Nam, mikä Berliini!

Graffiteja oli ihan joka paikassa, siis aivan kaikkialla. Onneksi osa oli hienompia kuin nämä tässä.

Fiilistä turistpaidoista. Jostain syystä mulle ei kelpaa noista muu kuin NY-versio

Vanha läppä hauskuutti vissiin vieläki, tällä kertaa rustattuna muuriin

Mentiin kävelylle Grünewaldiin ja saksalaisten metsien kauneus pysäytti mut ihan täysin, ne oli niinko lastenohjelmissa!

Ampelmanneja, jes!

Oli se muuri melko korkia, tuli hyvä perspektiivi siihen, ettei sieltä ihan heleposti sujahettu toiselle puolelle

Joulutorit ei ollu vielä ihan vauhisa, mutta löyettiin miniversio Potzdamer Platzilta. Aijai mitä herkkuja!

Tämä kuva on otettu holokaustin muistomerkillä!

Makijoita pilvenpiirtäjiä

Tätä se Karim joutuu reissussa katteleen, meikä kyykistyneenä tien varteen...

Karimin entinen kotipysäkki ja melekonen nostalgiaryöppy!

Elämän eka oikia minigolf UV-valojen säihkyessä

Lissää muurifiilistelyä ja makian typerä turistihymy

Tori, missä vierailisin ainaki kerran viikossa jos asuisin Berliinissä

Iltamaisemat hostellin baarista, ei valittamista

Niin se Berliinin reissu tuli ja meni! Hostellissa ei toiminu netti ku aulassa ja baarissa, joten jätin bloggaamisen näille reissunjälkeisille päiville. Neljä päivää meni että sujahti, ja nautittiin täysiä auringosta, melkein kymmenestä lämpöasteesta, mahtavista graffiteista, herkullisesta street foodista ja kaupungin muuttuvasta ulkomuodosta.

Pakko sanoa pari sanaa eilisestä paluumatkasta, se oli nimittäin aivan hirviä. Lento Berliinistä Helsinkiin meni ihan hyvin, mutta kaikki siitä eteenpäin ei. Ei siinä muuta mokaa sattunut, kuin että tyhmyyspäissämme päätettiin kokeilla rantareittiä Seinäjoen ja Ylivieskan kautta ja niin seitsemän ja puolen tunnin matka venyi kymmentuntiseksi. Voin kertoa, että tästä lähin mennään sitä tuttua nelostietä..

Tänään luvassa on paluu arkeen, joka on aloitettu töiden merkeissä. Vielä pitäisi purkaa matkalaukut ja pestä noin kuus koneellista pyykkiä, niin alkais helpottaa. Karimilla on tänään synttärit, ja niiden kunniaksi se on koulussa kymmenen tuntia. Jes. Ja kun se tulee kotiin, niin mää lähden vetämään treenejä, että juhlitaan sitten vaikka ens viikolla. Täytyy muuten vielä hihitellä, että mun lahjan ensimmäinen osuus meni ilmeisen nappiin, tai ainakin hyvin päivänsankari esitti. Huomenna on luvassa vielä toinen osuus, ja sitä on odotettu (tai siis minä koska Karimille se on yllätys). Tämmönen lahjahihittely on kyllä parasta. :D

Palataan noihin Berliinipäivityksiin taas myöhemmin, nyt arki iskee takaraivoon ja lujasti!