Hetki lempparikaupungissa

Viime viikon keskiviikkona punnitusten ollessa ohi meillä oli viimein mahdollisuus mennä Lontooseen. Päästiin liikkeelle vasta puolenpäivän maissa, ja takaisin Brightonissa piti olla palaveeraamassa jo seitsemältä illalla, joten ihan kauheasti kaupungille ei jäänyt aikaa. Siitä huolimatta mentiin, kun kerran oltiin aiottu. Ostettiin Brightonin asemalta Travel Card, joka maksoi £28,5 /naama ja sillä pääsi paitsi Brightonista Lontooseen ja takaisin, myös kulkemaan rajattomasti Lontoon julkisilla. Kallista kuin mikä, mutta en oo kovin useasti noin edullisesti kuitenkaan käynyt Lontoossa.

Aluksi päätettiin tehdä pakolliset täsmäiskut. Minä halusin käydä Oxford Streetin Uniqlossa, Karimin taas piti käydä ostamassa harjoittelupaikkaan tuliaisia. Sieltä oli pyydetty tuomaan jotain William+Kate -krääsää, ja koska häistä on kulunut jo tovi, oli sitä hivenen hankala löytää. Turistikaupoissa kiertely on yks ahdistavimpia juttuja mitä tiiän, joten päätettiin, että WK-tuliaisten olis löydyttävä ensimmäisestä kaupasta. Valkattiin kaikkein suurin mitä tiedettiin, ja suunnattiinkin Oxford Streetiltä Piccadilly Circusin luo, missä muistelin valtavan turistikaupan sijainneen. Onneksi muistin oikein, ja saatiin kääntää kauppa ympäri ennen kuin löydettiin tuliainen. Harvinaisen hirveä Williamin ja Katen hääkuvalla varustettu muki lasinalusen kera, mutta olipahan mitä oli pyydetty.

Ostoskassien kanssa otettiin suunta kohti Sohoa, missä oltiin päätetty käydä syömässä. Suunnattiin Mipan suosittelemaan meksikolaiseen ravintolaan Wahacaan, ja varalta oltiin tsekattu valmiiksi pari muutakin paikkaa. Varalta siksi, että rafla on kuulemma niin suosittu, että parhaimmillaan sinne on jos miten pitkät jonot. Hommaa ei myöskään helpota se, ettei sinne oteta pöytävarauksia. Me kuitenkin satuttiin paikalle sen verran hyvään saumaan, että lounasaika oli pelkkä muisto eikä illalliselle kukaan ollut vielä tullut, joten tilaa oli jos miten paljon. Tilattiin sapuskaa street food -listalta, ja todettiin, että osassa ruuista oli liikaa korianteria. Mutta mun quesadilla oli tosi onnistunut, ja paikan guacamole oli parasta mitä oon maistanu.

Lähtiissä saatin vielä mukaan chilisiemeniä, joten voidaan kokeilla, josko meidän viherpeukalot riittäis niiden kasvattamiseen. Illalla mainittiin Jannelle käyneemme Wahacassa ja selvisi, että myös se oli vieraillu samassa raflassa vuotta aikaisemmin ollessaan Lontoossa. Chilit eivät olleet vuoden kasvattamisen jälkeen tuoneet hedelmää.

Sohosta hypättiin vielä metroon, ja alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän olis pitäny mennä Mipan kotihuudeille Chiswickiin, mutta kello oli jo sen verran paljon että jätettiin ne huudit seuraavaan kertaan. Jäätiinkin pois Notting Hillissä, missä käytiin kaupassa ja vähän käppäilemässä, ihmettelemässä hienoston yksityispuistoja ja kalliita taloja.

Vähän harmitti kun tuo reissu jäi niin tyngäksi, mutta päästiinpähän edes vähäksi aikaa käymään Lontoossa. Ens kerralla pitää käydä ainakin tutkimassa Chiswickiä ja toivottavasti tsekkaamassa myös metrotunneleissa mainostettu Spice Girlsien Viva Forever -musikaali!