Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Libanonin sapuskaa

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Libanonin sapuskaa


Tänään viriteltiin vähän libanonilaista tunnelmaa meidän kotiin, kun Karimin veli oli tulossa meille tuoreen tyttökaverinsa kanssa libanonilaiselle sunnuntaiaterialle. Beirutissa ollessamme sunnuntait on yleensä ollu niitä päiviä, kun koko suku pakkautuu autoihin ja ajaa vuorille tutun saudisheikin omistamalle maalle grillaileen. Se ajatus mielessä täytettiin tänään meidän ruokapöytä libanonilaisilla herkuilla tarkoituksena esitellä maan ruokakulttuuria uudelle tulokkaalle. 

Koska lautaselle päätyi mun silmissä sitä perinteistä libanonilaista sapuskaa, on mun tämän päivän lautanen omiaan kertomaan teille, millaista se libanonilainen ruoka oikeastaan on. Voi olla että Karimkin on mun kanssa eriä mieltä, ja meidän lautaselta kyllä puuttuukin se kaikkein tärkein eli arabialainen leipä. Myöskään riisiä tai Karimin mummolan keittiöstä tuttuja raneja ei ole, mutta monia muita mun kokemuksen mukaan aika oleellisia libanonilaisia ruokia kuitenkin.



1. Kana- ja lihavartaat luo perustan beirutilaiselle grilli-illalle. Ihan perusmakuja, ei mitään hienostelua.
2. Halloum. Tarviiko sanoa enempää? Olkoon kyproslaista, mutta mun silmissä se kuuluu tiukasti libanonilaiselle lautaselle.
3. Hummus, kikherneistä, tahinesta (seesaminsiemenvoita), valkosipulista ja sitruunasta tehtyä taivaallista herkkua. Syödään yleensä oliiviöljyn kanssa, mutta siitä mää en oikein välitä.
4. Zaa'atar, vähän niinku oregano mutta parempaa. Yrtti, joka kasvaa libanonin vuorilla laitetaan kaveriksi seesaminsiementen kans, mukaan vielä oliiviöljyä ja siitä saa maustetahnan, jonka maku ei heti unohdu.
5. Beemje (en tiijä miten kirjoitetaan mut jotain tuonne päin!) eli okraa, jota vedin nassuuni tänään ensimmäistä kertaa ikinä. Okran kaverina oli tomaattisosetta ja lihaa, toimi.
6. Tabbouleh, joka on yksi kaikkein tunnetuimpia libanonilaisia ruokia ja ensimmäistä libanonilaista sapuskaa, mitä minä oon elämässäni maistanu. Bulguria, minttua, tomaattia, persiljaa, sipulia, kurkkua ja paljon muuta. Pyydettiin Karimin veljeä tuomaan sitä, koska se on niin tajuttoman isotöinen valmistaa.
7. Kibbeh, joka oli tällaisenaan myös semmoinen, jota söin ensimmäistä kertaa. Aikaisemmin oon maistanu raakaa versiota, mutta tämä oli reilusti parempaa. Jauhelihapalleroita joiden sisällä tais olla sipulia ja pinjansiemeniä (oli niin herkullista että vedin vaan naamaan sen enempää tutkiskelematta).

"Here in Lebanon we don't eat to live, we live to eat", kuten Karimin tädin mies aina sanoo. Näillä sapuskoilla en juuri ihmettele.

Tunnisteet:

2 kommenttia:

15. heinäkuuta 2012 21.06 , Blogger Ulla kirjoitti...

Mielettömän herkulliselta näyttää, oi että! Pääsispä tuollaisen pöydän ääreen joskus. Ihana että viittitte laittaa kunnon illallisen! :)

 
16. heinäkuuta 2012 16.35 , Blogger Inka kirjoitti...

Mulla on tässä viimeisen vuoden aikana noussu valtavasti arvostus yhteisiä ruokahetkiä kohtaan ja noita kunnon aterioita ja illallisia on löytyny ruokapöydästä kokoajan useammin. Ja aina se on yhtä kivaa. :)

Ps. Suosittelen kokeilemaan! Hkissä pitäisi olla ainakin yksi libanonilainen rafla.

 

Lähetä kommentti

Antaa tulla!

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu