Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Kuukausi Beirutissa, osa 1

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Kuukausi Beirutissa, osa 1

Kauan odotettu ja haaveiltu kuukauden matka Beirutiin on nyt sitten tehty. Aluksi jännitti hulluna, miten mut otetaan vastaan, miten pärjään kun en osaa kieltä yhtään, ja miten jaksetaan olla siellä se kolme ja puoli viikkoa. Mitään noista ei olis tarvinu jännittää yhtään, sillä kaikki meni suurinpiirtein mainiosti. Tietty välillä hajotti aivan sairaan paljon se, että en tajunnu jutuista juuri mitään, eikä Karimkaan jaksanu kokoaikaa olla mulle kääntämässä.

Menomatkalla meillä oli niinkin mahtava vaihto ku viis tuntia Budapestin Ferihegyn kentällä. Olin etukäteen melko hajonnu siitä, että joudun viettämään aikaa Budapestissä, sillä en saanu siitä kovin mukavaa kuvaa viime kerralla, kun siellä vierailin. Tuo vaihtoaika meni kuitenki ihan ok, eikä paikallisten asiakaspalvelijoiden ystävällisyyden olemattomuuten tarvinnut törmätä kertaakaan - hyvin meni siis!

Viis tuntia meni siinä, että Karim ja Marwan nukku, ja me Evan kans otettiin kuvia ja katottiin leffaa ja muuta. Oli kyllä pitkä viis tuntia, ei voi muuta sanoa.

Perillä Beirutissa oltiin siis kolmen aikaan yöllä, mutta meitä oltiin onneksi vastaanottamassa.


Aluksi tietenki oli jännää ku kaikki kyltit ja muut jutut oli arabiaksi ja ranskaksi. Siihen arabiankieliseen tekstiin kiinnitti tietenki ihan hulluna huomiota, kun ei ollu tottunu näkemään muunlaisia ko itelle tuttuja kirjaimia. Muutaman päivän päästä siihen ei kuitenkaan enää kiinnittäny huomiota, niinku ei minareeteista kantautuviin rukouskutsuihinkaan.


Banaanipuut oli ihan mahtavia! Niitä näky aika paljon, ja tää kuva on otettu melko läheltä keskustaa. Matkan loppuvaiheessa käytiin banaanivarkaissa! Se oli semmonen kokemus, että ei ollu ennen tullu tehtyä, vaikkakin ne banaanit oli vielä sen verran raakoja, että niitä ei voinu etes syyä.
Kuten jo Roomassa hieman hehkutin, palmut on niin siistejä! Ja Beirutissa niitä oli noin kymmenkertainen määrä siihen mitä Roomassa, joten voitte uskoa, että ekan päivän jälkeen en jaksanu hihkua jokaisen palmun kohalla että "JEE PALMUJAAAA!".

Välimeri oli tosi kaunis, ja en oo pitkään aikaan nähny merta tuolla tavalla, eli noin suurena. Itämeri ei ihan ehkä oo verrattavissa välimereen, joten sen näkeminen tuotti mulle ainakin melko suuria elämyksiä. Rantsua oli kaikenlaista: hiekkarantaa, kivirantaa, kalliorantaa yms. Ja vesi oli niin suolasta! En oo aikasemmin uinu kunnon meressä, niin tuo suolapitoisuus tuli vähän yllätyksenä. Mukavasti kirveli silmiä ko vähän joutu vettä niihin.

Libanonin lippuja oli yllättävän vähän ympäriinsä. Itse lippuja en nähny juurikaan, mutta kaikenlaisia maalauksia ja muita noista lipuista oli. Tuossa lipussa on siis seetripuun kuva, se puu kasvaa ainoastaan Libanonissa. Näin ehkä kaks seetriä, sillä niitä on vaan vuorilla, eikä lähetty erikseen kattomaan niitä, sillä jotain piti säästää myös ens kerralle.

Tää kuva on otettu Jbeilin vanhassa kaupungissa. Käytiin siellä kattelemassa jotain raunioita. Kiinnostus raunioiden ihailemiseen on vähän laskenu Roomassa vietetyn kymmenen päivän jälkeen, joten nuo ei aiheuttanu mitenkään hullun suuria elämyksiä, vaikka olihan niitä ihan kiva katella.
Oli ihan sairaan kuuma päivä, ja tuo tais olla se ensimmäinen mikä vietettiin Beirutissa, joten kuumuuteenkaan ei oltu edes vielä ehitty totutella sen helsingin +10 asteen jälkeen. Joten hiki virtasi ja piti juua palijo, luonnollisesti.

Tölkit oli niin siistejä, tässä taidonnäytettä paikallisten Kokis Lightista.

Moskeijoita oli joka toisella nurkalla, tässä näkyy Jbeilissä sijaitseva sinikattoinen moskeija. Aluksi kiinnitin huomiota vaan sinikattoisiin moskeijoihin, ja ihmettelin että miks ihmeessä kaikissa moskeijoissa on siniset katot. No, eipä niissä oo, ja sitte tajusin että suurin osa moskejoista on ihan tavallisen talon näkösiä, eikä niitä voi erottaa samalla tavalla ko tutut kirkot näkee heti.
Jbeilissä piti tietenki päästä vähän reenaamaan, vaikka oltiinkin raunioiden keskellä. Potkualusta ei ollu se kaikkein tasaisin, joten tasapaino meinas hukkua vähän. Oli kuitenki jännää!

Tässä näkyy vähän amfiteatteria ja Jbeilin kaupunkia, vuoret ja luonnollisesti myös palmu.

Vaikka Jbeilissä oli ihan sairaan kuuma, Karim halus siitä huolimatta juoksennella tummissa vaatteissa. Se piti itseasiassa farkkuja melkein koko matkan, ja shortsit pääsi jalkaan vaan muutamana päivänä. Eikä kertaakaan valittanu kuumuutta, joten siinä todiste siitä, että vaikka olis seittemän vuotta asunu suomessa, sitä edeltäny kolmen vuoden jakso libanonissa vaikuttaa yhä.
Karimin isä tuntu olleen hyvinki kiinnostunu kaikesta mitä Jbeilissä näky, ja tää seinä oli ehkä siisteimpiä juttuja siellä.

Yks superhieno Libanonin juttu on se, että ku tulee vieraita, niin pöytään laahataan kauheat kasat hedelmiä! Tässä näkyy myös baklavaa ja muita leivoksia, mutta kiinnittäkää nyt huomiota kuitenki noihin hedelmiin. NAMNAM!

Ekojen päivien aikana käytiin ajelemassa ympäri Libanonia ja kattelemassa kaikenmaailman turistinähtävyyksiä, kun oli auto käytössä. Käytiin myös tippukiviluolissa, jotka oli aika siistit. sinne mentiin tuommosilla vaijerihisseillä, ja koska olin ekaa kertaa semmosessa, niin seki oli melko siistiä.
Tippukiviluolissa ei saanu ottaa valokuvia, joten kuvasaldo sieltä on tämä, minkä Karim otti salaa. Tippukivet on muodostunu tuhansien vuosien kuluessa, kun katosta tippuneen veden mukana on tullu kalkkia, ja se on kivettyny. Käytiin kahdessa eri luolassa, toinen oli ylempänä ja toinen alempana. Se alempi grotto oli siitä erilainen että siellä meni joki, ja me käytiin sitten veneellä ajelemassa vähän siellä luolassa ja kattelemassa tippukiviä.

Tippukiviluolat sijaitsi tosiaan vuorilla, joten kasvillisuuskin oli sen mukainen. Vähän vihreämpää kuin pölyisessä Beirutissa, ja sehän kelpas!

Tunnisteet: ,

1 kommenttia:

3. marraskuuta 2010 klo 0.40 , Blogger samira kirjoitti...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

 

Lähetä kommentti

Antaa tulla!

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu