Matkalukemista

Reissussa paras kaveri on yleensä hyvä kirja. Tykkään lukea lentokoneessa, kentällä odotellessa ja reissun päällä siirtyessä paikasta toiseen sen jälkeen, kun ikkunasta ei jaksa enää tuijotella. Viime vuonna tuli luettua aika vähän kirjoja, mutta onneksi ne kirjat mitä luin oli hyviä! Aattelin jakaa teidän kanssa parhaat palat, jos vaikka joku sattuisi kaipailemaan lukuvinkkejä.

David Nichollsin One Day -kirjasta kaikki on varmaan kuulleet. Se on tuntunu saavan pelkkää suitsutusta julkaisustaan lähtien, ja vaikka kirja ihan hyvä olikin, en suostu liittymään fanien joukkoon. Kirja kertoo Emmasta ja Dexteristä, jotka tapaavat valmistujaispäivänään. Tarina etenee aina yhden päivän vuodessa, jolloin avataan Emman ja Dexterin elämää, aina sen yhden päivän verran. Kyseessä on aina sama päivämäärä, se jolloin he ensimmäistä kertaa tapasivat. Toteutus on todella mielenkiintoinen, ja veikkaan että suurin syy, miks et loppujenlopuksi lämmenny tälle kirjalle on se, että se jäi mulla varmaan kuukaudeksi kesken kun sivuja oli jäljellä ehkä sata. Otin siis kesken kaiken aika paljon etäisyyttä Emin ja Dexin tarinaan, joten se ei sitten loppuvaiheessa enää jaksanut sykähdyttää. Oon kuitenkin iloinen että luin tuon kirjan, sillä tiiänpähän ainakin mistä puhutaan, kun tuota hehkutetaan. Ja siitä kirjasta tehtyä leffaa en kyllä suosittele.

Sara Gruenin Water for Elephants on ehkä yks parhaimmista kirjoista, mitä oon lukenu. Ostin sen kesken jenkkireissun ja lukaisin sen muutaman tuhannen kilometrin aikana. Ja jo ennen ku olin päässy kitjan loppuun, Karim halus lukea sitä aina sillon kun mun nokka ei siinä ollu kiinni. Sanoinko jo että tää tarina on aivan mahtava! Parikymppinen eläinlääkäriopiskelija Jacob menettää vanhempansa juuri ennen loppukokeita, pakenee menneisyyttään ja liittyy sirkukseen, missä pääsee huolehtimaan eläimistä. Samalla hän ihastuu sirkuksen tähteen Marlenaan joka on naimisissa sirkuksen lankoja käsissään pitelevän, mielipuolelta vaikuttavan Augustin kanssa.

Leah Chisungin Pitkä matka paratiisiin oli kirja, jonka lukaisin parissa päivässä kesälomalla. Kirja on omaelämäkerrallinen, ja se kertoo Chisungin paosta keskeltä Ruandan kansanmurhaa. Kaikki alkaa Chisungin lapsuudesta, jolloin häntä jo pilkataan pienen nenänsä vuoksi - on kuulemma väärää mallia. Pikkuhiljaa tarina etenee, ja käynnissä on täysi kansanmurha. Mallina työskennellyt Chisungi nappaa vauvansa kainaloon ja aloittaa pitkän ja verisen paon. Keskellä kansanmurhaa ei voi tietää, voiko luottaa edes serkkuunsa, ja Chisungi joutuukin monesti yllättymään, miten silmittömästi toisen ihmisen voikaan tappaa. Tää kirja ei todellakaan ollu sieltä kevyimmästä päästä, mutta tarinankerronta on niin mukaansatempaavaa, etät kaikista kauheuksista huolimatta sain luettua tämän melkein yhdeltä istumalta.

Gini Sikesin 8 Ball Chicks on kai saavuttanut jo jonkinlaisen kulttiaseman. Luin tän ekan kerran kolme vuotta sitten, kun olin vaihossa Itävallassa ja olin bongannu tän halvalla antikvariaatista ennen lähtöä. 8 Ball Chicks sijoittuu 90-luvulle, jolloin jenkkien jengimellakat oli pahimmillaan. Toimittaja Gini Sikes haastatteli useita jengityttöjä ja kaivoi esille heidän näkökulmansa. Ennen tätä kirjaa jengityttöjä pidettiin poliisienkin silmissä näkymättöminä akkoina, joilla ei ollut paikkaa jengien sisäisessä hierarkiassa. Sikesin kirjasta kuitenkin paljastuu, että tilanne oli täysin toinen. Kaikkein mielenkiintoisimpia oli mun mielestä ne kaikkein kauheimmat tarinat, kun esimerkiksi kymmenvuotiaat tytöt opettelivat pyörittelemään partaterää suussaan itseään vahingoittamatta, että sen voisi sieltä sitten kätevästi napata tappelun keskellä ja viiltää vastustajaa kasvoihin. Lukaisin tän kesällä toiseen kertaan, ja edelleen jengitarinat oli yhtä mielenkiintoisia. Suosittelen kovasti, jos vain kykenee vastaanottamaan muutakin kuin kukkia ja auringonpaistetta.

Jasmin Darznikin Iranilainen tytär on kirja, jonka lukaisin joskus vähän ennen joulua. Sekin on omaelämäkerrallinen, ja siinä jenkkien itärannikolla asuva Jasmin löytää isänsä kuoltuaan äitinsä tavaroista valokuvan äidistään lapsena, hääpuvussa vanhan miehen vierellä, silmät kyynelistä märkinä. Koska hyvä iranilainen tytär ei utele vanhempiensa menneisyydestä, rohkenee Jasmin kysyä äidiltään valokuvasta vasta päivien kuluttua. Länsirannikolla asuva äiti kieltäytyy kertomasta tyttärelleen mitään menneisyydestään, mutta päivien kuluttua Jasminin postiluukusta alkaa tipahdella kasetteja, joissa iranista jenkkeihin muuttanut äiti kertookin tarinansa. Oon viime vuosina tykästyny tosi paljo tarinoihin, jotka sijoittuu lähi-itään ja avaa sitä mystistä kulttuuria. Tämän tarinan luettuani pystyn suhtautumaan taas hivenen kriittisemmin niihin tarinoihin, joita sieltä kuulee. Kaikkine pahoinpitelyineen ja perheväkivallantekoineen tämä kirja oli kuitenkin yllättävän kevyttä luettavaa, sillä tarina tempaisi mukaansa sekunnissa ja onnellisia hetkiä painotetaan noita kauheuksia enemmän.

Koska mun luettavat kirjan -lista ammottaa tällä hetkellä tyhjänä, ottaisin vastaan mielelläni kirjavinkkejä. Tai yks kirja siellä on, Audrey Niffeneggerin Time Traveler's wife, joka pitäis saada kaivettua jostakin. Eli jos joku kirja oli hävyttömän hyvä, saa suositella!