Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Laivalla aina Pietariin asti

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

tiistai 30. lokakuuta 2012

Laivalla aina Pietariin asti


Meidän Pietarin -matkamme sujui melko mukavasti laivalla. St. Peter Linehan on kulkenut Helsingin ja Pietarin satamien välillä jo vuodesta 2010, mikä on siinä mielessä tosi kätevää, että laivamatka on mahdollista tehdä viisumivapaasti. Ei siis tartte huolehtia mistään viisumihommista, kunhan valitsee paluumatkan niin, että viettää Pietarin puolella alle 72 tuntia.

Käydessäni Pietarissa 2010 matkustin juuri tuolla samaisella laivalla, mutta koska kyseessä oli pressimatka, ei mun tarttenu juurikaan vaivata päätäni millään yksityiskohdilla. Esimerkiksi heitin epähuomiossa mun paluulipun (joka toimii samalla viisumina) roskiin jo menomatkalla laivassa ja tajusin sen vasta kun oltiin palaamassa takaisin Pietarin satamaan. Onneksi matkanjärjestäjä sai kuitenkin homman hoidettua..

Nyt itekseen reissatessa kiinnitin siis hivenen paremmin huomiota noihin matkan yksityiskohtiin. Ensinnäkin viisumivapauden saadakseen tulee St. Peter Linelta ostaa paitsi laivamatka, myös 25 euron shuttle -matka sataman ja keskustan välillä. Se on pakollinen, sillä ilman tuota pikkubussiajelua ei viisumivapautta heru. Check-iniin mennessä täytyy olla mukana paitsi matkan varausvahvistus, myös pietarilaisen majoituksen vahvistus. En sitten tiiä miten tää toimii jos menee moikkaamaan kavereita ja majoittuu niiden luona, ei varmaan mitenkään.

Ite laiva oli semmoinen perus ruotsinlaivapurkki, sisustus oli 90-luvulta eikä hytit olleet mitenkään tyylikkäitä. Meillä oli onneksi ikkunalliset hytit, joten sillipurkkifiilikseltä vältyttiin. Menomatka Pietariin meni sikäli tyylikkäästi, että pitkän ajopäivän jälkeen oltiin aika poikki, ja nukahdettiin heti päästyämme laivaan eli noin kuuden maissa. Minä heräsin siinä joskus puoli kasin pintaan siihen että oltiin liikkeellä, ja Karim kävi pari kertaa hereillä kunnes iltakymmeneltä totesi vain, että enää on ihan turhaa herätä ja nukkuikin sitten yhtä kyytiä aina aamuun asti. Railakas yö laivassa siis.

Shuttle oli siinä mielessä kätevä, että valkoisia minibusseja oli useita rivissä heti sataman uloskäynnin edessä. St. Peter Linen minibussien reitti kulki kahteen Pietarissa sijaitsevaan Sokos hotelliin tai sitten suoraan Iisakin aukiolle. Bussikuski kysyi ennen minibussiin astumista mikä on määränpää, ja ohjasi sitten sen mukaan busseihin. Shuttlelippuna toiminutta departure cardia kuskia ei juuri kiinnostanut vilkaistakaan.


Paluumatka shuttlella ei menny ihan yhtä mallikkaasti, sillä katottiin varustamon nettisivuilta shuttlebussien aikataulut ja saavuttiin Iisakin aukiolle kymmentä minuuttia ennen bussien lähtöä ja hypättiin puolityhjään minibussiin. Lienee turha edes mainita, että tälläkään kerralla kuskia ei yhtään kiinnostanut meidän departure cardit. Meidän lisäksi bussissa oli kolme virolaista naista, ja yhdessä sitten odoteltiin, että bussikuski polttais tupakkansa loppuun ja lähtisi viemään meitä satamaan. Odoteltiin aika pitkään, ja sitten vielä vähän päälle. Kun suunnitellusta lähtöajasta oli kulunut jo vartti, alettiin käydä hieman levottomiksi. Virolaiset naiset koitti käydä kysymässä kuskilta llisätietoja lähtöajasta, mutta bussin ovet oli lukossa sisäpuolelta, ja niin me siellä sitten istuskeltiin ja odotettiin ikuisuudelta tuntuva aika.

Lopulta bussikuski kiinnitti huomiota siihen että joku hakkasi bussin ovea sisältäpäin, ja kävi melko epäystävälliseen sävyyn kysymässä, mitä siellä oikein riehuttiin. Virolaiset osas onneksi venäjää ja selvitti, että oltaisiin lähdössä kymmenen minuutin kuluttua, eli yli puoli tuntia suunnitellusta lähtöajasta. Lopulta odotettiin vielä vähän pidempään niin kauan, kunnes minibussin jokaisella penkillä oli kyytiläinen, ja lähdettiin liikkeelle vasta sitten, 40 minuuttia suunnitellun lähöajan jälkeen.

Oltiin etukäteen luettu, että laivaan ei sais viedä mitään elintarvikkeita tai alkoholijuomia, ja siinä sisäänkäynnin vieressä olikin molemmilla kerroilla samanlainen läpivalaisulaite kuin lentokenttien turvatarkastuksessa. Varustamon nettisivuilla lukee, että Pietarista tuodut viinakset takavarikoidaan laivamatkan ajaksi, ja ne palautetaan sitten, kun ollaan perillä Helsingissä. Meidän pikkuruisia laukkuja ei kukaan halunnut läpivalaista, ja oltiin tietty vähän pettyneitä, kun oltiin taidokkaasti piilotettu ruokaa ympäri takin taskuja.

Ilta laivalla meni melko mukavasti. Käytiin kannella fiilistelemässä vielä Pietaria ennen lähtöä, ja tsuumailtiin samalla laivan iltamenoja. Baareja oli tarjolla useassa kerroksessa, ja osassa niistä taisi olla jotain tanssiesityksiäkin. Kansien uumenista löytyi myös esimerkiksi leffateatteri ja tietty tax free -henkinen kauppa.

Nuo iltamenot ei kauheasti kuitenkaan jaksaneet enää innostaa, sillä horisontissa siinsi jotain mielenkiintoisempaa, nimittäin paluumatkan aamulle varattu aamiaisbuffa. Niinpä käytiin aikaisin nukkumaan buffet-pöydät silmissä kiiluen.



Ja olihan se buffa yllättävän hyvä. 9 euron voucherit ostettiin Pietarin satamasta ennen lähtöä, ja oltiin norkoilemassa buffaravintolan ovien edessä puolta minuuttia ennen niiden aukeamista. Kuten kuvista näkee, oli sisustus ihanasti jäänyt jonnekin 90-luvun taitteeseen, joten aamiaiselämys oli enemmänkin kuin autenttinen.

Tarjolla oli ihan perus aamiaisjuttuja: karjalanpiirakoita, kolmenlaista munaa, pekonia, lihapullia ja nakkeja, blinejä, makkaroita, kalaa, juustoa, vihanneksia, leipää, leivonnaisia, jogurttia, marjoja, tuoreita hedelmiä (tuoretta ananasta, jes!), kahvia ja teetä. Jos jotain jäin kaipaamaan niin vähän rasvaisempaa jogurttia (3% oli melko litkua) ja pähkinöitä tuonne jogurttiin. Muuten olin hyvin tyytyväinen, ja saattoi olla, että tuli vedettyä buffeteille ominaisesti pienehköt överit. Mutta parempi överit ku vajarit, eikö niin?

Pietariin saapuessa poistuminen laivasta jokaisen muun matkustajan kanssa oli sen verran epämiellyttävä kokemus, että Helsingin -päädyssä lähdettiin paatista vasta sen jälkeen, kun se oli jo melkein tunnin hengaillut satamassa. Voin kertoa, että oli tilaa hengittää eikä tarvinnut jonotella tuntikausia. Passintarkastuskin sujui nopsaan, toisin kuin menomatkalla.

Tuo laivalla Pietariin -mahdollisuus on toki tosi kätevä, mutta ens kerralla taidan kokeilla Allegroa. Ihan vaan siitä syystä, että se on paljon nopeampi ja omalla ite maksetulla viisumilla saa myös enemmän vapautta valita esimerkiksi majoituspaikoista ja kulkupelivaihtoehdoista. Tietty jos laivameininkiä rakastaa, on St. Peter Line ehdoton vaihtoehto!

Tunnisteet:

2 kommenttia:

30. lokakuuta 2012 klo 15.25 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Oon ihan samaa mielta etta buffetissa parempi overit ku vajarit! :D
/Mipa

 
31. lokakuuta 2012 klo 7.40 , Blogger Inka kirjoitti...

Jesh! :D Nyt tuli kyllä vedettyä kaikkien aikojen överit, mutta vähän treeniä tulevia kertoja varten...

 

Lähetä kommentti

Antaa tulla!

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu