Hikistä menoa Beirutissa

Viikko Beirutissa takana ja edelleen on kuuma! Elokuu ei ollu ehkä se kaikkein viksuin kuukausi matkustaa tänne, mutta mitä sitä ennää miettiin, kun on jo hiki. Täällä on tosiaan päivisin melkein 40 astetta lämmintä, mutta illalla eli sitte kun pimenee on mukavan viileä, vaivaiset 30 astetta.

Koska tultiin tänne sen vuoksi että Karim ei saanu kesätöitä ja mää voin tehä mun työtä mistä tahansa käsin ja aateltiin, että mitä sitä Suomessa huonolla kelillä olemaan kun voi elää melkein halvemmalla jossain kauempana, ei siis olla millään aktiivilomalla.  Tietenki kun Suomessa onki nyt vähän paremmat kelit niin päätös ei siinäkään mielessä ollu se maailman viisain, mutta siihenki on aivan turha nyt palata. Pointti siis oli se että ei olla oikeen tehty mitään muuta ko hengailtu.

Sen ansiosta että tekemiset on ollu vähissä oon huomannu taas kasan mielenkiintoisia juttuja tästä paikasta ja kulttuurista, mitkä Karimin mielestä on vähän tylsiä mutta mun mielestä tosi kiehtovia, ainakin osa.

Maanantaina alkoi tosiaan koko kuukauden kestävä ramadan, ja se vaikuttaa todella paljon porukan elämään. Ramadanin aikana paastotaan, joten tässä kuumuudessa se on aika tappavaa, kun ei tosiaan saa myöskään juoda. Hyvissä ajoin, jo joskus kolmen maissa aletaan valmistaa ruokaa ja sitä sitten haistellaan kieli pitkällä siihen asti kunnes on pimeää, eli voi mennä jopa johonki kaheksaan asti. Ilmeisesti minareeteista alkaa kuulua laulua sen merkiksi, että voi alkaa syyä. Sen jälkeen onki melkoisen jännittävää kulkea kaduilla, kun ne on  yleensä aivan tukossa mutta tuolloin joka paikka on aivan tyjhänä, kun kaikki on syömässä. Ainoa aika ikinä kun täällä on rauhallista.

Ramadan tuntuu vaikuttavan myös muuhunkin kun syömiseen, sillä ilmeisesti naisten tulis pukeutua vähän konservatiivisemmin ramadanin aikana. Maanantaina mulla oli päällä lyhyt hame ja olkaimeton toppi, koska oli niin älyttömän kuuma. Käytiin Karimin mummon kans kaupassa ja puuhailtiin muutenkin kaikenlaista ja asu tuntu olevan ihan ok, mutta kun käveltiin Karimin kans kahestaan kadulla vastaan tuli joku sen semituttu, joka eka tervehti mua iloisesti ja käänty sitten Karimin puoleen ja sano et Karimin pitäis käskeä mua laittamaan paita päälle, onhan sentään Ramadan. 

Muutenkin tuo pukeutumisasia huvittaa mua valtavasti. Saan aika paljon katseita mun shortsien ja toppien ansiosta hijabia käyttäviltä naisilta, mutta tässä vaiheessa on otettava huomioon että tää alue missä ollaan on täynnä uskonnollisia. En jaksa ottaa ressiä siitä että mun pitäis ehkä pukeutua peittävämmin, sillä tässä kuumuudessa se ei vaan oo mahdollista. Esimerksiksi Karimin serkku sano et se ruukaa käyttää Ramadanin aikaan vaan semmosia paitoja joissa on hihat, mutta meikästä on aika tekopyhää peittää ittensä ramadanin aikaan jos muuten rilluttelee olkaimettomissa paidoissa. Joten mää pukeudun siis niin miten ite huvittaa, ja vasta ku Karimin mummo siitä huomauttaa, teen asialle jotain.

Tuona samana maanantaina kun meikä rillutteli irstaissa vaatteissa pitkin pitäjää, joku Karimin mummon tuttu luuli mua libanonilaiseksi!!! vaikka olin melkein alasti! Ehkä se  johtu tästä mun orastavasta rusketuksesta, sillä se luuli et mää oon Karimin sedän tyttö ja parasta oli se että Karimista se luuli että se on saksalainen eikä puhu arabiaa. Hohhoh!

Nää on ollu nyt ehkä ne kaikkein merkittävimmät jutut, mitä tähän mennessä on tullu vastaan. Me ei tosiaan paastota sillä Karimin mummokaan ei paastoa joten mussutellaan sapuskaa milloin mieli tekee ja varsinkin juuaan vettä. 

Sunnuntaina käytiin Karimin sedän kanssa jossain altaalla, nää kuvat on sieltä! Seki oli kyllä aikamoinen lihatiski, melkein Flamingon veroinen mutta ei aivan. Oli ihan huippua päästä mereen uimaan eikä meduusojakaan näkyny, joten kaikki meni vallan mukavasti.