Seikkailua Yosemitessa

San Franciscon ensimmäisen aamun koittaessa paineltiin ulos kaupungista kohti Yosemiten kansallispuistoa. Matka sinne kesti kolmisen tuntia ja piti sisällään hauskoja pikkukaupunkeja ja kämäsiä kuppiloita. Yosemiteen saavuttin, pulitettiin 15 dollarin automaksu ja mentiin rossailemaan pitkin luonnonpuistoa, amerikassa kun oltiin.

Yosemite oli täynnä upeita vesiputouksia, joita tuli vastaan sen verran tiuhaan, että jossain vaiheessa ei takapenkiltä kuulunutkaan niitä VAUTSIVAU-huutoja joka vesiputouksen kohdalla. Yhtä putousta uskallettiin lähestyä, ja se oli meleko märkää touhua. Pienet asfaltoidut tiet metsän keskellä tulvi vaan vettä, ja pieni ripsiminen muuttu yhtäkkiä aivan älyttömäksi kaatosateeksi, kun vaan meni riittävän lähelle putousta. Taivas myös pimeni sekunneissa, joten se oli aika jännää.

Putouksien lisäksi ihasteltiin jylhiä maisemia, vaikka välillä oltiinki sitä mieltä että fiilis oli samanlainen kuin Kuusamossa konsanaan, joskin puut oli vähän suurempia ja samoin vesiputoukset. Mentiin sinne katsomaan suuren suuria punapuita, ja ajeltiinkin puiston sisällä se 15 mailin matka niitä katsomaan. Ne oli aika jänniä kavereita siinä mielessä, että puut oli aivan sairaan isoja, pari tuhatta vuotta vanhoja mutta yllättävän hauraita. Pinnassa oli ihmeellistä höttöä joka tarttui poikien poskiin niiden halatessa  sitä puuta, eikä sitä todellakaan uskaltanut painaa yhtään kovemmin, sillä pinta tuntui olevan melko heikko.

 Kaikki teistä on varmaan nähny kuvan semmosesta puusta minkä alta pääsee ajamaan autolla. No se oli Yosemitessa, mutta sen verran kaukana että ei menty sitten sinne asti. Meidän kaltaisten laiskojen turistien elämää oli kuitenki helpotettu sen verran, että läheltä parkkipaikkaa oli yhteen puuhun tehty samanlainen aukko, että turistit pääsi ottamaan itestä kuvan sen puun sisällä! Aikamoisto kohtelua 2000 vuotta vanhoille puille.

Mulle tuli myös yllätyksenä että se varsinainen puu, jonka alta on päässyt kulkemaan jo pari vuosisataa, on myöskin ihmisten leikkaama. En tiijä olisko se luonnollisesti edes mahdollista mutta jotenki aattelin että ei kai kukaan noin vanhoihin ja hienoihin puihin ala sahaamaan mitään reikiä sen takia, että ihmisillä olis niin paljon hauskempaa. No meikäläinen oli väärässä, sillä siihen kuuluisaan puuhun on tehty auton menevä aukko jo joskus 1800-luvulla, että se siitä puiden kunnioittamisesta.

Nämä puut nähtyämme päätetiin suunnata takas San Franciscoon, rossailtiin pitkin pitkää Californiaa ja nautittiin upeista maisemista ja erityisesti siitä kun aurinko painui hiljaa horisonttiin. Maisemat oli melkein yhtä hienot kuin teksasissa, vähän kumpuili vaan enemmän. Perillä hostellissa oltiin kymmenen aikaan illalla, mikä oli aika jees kun oltiin lähetty liikkeelle aamukuudelta.