Maanantai-iltaisia makkarantekohommia

Muistattako sen ala-asteaikaisen ostakaa makkaraa -renkutuksen? Se oli ainoa kappale, jonka meikätyttö osasi soittaa pianolla ja nyt se on koko aamun soinut pääkopassa. Syy siihen lienee eilisiltaiset puuhat, kun suunnattiin naapurissa hetkellisesti sijainneeseen makkaratehtaaseen eli Karimin veljen keittiöön!

Koska oltiin ensikertalaisia ja joukossamme oli jo kokenut makkaramestari, jäi meidän puuhat enemmän sinne katselun kuin itse tekemisen puolelle. Jotain hyvin tärkeää uskottiin kuitenkin mun huomaan, nimittäin suolen hankkiminen! Makkara tehdään tietysti aitoon luonnonsuoleen, ja koska me ei sikaa syödä, oli hankittava lampaan suolta. Suuntasin tietysti ensimmäisenä kauppahalliin, ja mut melkein naurettiin sieltä ulos. Lampaansuoli kun on niin harvinaista että sitä tuskin on missään. No, toisella yrityksellä tärppäsi kun löysin itseni stokkalta, mahtavaa! Ostin 5-6 metriä lampaansuolta, ja se oli yllättävän tyyristä tavaraa, sillä paketillinen suolta nimittäin kustansi melkein seitsemän euroa!

Karimin veljen hallussa oleva lihamylly pääsi taas käyttöön, sillä jauhelihaa piti vielä pehmentää vetämällä se kerran myllyn läpi. Toinen ja kolmaskin kerta olisivat kuulemma saattaneet olla tarpeen, mutta nyt sai yksi kerta riittää. Mausteiksi valittiin jos jonkinlaista sorttia, mitä makkaramestarin maustekaapista löytyi, ja kaveriksi joukkoon heitettiin vielä valkosipulia ja tietysti maksaa! Meidän makkaraporukassamme oli kaksikin maksan inhoajaa, mutta niin vaan se kuitenkin päätyi sinne makkaran joukkoon makua antamaan.

Koska en ite ollu tuota puddingia tekemässä, en juuri noista mittasuhteista tiedä. Sen muistan, että suolaa piti kuitenkin olla 2% koko seoksen määrästä.

Hankalin homma tuntui olevan tuo suolen käsittely. Superohut suoli oli pakattu tuommoisen muovinauhan ympärille, mistä se piti sitten varovasti irroittaa ja siirtää lihamyllyn makkarantekoon tarkoitetun vempeleen päälle. Hommaa avitti ilmesen paljon vesi, millä suoli saatiin vähän liukkaammaksi.

Kun suoli oli paikallaan, alettiin hommiin! Tai siis makkaramestari ja apuri alkoi, me muut vaan tuijotettiin vierestä siihen saakka kunnes kyllästyttiin.

Lopulta saatiin aivan oikean näköisiä ja -makuisia makkaroita! Tehtiin kolme erilaista satsia, joihin lisättiin tavaraa aina sitä mukaa kun mieli teki. Ja niistä tuli mahtavia! Ens kertaa varten osataan lisätä vähän enemmän rasvaa joukkoon, niin saadaan koostumuksesta vähän parempi. Maku oli kuitenkin hyvä, ja sehän on tärkeintä.

Suunniteltiin jo seuraavaa makkarantekokertaa, ja silloin toivottavasti pääsen osallistumaan sen verran, että voin heittää teille jotain reseptejäkin.

Onko muut kokeillu tehä makkaraa?