Kyllä nirsolle sentään jokin kelpasi

Meikäläinen on aivan tajuttoman nirso silloin, kun on kyse ruuasta. Oon hyvin tottunu suomalaiseen sapuskaan, joka monen ulkomaisiin herkkuihin rakastuneiden mielestä ei maistu juuri miltään. Tulinen ruoka saa mun kainalot hikoamaan, ja jos pöytään kannetaan jotain vähänkään epäilyttävän näköistä, voin luvata, että muut saavat sen kiskoa parempiin suihin.

Sen vuoksi mua vähän jännitti ennen Libanonin matkaa se juttu, että miten saan kiskottua napaani evästä, jos se ei ookaan ihanaa. Oon Karimin porsujen luona maistellu ko. maan herkkuja, joista jotku on ollu hyviä, toiset ei.

Koska oltiin Karimin isoäidin luona, paikallista ruokaa tuli maisteltua juuri oikealla tavalla tehtynä. Suurinta osaa eväistä maistelin, kaikista en tykänny, mutta munakoiso maitokastikkeella sai jäädä kattilaan, vaikka Karim koittikin vakuutella, että se on ihanaa.

Ehoton lemppari Libanonilaisista sapuskoista oli tiedossa jo ennen matkaa: tabouleh. Salaatti, johon tulee dürümvehnää, tomaattia, persiljaa, minttua ja ehkä vielä jotain muutakin. Sitä oli tarjolla muun muassa Karimin ylppäreissä, ja se on aina ollu ihanaa. Enkä ollu ainoa mielipiteeni kanssa, sillä Karimin sedän vaimo Batia veti sitä lautaskaupalla, kun sitä eteen sattui.

Ostettiin myös suomeen tuliaisiksi pari juttua, mistä matkan aikana nautiskeltiin:

Pistaasihalva oli kuulemma jopa parempaa kuin suklaahalva

Halva oli tärkeä osa aamiaista joka aamu. Arabialainen leipä on ihan superohutta, vähän burriton kaltaista mutta ei sinne päinkään. Halvaa kun vähän laittaa sinne väliin ja rullailee menemään, niin kyllä maistui! Kaikki nauro mulle ja Karimille, kun syötiin tuota niin paljon. Sain kuulla myös parit varoitukset siitä, miten se tekee munsta lihavan, jos jatkan sen ylensyöntiä.

Parasta oli kuitenki se, kun hävettiin Karimin kans sitä että oltiin syöty kaikki halvat sen isoäidiltä ja ostettiin uus purkki, että sen ei tarttis pelkästään meitä varten niitä ostella. Karimin tädin mies Ra'id, semmonen suht isomahainen tyyppi, kävi sitten yks ilta (jonka aamuna oltiin avattu uus halvapurkki) vetämässä yli puolet halvapurkista naamaansa. Oli hyvä sitten aamiaisella ihmetellä, että ei kai me näin paljoa syyä, ku tyhjennettiin se purkki sitten aamiaisen päätteeksi.

Ostettiin halvaa kotisuomeen ihan reilusti, tuliaisiksi siskolle ja veljelle ja meille sitten vähän isompi purkki. Ongelma on nyt siinä, mitä sen kanssa söis. Pitänee käydä tsekkaamassa noita Hämeentien halal-kauppoja, josko niistä löytyisi arabialaista leipää tuon kyytipojaksi. Ellei, pitänee koittaa olisiko pitaleivistä mihinkään. Toivotaan, että tää halva ei jää syömättä.

Al Rifai on kuulemma Libanonin parasta mahlutaa

Toinen ihanuus mitä raahattiin kotia, oli mahluta eli pähkinäsekoitus. Ei sinällään kuulosta mitenkään erikoiselta, mutta siinä vaiheessa kun sitä naaman eteen tuodaan, niin kyllä maistuu. Kaikkialla oikeastaan, kun meni kylään, niin jossain vaiheessa joku toi pikkuisen kipon mahlutaa naposteltavaksi. En tuntenu läheskään kaikki noita pähkinöitä, enkä tunne vieläkään, mutta omat suosikit kuitenki löyty.

Nuo on siis paahdettuja ja maustettuja. Kaikki ei tietenkään oo ihania, ja noista ruukataanki syyä vaan ne jotka maistuu. Kerran oltiin jossain ulkona ja tyypit otti kourallisia pähkinöitä, söi mieleisensä ja heitti loput sitten takas pähkinäpussiin. Kätevää.

Mun suokkareita on ehottomasti paahdetut mantelit, sekä cashew- ja pistaasipähkinät. Tuossa pussissa mitä me ostettiin, on kolmenlaisia manteleita ja kahenlaisia pistaasipähkinöitä. Ostettiin tuota aika paljon, itelle kilo ja sitten tuliaisiksi jotain, ja kun oltiin lähössä, Karimin täti heitti meille vielä toisen kilon ja oltais varmaan saatu muiltakin, ellei oltais vedottu siihen, ettei matkalaukkuun mahu enää sukkaakaan.

Nyt sitte on ainaki pähkinöitä.

Translation: I'm the pickiest person I know, so beforehand I was quite nervous about the Lebanese food, if I like it. Some things were good, some weren't, so it was the same as everywhere. I found my two favourite things and bought some to Finland as well. Mahluta, roasted peanuts which are so good!! We bought one kilo to ourselves, and the day we were leaving, got another one from Karims aunt. It is gonna take some time to eat that amount of nuts. Another thing was halawa with pistachios. Sweet but delicious, especially with the thin arabic bread. Mm-m, mm-m.