Sabahalheer, Beirut!

Marhaba! Täällä sitä nyt ollaan, Libanonin pääkaupungissa Beirutissa. Eilinen oli sanalla sanoen aivan hullu! Viiden tunnin vaihtoväli Budapestissa vielä menetteli, mutta sen jälkeinen lento oli aivan kamala. Lento lähti (tai siis olis pitäny lähteä) 23:20, ja perillä oltiin 3:30. Tuossa on tunnin aikaero johonki suuntaan, eli oikeasti lento kesti vain sen kolmisen tuntia, mutta se kyllä tuntui koko yön kestäneeltä noin kaksistakymmenistä torkuista johtuen.

Viisumihommat meni aivan todella heleposti! Ensin olin aivan paniikissa ja puristin viisumihakemusta aivan rystyset valkoisina puolet lennosta, mutta se oli kyllä ihan turhaa. Karim ja kumppanit tuli myös siihen viisumijonoon, koska niillä ei ollu passeja, vaan henkilökortit, ja menin sitten siinä niitten vauhissa kans. Passit ja viisumihakemukset vaan tsekattiin, sitte sain leiman ja se oli siinä. Ei pitäny maksaa, ei pitäny kertoa millon lähtee, ei mittään. Enkä saanu mitään erikoiskohtelua, sillä ei keltään muultakaan paljo mitään muuta passin lisäksi kyselty.

Meitä oli sitte vastassa joku ehkä seittemän tyyppiä siellä lentokentällä. Se tuli mulle vähän yllärinä, luulin että siellä olis ollu vaan yks Karimin setä mutta se ei olis ollu ilmeisestikään paikallinen tyyli, riippumatta siitä että siinä vaiheessa kello oli jo varmasti ainakin neljä ja kaikilla niillä oli aamulla joko koulua tai töitä. Meitä oli siis vastassa kaks Karimin serkkua, kaks setää ja yhen sedän vaimo. Esittelin itteni makiasti arabiaksi ja sain vähän poskipusuja (mitä mun ei Karimin mukaan olis pitäny saaha ko en kuulu sukuun, mutta ilmeisesti muutki oli hämmentyneitä ko minä) ja kaikki oli ihan sairaan ystävällisiä mua kohtaan! Sitte vaan otettiin laukut ja laitettiin menoksi!

Kattelin maisemia autosta ja voi vitsi että oli siistin näköistä! Hulluna valoja pilkkopimeässä kaupungissa, palmuja ja kaikkea muuta. Ja oli ihan sairaan lämmin, sillon yöllä oli 18 astetta lämmintä. J Tultiin tosiaan tänne Karimin mummon luo yöksi ja se oli ihan mieliessään nähdessään noita tyyppejä, esimerkiksi Evaa se oli viimeksi nähny joskus ko Eva oli ehkä kolme.

Oltiin vielä hetki hereillä täällä Teetan luona. Kaikki ne tyypit jotka oli saattamassa meitä, jäi tänne vähäksi aikaa vaikka niitä varmasti väsytti ja kotona ootti aikainen herätys. Juttelin vähän englantia sen Karimin serkun Dalian kans ja sen äidin kans saksaa. Ei menny kovin vahvasti mutta jospa se tästä. Pakko kai se on viimeistään tässä vaiheessa tunnnustaa, että oli kai siitä saksan opiskelusta sittenki jotain hyötyä.

Viime yö meni mukavasti, kuulin välillä unen läpi minareettien rukouskutsut mutta ei ne pahemmin häirinny. Nyt kuitenki heräsin vaan neljän ja puolen tunnin unien jälkeen, ja oottelen tässä että talo herää. On mua aiemmin varoitettu, että Khanjit nukkuu aina myöhään, joten mitä mittää.

Ja kirjoittelen tosiaan näitä juttuja vähän sillai päiväkirjatyylisesti sillon ko on aikaa, ja kun pääsen nettikahvilaan tms. missä on netti, niin länttään kaikki sitten samalla kerralla.

Translation: Finally here! The last flight was just full pain, three-hour flight in the middle of the night after 8hrs of travelling was spent in a sleep. At least in some kind of sleep. I didn’t need to buy a visa, they just checked my pass, put a stamp on it, and that was it, so easy! There were Karim’s relatives at the airport to pick us up, and they were sooo happy to see their cousins after so many years. Even I got some of those cheek kisses you never see in Finland. They were really nice to me, too, even they had never seen me before. I’m speaking mostly german with the uncles, and for now it has not been so great, but I hope that it will get better. Despite the fact that all the others had to wake up early this morning and go to work or school, they spent some time with us here at Karim’s grandma’s place after they gave us a ride here. I just woke up too early, all the others are sleeping I presume. And btw, I write this always when I have some time and then, when I get to some place with Internet, I put all these posts on blogger at the same time, so don’t get confused with the dates etc.