Porvoo ja Hakaniemi ne yhteen soppii

Otettiin tuossa viime lauantaina Karimin kanssa onnikka alle ja kävästiin Porvoossa. Se ei kuitenkaan oo nyt mun kertomuksen kohde, vaan ajattelin hieman avautua siitä asunnosta, jonne muutettiin viime viikolla. Pahoittelen jo etukäteen, mutta joskus täytyy avautua, ja tämä lienee otollinen hetki. Kuvituksena toimii kuitenkin viime lauantai ja Porvoo!

Eli meillä on tosiaan joskus 1800-luvulla rakennettu kivitalo nyt kämppänä, 22 neliötä, vuokra 565e, sisältää kaiken muun kuin netin, jota meillä ei siis ole (tällä hetkellä istun Kallion kirjastossa).

Käytiin tosiaan kaks kertaa siellä kämpässä ennenko muutettiin, ekalla kerralla tsekkaamassa mimmonen hikipaja on kyseessä, ja tokalla kerralla allekirjoittamassa vuokrasoppari. Ekalla kerralla oli hyvä jos päästiin sisälle, sillä minikokoisessa eteisessä oli vastassa sen siellä asuvat jätkän joku vanaha pyörä! Kunhan ohitettiin se, meitä tervehti iloisesti ihan kamala homeen ja kaiken muun inhottavan haju. No ei se mittää, vaihtoehtoja ei ollu ja "kyllähän sitä kaks kuukautta on vaikka päällään", joten mikäs siinä.

Sitte koitti jossain vaiheessa kesäkuun viimeinen päivä, ja meikä oli aivan motivoitunu siihen, että meen heti aamusta siivoaan sinne kämppään ja Karim tulee sitte töitten jälkeen muuttamaan mun kans. No, sillon illalla ko oltiin jo nukkumassa se jätkä soitti ja ilmoitti että on siellä vielä huomenna päivällä koska sen pitää näyttää meille joku juttu. No okei, siivotaan sitte ekana Jaanan kämppä ja muutetaan vasta sitte.

Ja mehän tosiaan muutettiin bussilla. Mikäs siinä, parempi se oli ko pyörällä joten mitä mittää. Ekalle kierrokselle otettiin rinkat selekään ja käjet täyteen kampetta ja paineltiin Hakaniemeen. Siellä se jätkä oli hirviältä haisevassa kämpässä, sen haisevia sukkia oli siellä täällä ja muutenki koko paikka oli ko hirmumyrskyn jäljiltä. Parasta oli kutienki se, ko juteltiin sen kans jotain ja meikä sano et joo oon siivonnu koko päivän (kello oli siinä vaiheessa jotain kolme), nii se jätkä sano että niin seki ja siinä vaiheesa en tienny itkiäkkö vai nauraa joten olin hiljaa.

Meillä oli tosiaan rinkat messissä ja vähän muutaki kamaa, ja se alako esitteleen että KATTOKAAPA meikäläinen tyhjensi teille vielä enemmän tilaa ko oli puhe, nyt voitta elellä herroiksi. Tämä tila tarkoitti siis yhtä kolmihyllystä kaappia, ja yhtä hyllyä. Kaveri myös vähän ihmetteli ko kerrottiin, että tässä on ehkä kuudesosa siitä kaikesta kamasta, mitä ollaan roudaamassa. Ehkä se kuvitteli että me ei tarvita asumiseen muuta ku pyyhe, kahet alkkarit ja farkut.
No ei kai siinä, lähettiin melekosen nopiaa hakemaan sieltä ja se jätkä aiko häipyä sinä aikana. Tultiin sitte takas ja huomattiin, että meijän asunnon ovi on aivan selällään, mikä oli aivan loistavaa huomata, varsinki ko oltiin just tuotu kaikki läppärit, kamerat yms sinne. Luonnollisesti itse asunto oli typötyhjä, joten fiilikset oli meleko hyvät!

Saatiin muutettua muutamalla bussireissulla, ja sitten ku alettiin arvioida tuhojen laajuutta ja tarkastella kämppää, ei siinäkään vaiheessa voinu oikeen tietää, itkiäkö vai nauraa. Sisustuksesta huolehti valkoiset ja mustat enkelinsiivet, ja kylpyhuonetta koristi kaasunaamari (kertoo jotain siitä jätkästä, jos sillä pitää olla vessassa kaasunaamari hollilla). Parasta oli kuitenki se että se jätkä ei ollu vaivautunu tyhjentään ees paperinkeräysastiaa, lehtitelinettä saati vessan kaappia (paitsi yhen hyllyn!!). Jääkaapissa oli hulluna ruokaa, likaiset kalsarit oli pesukoneessa ja lieden päällä pellillä könötti joku melekosen pahanhajuinen leipä, tiiä sitte miten kauan se on siinä ollu.

Ihanaa oli myös se, että siellä parvella missä me nukutaan ei ollu mitään tavallista patjaa vaan homehtunu futon, joka haisi aivan ripulille. Ostettiin ilimapatjat, joten eiköhän niillä kehtaa nukkua.

Nii ja nytte ko mietittä että ei perse mikä urpo ko valittaa turhasta, nii tervetuloa meille kyllään, esittelen mielelläni niitä likaisia kalsareita!

Ja onnea Karimille joka pääsi opiskelemaan Oulun seudun ammattikorkeakoulun fysioterapian koulutusohjelmaan! Jee!