Tekaisin illan päälle uuden bannerin, vanha oli jotenkin niin nähty. Eipä tuo uus toisaalta siitä edellisestä juuri eroa, mutta onpahan vähän eri värimaailma ja muutenkin ihan eri tunnelma.
Samalla kun kaivelin hyviä Beirutista otettuja taustakuvia banneriin (sillä eihän siinä Arche gone Lebanonin alla voi olla kuvaa mistään muualta kuin Libanonista), ajauduin fiilistelemään meidän ihka ekaa reissua Beirutiin. Muistan jotenkin tosi vahvasti sen jännityksen ja innostuksen ennen matkaa, sekä kaiken uuden ja erilaisen ihmettelyn. Siitä inspiroituneena iskenkin muutaman kuvan tuolta vuoden 2010 toukokuulta tähän postaukseen. Osa on jo nähty jopa useaan otteeseen, mutta ne vaan on mun lempparikuvia tuolta reissulta ja muistuttaa kivoista hetkistä, osa taas saattaa jopa säkällä olla semmoisia, ettei niitä ole aikaisemmin blogissa edes vilahdellut.
Ottakaa siis hyvä asento ja lähtekää mun mukaan pienelle nojatuolimatkalle parin vuoden taakse toukokuiseen Beirutiin!
 |
| Karimin ja Evan kanssa kävelyllä Manaralla, Beirutin rantsubulevardilla. Huomatkaa takana pitkät housut, shortsit on lapsille. |
 |
| Serkukset viettämässä sunnuntaipäivää vuorilla: Rayane, Dalia ja Zakaria. Tuo Dalian pitelemä alkoholiton kalja oli superhyvää! |
 |
| Jbeilissä vietettyä superkuumaa päivää viilensi jääkaappikylmä kokis, jota kelpas lipitellä noin makeissa maisemissa |
 |
| Jbeilissä raunioiden keskellä otettu sivupotkukuva on edelleen yks mun superlemppareista! |
 |
| Karim ja tuolloin suvun nuorin Lea vääntämässä kättä teetalan eli mummolan toisessa salongissa |
 |
| Liikennemerkeissä ja katukylteissä löytyy onneksi peruja Ranskan siirtomaavallan ajoilta, ymmärtääpähän turistitkin! |
 |
| Perinteinen sunnuntai: koko suku koolla, argilet savuaa ja tajuton kälätys päällä |
 |
| Käytiin päiväreissu vuorilla ja opetin samalla Zakille kunnon poseeraustyylejä, oppi meni näköjään perille asti. |
 |
| Beirutin keskustaa, superkaunis moskeija ja Manaran rantsubulevardin näkemät ja mahtavat mosaiikkipenkit! |
 |
| Lisää liikennemerkkejä! |
 |
| Zakaria, Rayane, Karim, Ziyad ja Eva siellä missä suku kokoontuu (melkein joka ilta) eli isoäidin luona |
 |
| Manaran luksushotellit iltavalaistuksessa |
 |
| Karim ja Zaki vuorilla, missä oli vielä eläviä kasveja, kun alempana Beirutissa kaikki oli melko kuollutta jo toukokuussa |
 |
| Sabrassa eli palestiinalaisten pakolaisalueella oli ehkä hivenen likaista, mutta löytypä sieltä kaupungin parhaat hedelmämarkkinat |
 |
| Rayane kävi äänestämässä ja sai peukaloonsa mustetta, toisessa kuvassa poimitaan viinirypäleiden lehtiä viininlehtikääryleitä varten |
 |
| Palamuja! |
 |
| Lapsosille on Libanonissa tapana antaa lemmikeiksi tipuja, niitä sai myös Eva parin viikon visiitin ajaksi. Osa kyllä ehti kuolla.. |
 |
| Näytin toki melko juntilta noissa haaremihousuissa, mutta ainakin niissä sai otettuja makeita sivupotkukuvia, sillä tää on myös lemppari! |
 |
| Zakin kanssa pousailtiin samalla kun seikkailtiin vuorten vehreydessä. (Note to self: ei enää ikinä legginssit + shortist -yhdistelmää!) |
 |
| Karim raastoi sokeriruokoa herkkupalaksi, minä fiilistelin kaktuksia |
 |
| Zakaria ja Karim. Piti olla hienona kun Rayanea tuli kosijaehdokas katsastamaan, reisille kuitenkin meni, sillä ukko oli vanha. |
 |
| Sunnuntaipäivänä lapsoset laitettiin ratsaille, mutta toki Zakaria halus kans. Ilmeestä päätellen tykkäs! :) |
 |
| Eva ja meitsi Beirutin ehkä kuuluisimman nähtävyyden, Raouchén, edessä. Oli superkuuma! |
 |
| Rantahommia julkisella rantsulla, Ziyadille ainakin kelepas. Toukokuussa kelpaskin vielä pulikoida, kun vesi ja ranta oli vielä puhtaita. |
 |
| Paluumatkalla Karimin porukoiden keskeneräiseltä talolta keskellä tietä hengaili kilpikonna ja se oli jännää! |
 |
| Karim, minä, Dalia, Ziyad, Eva ja Zakaria |
 |
| Meikä fiilistelemässä isonumeroisia seteleitä, Karim hengailemassa teetan eli mummunsa partsilla |
 |
| Ziyad, Eva ja Lea |
Huh, tulipa noita kuvia mutta ei mikään ihme jos kuukauden verran oltiin reissussa. Toisella eikä enää kolmannellakaan kerralla jutut tuntuneet yhtä jänniltä ja erikoisilta, vaikka mua edelleen jaksaa kyllä aika hyvin kiehtoa kaikki vähänkään suuremman kulttuurierot.
Mun arabianskilssit on onneksi parantuneet hivenen tuosta toukokuusta. Libanoniin mennessäni osasin moikata ja esitellä itseni, siinäpä se, tänään osasin jopa ottaa osaa Karimin isänsä kanssa käymään keskusteluun, tosin suomeksi, mutta ymmärsinpähän ainakin, mistä miehet puhuivat.
Näihin Libanontunnelmiin on ihan hyvä virittäytyä näin Berliinin -reissun alla, sillä mennään luultavasti käymään siellä asuvan Karimin sedän luona, ja pääsen tapaamaan sitä ekaa kertaa, samoin kuin koko muuta perhettä, jännää! :)
Toivottavasti viihdyitte nojatuolimatkalla! Mitä tykkäätte uudesta bannerista?
Tunnisteet: Beirut, kuvia
6 kommenttia:
Mä tykkäsin nojatuolimatkasta!
Ja sit takas opiskelujuttuihin nooooouuuuu
:D Jee, kiva kuulla!
Mäkin tykkäsin nojatuolimatkasta! :) Oon käynyt Beirutissa vuonna 1997 muutaman päivän matkalla kun asuttiin perheen kanssa naapurissa Damascuksessa ja haluisin hirveesti palata sinne suunnalle. Arabiaa oon opiskellut vasta sen jälkeen, mutta olis huippua päästä preppaamaan sitä vaikka just Libanoniin joskus. Ehkä sitten kun siellä taas vähän rauhoittuu..
ja tosi kiva toi uus banneri myös!
Voi vitsi mua harmittaa vieläkin kun ei käyty viime vuoden elokuussa Syyriassa! Halusin ihan hulluna just Damaskokseen, mutta sanoivat että ne tappaa siellä sunneja niin ei sitten lopulta uskallettu lähteä, vaikka ihan peruslänkkärituristejahan me oltais oltu. Olis sillon pitäny mennä kun oli vielä rauhallista, nyt ei taida ihan heti uskaltaa..
Vitsi, Beirut oli varmasti aivan erinnäköinen sillon vuonna 1997 ku nykyään! :)
Tein työtä käskettyä ja otin mukavan asennon ja oli ihana matka! Kääk, niin herkkuja kuvia ja ne potkukuvat oli kyllä parhaita! :) Kauhea matkakuume iski jälleen. Tuo on kyllä siistiä, et teillä on perhepiirissä noin kansainvälisiä juttuja! Banneri on tosi hieno!! Ja lisäksi vielä erityismaininta sille ihan ensimmäiselle kuvalle. Tunnelin päässä palmut, oooh tahtoo sinne autoon heti!!
Jee huippua että nautit matkasta! :) Mää jotenki tykkään iteki hirviästi tuosta ekasta kuvasta, se kuvaa aika hyvin sitä miten mielissäni olin palmuista kun tuolloin niitä ensimmäisiä kertoja elämässäni näin.
Ja onhan se mahtavaa, että Karimin perhe on niin kansainvälinen, ja varsinkin se että määki pääsen nauttimaan siitä tässä sivussa. Tosin tajusin just että mullakin on sukua Norjassa, ehkä pitäs joskus käyä niitäki moikkaamassa eikä vaan noita eksoottisempia sukulaisia..
Lähetä kommentti
Antaa tulla!
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu