Yella KOOL!

Yksi tärkeimpiä asioita Libanonissa vieraillessa on syöminen. Kaikki syö siellä. Jos et tyhjennä lautasta, kaikki kehottaa sua syömään, jos taas tyhjennät, sua kehoitetaan ottamaan lisää. Ja lisää. Ja hetken päästä kun mennään olkkariin ja sisäkkö tuo jotain nannaa (esimerkiksi hedelmiä tai vaikka punajuuria), niitäkin pitää syödä. Sen vuoksi onkin aiheellista kertoa vähän parhaita paloja Beirutin ruokakulttuurista.

Vaikka toki oon syöny siellä hullut kasat kotiruokaa, tää osuus perustuu Street Foodiin, jota meikä rakastaa. Yksinkertaista, helppoa, halpaa ja hyvää. Teen tästä aiheesta tulevaisuudessa opinnäyteproduktioni, joten kerron tässä vaiheessa vaan melko minimaalisesti, mitä suuhun reissun aikana sullottiin.

Manoushe, perusleivässä vuorilla kasvavaa zaatar-maustetta ja oliiviöljyä.

Leipää, kanaa, valkosipulia ja suolakurkkua. Yksinkertaista ja hyvää!

Hodari halal-nakilla, maissilla, salaatilla, paahdetulla perunalla ja vaikka millä muulla.

Maailman paras lätty. Sulaa Kinderiä, nutellaa ja tuoreita mansikoita. (Nyt valuu kuola!)

Kneefe, makeaa juustomaista herkkua seesamileivällä.

Falafel, kaupungin parasta.

Jos mietitte otsikkoa, niin se on se mitä kuuluu kaikkein eniten Karimin isoäidin talossa. Suomeksi jotain semmosta että nyt syö! (Pakko viljellä näitä arabiankielisiä termejä että meikän sanasto ei kuihdu ihan heti.)