitä haluaisin vielä elämässäni joskus kulkea, jos vaan jossain vaiheessa tulee tarpeeksi aikaa, seuraa ja rahaa. Näitä reissuja en oo ihan heti toteuttamassa, mutta ajattelin ne kuitenkin teille kertoa, ellei muuta niin inspiraatioksi. Että jos siellä ruudun toisella puolella on yhtä pikkumaisia ihmisiä kuin minä, niin tämän postauksen ei pitäisi aiheuttaa kenessäkään kateutta, sillä näihin paikkoihin meikäläinen ei ole menossa. Ainakaan ihan heti.

Mimmosia reissuja Euroopassa haluaisin sitten toteuttaa:

Baltia -road trip

Tää on yks niistä reiteistä, mitä jokaisen suomalaisen tulisi meikän mielestä kokea. Ihan vaan siitä syystä, että tuonne on niin heleppoa lähtiä. Rossailisi autolla eka Helsinkiin, sieltä lahen yli Tallinnaan ja jatkaisi matkaa Baltian pääkaupunkeja pitkin. Riika, Vilna ja seikkailunhaluisimmille myös Minsk ja Kiova. Sieltä pääsisi sitten kätevästi ihastelemaan Krakovaa, kun olisi aika palata kohti pohjoista ja Varsovan kautta mennä Gdanskiin, mistä olisi kätevä hypätä rekkamiesten joukkoon laivalle ja lillua sitten hitaasti takaisin Helsinkiin. Reissu onnistuis varmasti makijasti parissa viikossa, ja maisemat olis taatusti mielenkiintoisia.


Lissää Balkania!

Jos on kerran Balkanilla käyny, on sinne pakko päästä uudelleen. Tällä reissulla tsuumailtaisiin vähän eri paikkoja kuin viimeksi eli niitä, mitkä jäi aikaisemmalla kerralla näkemättä. Reissu starttais halpalennolla Splitiin, missä vois nautiskella vähän rantaelämästä, sieltä otettais bussi Dubrovnikiin, ja samalla vois tietty käväistä Bosnia-Hertsegovinan puolella vaikkapa Mostarissa. Matka jatkuisi kohti euromaa -Montenegroa, missä vois nauttia veden läheisyydestä vaikkapa Barissa. Matkan viimeinen etappi olisi Tiran, mistä otettaisiin taas joku yhden suunnan halpalento kohti kotia. Tämän reissun tärkein pointti olis ottaa iisisti ja nauttia rannoista ja edullisesta hintatasosta. Oi jospa vielä joku päivä!

Ne jännät eurooppalaiset maat!


Matka alkaisi Odessasta, mistä voisi vaikka vuokrata auton ja jatkaa matkaa kohti Moldovaa ja Chisinauta, sieltä autolla seikkaillen Romaniaan ja Bukrestiin, mistä matkattaisiin edelleen Bulgarian Sofiaan. Reissuun ei välttis tarttis viikkoa kauempaa, ja todennäköisesti sen aikana tapahtuis vaikka mitä jännää, kun tuolla päin maailmaa lähtisi auton rattiin. Lupaus seikkailusta siis.

No, katellaan jos joskus nää reissut olis mahdollista toteuttaa. Lupaan myös yrittää vähentää tuota karmeaa matkakateutta ja sen sijaan keskittyä olemaan iloinen reissukavereiden puolesta. Löytyykö muita reissukateellisia?

Tunnisteet:

5 kommenttia:

12. heinäkuuta 2012 klo 9.03 , Blogger Laura kirjoitti...

Hyviä reittejä! Mä haluaisin ehdottomasti toteuttaa ton Balkan-reitin! Toi Baltia reitti olis varmaan tosi kiva, ainakin mitä junasta näki niin Latvian ja Liettuan maaseutu on tosi kaunista ja siellä olis varmaan kiva ajella!

 
12. heinäkuuta 2012 klo 11.30 , Blogger Nana kirjoitti...

Terveisiä vaan toiselta matkakateelliselta! Matkablogien lukeminen käy hyvin siedätyshoidosta ja oman kateuden ja kärsivällisyyden kontrollointiharjoituksesta :P Itehän oon kateellinen myös kaikille, jotka asuvat ulkomailla. Paitsi että asun itekki ulkomailla, mutta eihän tää enää miltään ulkomaalta tunnu :D

 
12. heinäkuuta 2012 klo 11.44 , Blogger Inka kirjoitti...

Laura: Hyvä tietää, että Latvia/Liettua -suunnalla on nättiä! Osaa sitten varautua, kun joskus ehkä tuonne päin lähtee autolla huristelemaan. :)

Nana: Haha! Iteki muistan ko asuin Itävallassa että nyyh vähän oon kateellinen kaikille jotka asuu ulukomailla. Munki pitää varmaan alkaa harrastaa tuota siedätyshoitoa vielä isommissa määrin, sillä tällä hetkellä menee aika huonosti.. :D

 
12. heinäkuuta 2012 klo 12.37 , Blogger Ulla kirjoitti...

Inka nää oot kyllä ihana! Sun ajatuksiin voi niin samaistua! Samana tai seuraavana päivänä viimestään kun oon kotiutunut reissusta, alan haluta uuteen reissuun - ihan hirveellä vimmalla niinku en koskaan ois reissua päässy kokemaan. Ja mitä useampi päivä menee kotona sitä enemmän se eskaloituu joten jo viikon päästä tuntuu etten ikinä koskaan ikinä pääse mihinkään!

Ja voi pojat tosiaan tuo kateus niitä kohtaan jotka asuu ulkomailla! :D Hih, en tiennytkään että sitä voi potea vaikka siellä asuu, hihii niin Ihania tunnustuksia! :)

Positiiviinen puoli on että ehkä tämä vimma pitää meidät liikkeellä ja raivataan se tie auki maailmalle niin usein ku mahdollista. Mutta musta on ärsyttävää että jotku ihmiset pitää sitä että käy kahdesti vuodessa reissussa paljona matkusteluna... siis kaks kertaa vuodessa tarkottaa yleensä kymmentä piiiitkääää kuivaa kuukautta jolloin ei mitään. Siitä selviäminen on kans yli-ihmismäistä, imho.

 
12. heinäkuuta 2012 klo 15.29 , Blogger Inka kirjoitti...

Yess, onneksi en oo yksin kateuspuuskieni kanssa! Ja niin totta tuo mitä sanoit siitä, että pysytäänpähän ainakin liikenteessä.

Leikin tuossa ajatuksella, että oon todellakin matkustanu elämässäni jo ihan riittävästi yhelle ihmiselle, enkä matkustaisi enää ikinä mihinkään ulkomaille, ja heti iski semmonen hirviä ahistus. Onneksi tuosta ei taida olla pelekoa, saksan-raporttia odotellessa! :)

 

Lähetä kommentti

Antaa tulla!

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu