Parasta Bestiä

Palasin takaisin hikiseen Helsinkiin lauantaina. Vaikka takana ei ollut kuin neljän päivän reissu, oli silti olo jotenki aivan puhkikulutettu. Sinä aikana ehin nähdä ihan hullun paljon ja kävellä sitäki enemmän, se taitaa olla niitä osaksi yksin reissaamisen hienouksia. Käveltyä tulee, kun ei yksin jaksa kovin pitkäksi aikaa pysähtyä.

Mutta alotetaan kuitenki iha alusta. Mun lento oli perillä Gatwickilla joskus 22.45 paikallista aikaa, lensin siis easyjetillä ja lennot makso joskus vuoden alussa jotain 100e hujakoilla. Kone saapui north terminaliin ja juna Brightoniin lähti south terminalista, joten hyppäsin junaan/shuttleen (ilmainen!) ja vaihoin terminaalia. Sieltä junalippu, makso jotain 8 puntaa ja puoli tuntia nii olin Brightonissa.

Brightonin pääkatu

Olin vähän huonosti valmistautunu reissuun, nimittäin jostain syystä olin olettanu että myös englannissa on hellettä, ja pakkasin aivan viime minuuteilla kaiken varalta farkut mukaan. Menin siis Mipan luo ja se asuu ihan meren vieressä, joten sillon iltamyöhään tuuli oli melekosen kova, eikä mun varustus tuntunu riittävän nimeksikään. Oli ihan mukava kuitenki, että ei ollu ihan sairas hiki.

Rantsun vieressä oleva tie iltavalaistuksessa!

Miia oli tosiaan töissä päiväsaikaan, käytiin vaan yhessä syömässä sen tunnin mittaisella lounastauolla (puistopiknikillä, vaikka olis vettä satanu!), mutta muuten olin päivisin oman onneni nojassa. Ekana päivänä suuntasin tietenki heti ekana tyhjentämään lompsani Primarkiin, New Lookiin ja Topshopiin (ne perinteiset), mutta parin tunnin jälkeen tykästyin enemmän siihen kaupungin kattelemiseen ja sinne eksymiseen.

Brighton Pier iltavalaistuksessa, oli komija!

Löysinki muutaman aika mainion paikan, niistä myöhemmin. Brighton oli siitä suloinen että siellä oli semmoisia ihan pikkuruisia katuja vieri vieressä, ja siellä pysty vaan käveleen ja kääntymään ja löytämään taas jotain vielä siistimpää. Mulla ei ollu ekana päivänä juurikaan hajua missä olin, mutta se ei haitannu tietenkään tippaakaan, koska kaikkialla oli niin siistiä! Tuijottelin monttu auki vaan niitä hienonvärisiä taloja ja olin mielissään ko olin siellä. Kyllä kelepas, sen voin sanoa.

Kelloja oli monessa paikassa, helpotti elämää

Olin muka muina miehinä kuvvaamassa tuota miestä, jäin kiinni ja se ei pitäny minnää vaan piiloutu.

Perinteistä!

Kuningasperheen entinen kesäasunto, oli vissii nii rupu ni ei kelepaa ennää.

Oli hullun kiva päästä taas vähän käyttämään englantia, vaikka sitä suomalaisessa seurassa ei kovin paljo tuukaan puhuttua. Eka päivä meni hullun nopiasti, Miian tultua töistä käveleskeltiin, käytiin pubissa nauttimassa pubiruokaa (lämpimiä leipiä ja chipsejä), sitte mentiin toiseen pubiin jossa oli tiistain kunniaksi leffailtama (siitäkin lisää myöhemmin) ja sen jälkeen suunnattiin rantsua pitkin Asdaan. Mikä sen parempaa, ku käyä keskiyöllä ruokakaupassa?

Onnistuin olemaan ihan täydellisesti lomalla, sillä kokoajan olin ihan sekaisin siitä, mikä päivä oli ja miten kauan olin ollu jo reissussa. Tein kaiken aika tehokkaasti, sillä parin päivän jälkeen tuntu että olin ollu Brightonissa jo ainaki viikon!

Vaatekaupan ikkunat oli aivan täynnä vanhoja ompelukoneita

Brightonista löytyy ne siisteimmät graffitit

Olin tosiaan maanantai-illasta keskiviikkoiltaan Mipan kans kahestaan, ja ke illalla saapui Salla. Se ilta oli jotenki ihan sairaan kylmä, pakko kertoa että tuuli oli netin mukaan 42km/h ja meikäläisellä oli päällä kalsareiden virkaa toimittaneet legginssit, haaremihousut (hyvin otti muuten tuuleen!), toppi, lyhyt neuletakki, pitkä neuletakki, pitkä huppari ja kaulahuivi! Siis heinäkuussa!!!! Jossain vaiheessa tuli onneksi kuuma niin pysty ottaan hupparin ja toisen neuletakeista pois niin ei tarvinnu hulluna huolestua.

Meikä oli melekosen mielissään

Salla tuli siis keskiviikkona illalla, ja me suunnattiinki heti ensitöilksemme torstaina aamulla Lontooseen! (tästäkin lisää myöhemmin) Päivä meni makijasti ja teen siitä myöhemmin sitten ihan oman postauksen, onhan kaupunki sen ansainnut. Mipa osti meille netistä liput ja ne tais maksaa jonku yheksän puntaa per naama, siis menopaluu. Munsta on aika hauskaa että menopaluu Brighton-Lontoo maksaa melkein saman verran ko yks suunta Gatwick-Brighton vaikka matka on paljo lyhyempi. No, mitä mittää.

Torstaina käytiin Lontoon jälkeen kattomassa myös Stand uppia ja se oli aika jees vaikka tietty ei ihan kaikki vitsit auennu. Joitakin en ihan rehellisesti ymmärtäny ja toiset olis vaatinu paikkakuntien parempaa tuntemusta avautuakseen. Mutta kyllä kelepas ja palvelu oli aivan mainiota!

Olin mielissään myös pierillä

Perjantaipäivä meni aika pitkälti kaupungilla kiertäessä, Salla shoppaili ja mää yritin pitää sormeni erossa niistä kamppeista. Onnistuin muuten suhteellisen hyvin, sen voin puolustuksekseni sanoa.

Käytiin Mipan lounastauolla italialaisessa syömässä neljän punnan (!) pastaa ja jälkkäriksi cupcakesit jotka neki oli maukkaita. Sen jälkeen rikottiin Sallan kans muutamia liikennesääntöjä poliisimiesten nessujen edessä ja juostiin rannalle!

Humalaiset Brightonilaiset halusivat välttämättä poseerata

Brightonista sen verran, että se on englannin seksuaalivähemmistöjen pääkaupunki, ja se kaupunginosa missä Mipa asui, Kemp Town, oli Brightonin setalaisen tukikohta. Sateenkaarilippuja oli joka toisessa kioskissa, ja meininki oli muutenki tosi rento.

Pierillä kuvaillessani takaa kuulu yhtäkkiä "Hey love, take our picture!", ja koska siinä tilanteessa poseeraukset oli sitä luokkaa että kuvan ottamisesta ei voinut kieltäytyä, nappasin yhen ehkä reissun hienoimmista otoksista, se siis tuolla yllä.

Meri oli kaunis, vaikka tuuli todella paljon ja oli vielä pilvistäkin

Pierin päässä oli tivoli, jossa oli kaikki karuselleista lähtien!

Pierillä kiertelyn jälkeen meillä oli tarkoitus lähtä Mipan työkavereiden kanssa pubiin. Englannissa on kuulemma tapana, että perjantain kunniaksi työt loppuu puoli tuntia aikaisemmin ja sen jälkeen lähetään porukalla viettämään iltaa pubiin. Miia sano että porukan pubiaktiivisuus vaihtelee, joskus mukana on viis ja joskus kakskytviis, joten aateltiin että mukava ilta siis tulossa. Mipan tullessa töistä se kuitenki ilmotti että kukaan ei oo lähössä, joten päätettiin kuitenki mennä omine nokkinemme.

Ekassa pubissa kello ei ollu vielä niin paljon, niin juotiin afternoon tea

Käytiin parissa pubissa ja mentiin suht aikasin takas Mipan kämpille, koska meillä oli melekonen pakkaamisurakka vielä edessä. Oltiin siis otettu vaan käsimatkatavarat, ja Brigtonin (ja Lontoon) kaupoista mukaan oli sattunu kaikenlaista mukavaa, niin oli aika suuret pelot siitä, että laukut ei millään mahtuis kiinni.

Kaikesta paniikista huolimatta kaikki tavarat kuitenki mahtu mukaan ja vetoketjukin meni vielä kiinni, joten no worries! Ens kerralla otan vielä enemmän kamaa, ku kaikesta huolimatta kaikki tuntuu aina mahtuvan!

Lento meillä lähti lauantaina 12.50, mutta ennen sitä käytiin vielä aamuteellä Jamie Oliverin kahvilassa. Kieli palo, mutta ei haitannu!

Salla ja English breakfast tea

Voin muuten kertoa, että se hetki, kun astuttiin Helsinki-Vantaalta ulos, oli yks hulluimpia. Neljä päivää tuulessa ja kylmässä ja yhtäkkiä hullu kuuma ja kostea ilma, joka ei liiku mihinkään, tulee vastaan ja tuntuu siltä että kymmenen litraa hikeä alkaa valua aivan yhtenään. Täällä on kuuma, ja se kelepaa.

Ko. reissusta lisää on vielä luvassa! Ja me saahaan ehkä tässä ihan kohta netti, joten nää kirjastokäymisetkin vähän vähenee.