Las Vegasin yö

Las Vegasissa oli päivisin niin kuuma että varsinaisesti mitään jännää ei auringon aikaan tapahtunut. Vasta kun alako pimeneen jakso tehä muutaki ko olla kasinolla, ja sillon oli tosiaankin siistin näköistä. Kasinopelihimojen välttämiseksi käytiin välillä vähän rossailemassa (ihan tuttavallisesti Big L:llä, limusiinia ei saatu aikaiseksi vuokrata), kävelemässä ympäriinsä ja hurjastelemassa huvipuistolaitteissa.

Vegasin Stratosphere-hotellin katolla on kolme huvipuistolaitetta, joista on kyllä meikäläisen mielestä huvi hyvinkin kaukana. Sen lisäksi että ne oikeasti sijaitsee jossain 109 kerroksessa vie ainakin yks niistä vielä katosta 45 metrin korkeuteen! Mutta koska pojat on hurjapäitä meikäläinen lähti mukaan, mutta en varsinaisesti aikonu muuta ku käyä tsekkaamassa maisemia. Siinä vaiheessa ku tajusin että on melkein saman hintasta mennä ylös ja yhteen laitteeseen ku entä vaan menis ylös, oli vitsit aika vähissä. Pakotin itteni kuitenki johonki laitteeseen, eli siihen mikä näytti kaikkein lellimmältä.

No kuinkas kävikään. Tää Powerparkista ja lintsiltä löytyvä Big Shot oli aivan muuta ku suomalaisissa huvipuistoissa. Eka meidät vietiin korkeuksiin, sieltä täysillä alas ja täysillä ylös ja vielä alas vai miten se meni? No voin kuitenkin kertoa että pidin silmiä melkoisen visusti kiinni koko matkan, etten vahingossakaan näkisi miten korkealla olin. Mutta pojilla oli hauskaa ja maisemat oli siistejä, kunhan niitä sai ihastella pleksin läpi.

Eläkää huomatko että tää oli jo toinen kerta ko meikä nössöilee. No, ehkä mää vielä opin!

Fiilisteltiin aika lailla noita mahtavia hotelleja, sillä joka ikinen hotelli oli edellistä upeampi! Me yövyttiin joka yö eri hotellissa, että saatiin maistaa kaikkea. Eka yö nautittiin luksusmenosta Venetianissa, tokana yönä oltiin perinteisessä Flamingossa ja viiminen yö egyptiläishenkisessä Luxorissa. Tää hotellien vaihtelu oli sinällään siistiä että näki paljon juttuja ja esimerkiksi Luxor ja Venetian sijaitsee Stripin aivan eri päissä joten tuli nähtyä vähän molempia päitä. Huonoa taas oli se että jouduttiin joka aamu heräämään suht aikaisin että ehdittiin luovuttaa huone ajoissa.

Mää en oo koskaan ollu mikään älytön pelihirmu, mutta pakko myöntää että Vegasissa tilanne oli toinen. Koska kasino oli aina käden ulottuvilla ja ikääkin riitti piti yksikätisillä rosvoilla pelailla aina ko hyvä sattu kohalle. Mulla ei kuitenkaan kiilunu suuret jackpotit silmissä joten pelailin sivistyneesti pienillä panoksilla. Mulla meni yhteensä reissun aikana ehkä kymppi pelikoneisiin, ja sain saman takas joten meni ihan hyvin! Karim voitti pari kymppiä, en tosin tiiä paljo se sullo niihin masiinoihin. Kaikki tais voittaa jonku verran, kukaan ei oo ainakaan tunnustanut kokeneensa suuria tappioita.

Noissa kasinoissa oli se hauska puoli, että jos pelas niin ympäri kasinoa kiertävät tarjoilijat tuli kyseleen et mitä haluaa juoda. Porukka ilmaisesti pellaa melkoisen paljon innokkaammin pikku pierussa, joten kasinot haluaa taata iloisen pelifiiliksen tarjoamalla ilmaisia juomia. Koska ollaan jenkeissä, tarjoilijoita pitää tietty tipata, mutta yks dollari per juoma ku juoma ei tuntune Suomen hintatasoon verratessa juuri miltään.

Kasinot oli aivan älyttömiä paikkoja! Satoja pelikoneita ja kymmeniä pöytiä, missä oli aina vähintään kaks työntekijää pyörittämässä hommaa. Korttienjakajat heitteli pelikortteja aivan älyttömällä tahdilla ja valvontakameroita oli vähintään yks joka ikisen pelipöydän äärellä.

Mua  hieman harmitti että noita koneita ei pelattukaan enää kolikoilla niinko oon jossain frendien jaksossa nähny. Olis ollu hauska ottaa kipollinen kolikoita kouraan ja nykästä peli käyntiin. Toisaalta nyt oli aika heleppoa ko pysty kortillaki pelaamaan, vaikka meikä tyytyki ainoastaan viskomaan dollarin seteleitä vähän väliä niihin koneissiin.

Viimeistään siinä vaiheessa kun menin lunastamaan valtavaa kympin voittoani ja ku huomasin edessä jonossa olevan lunastavan voittoja 350 dollarin edestä meikää vähän nauratti.