Taas syötiin

Selailin tuossa elokuussa otettuja valokuvia ja aika ruokapainotteiselta näytti, kertonee jotain niistä säistä, missä ollaan saatu tätä viettää. Eilen jatkettiin samalla tyylillä, kun laitettiin pystyyn international dinner. Muistatteko sen,  se mikä vaihdossa ollessa tuli eteen ainakin kolme kertaa? Jokainen tuo omasta maastaan jotain sille tyypillistä ruokaa, ja sitten yhdessä mussutellaan eri maiden herkkuja ja fiilistellään kansainvälistä ilmapiiriä.

Meidän kansainvälisyys rajoittui kahteen maahan: Sveitsiin ja Libanoniin, mutta se riitti. Meidän libanonilais-sveitsiläisellä illallisella oli tarjolla jo melko tutuksi käynyttä hummusta, halloum -juustoa, grillattuja kasviksia ja kanavartaita. Sveitsiläisyyttä edustaa tuolta mun lautaselta löytyvä rösti, mutta vieraat toivat mukanaan myös jotain vähän erikoisempaa...

...nimittäin fondue -padan! Ja sittenhän me nautiskeltiin lihafondueta pitkin iltaa. Mulle tää oli aivan uus juttu, mutta kuulemma erityisesti suosittu jouluruoka Sveitsissä. Meidän Sveitsin vahvistus Flavio kokkas ensin mausteisen keiton kattilassa, joka poristuaan riittävästi nostettiin keskelle pöytää. Fonduekeihäisiin seivästettiin lihapaloja, joiden annettiin hengailla kuumassa keitossa muutaman minuutin ajan, minkä jälkeen lihasuikaileista tuli täydellisen mureita, nam!

Ja mikä parasta, ainakin Flavion perheessä lihana on perinteisesti ollut aina nautaa. Kuulemma possua ja kanaakin käytetään, mutta voin kuvitella sen kypsyyden tarkistamisen olevan vähän isotöistä.

Lihafondue paljastui aivan mahtavaksi tavaksi syödä just noin kun me tehtiin: pöydällä on paljon muuta, mitä voi napsia naamaan lihan kypsymistä odotellessa, ja kun porukkaa on paljon ja jutut äärimmäisen huonoja, ei välillä aina edes muista keihästää uutta lihanpalaa. Ens kerralla kuulemma kokeillaan sitä perinteisempää suklaafondueta. Ja ehkä joskus vielä sitä juustoakin.

Ja eipä oo täydellistä Swiss-Lebanese-dinneriä iliman jälkkäriä. Sveitsiä edustaa suklaiset (tietty!) keksit ja libanonia grillatut nektariinit. Tuo grillaus nyt ei varsinaisesti oo mikään libanonilainen tapa, mutta se tekee nektariineista huomattavasti herkullisempia. Ja tässä vaiheessa täytynee mainita, että vaikka ruokaa olis riittäny varmaan kuudelle hengelle, tuli jokaikinen astia tyhjennettyä.

Mietittiin myös että laitettais pystyyn Suomiruokailta, mutta se tyssäs siihen että ei keksitty, mikä on niin suomalaista että sitä kannattaa erikseen alkaa tehä. Proronkäristys? Rössypottu? Karjalanpaisti? Ehkä tyydytään noihin vähän kansainvälisimpiin herkkuihin.

Ps. Tähän jatkuvaan ruoka-aiheeseen pitäis tulla ens viikolla muutos. Katsotaan.