Unelmanpehmeät reissukengät, osa 2: summer edition

Muistanette, kun helmikuussa intoilin uusista reissukengistäni. Tähän mennessä kelit ja reissut ovat sattuneet niin kehnosti kohdilleen, että oon päässy testaamaan niitä ainoastaan yhellä pienellä Helsingin-visiitillä, jossa ne toki osoittautuivat mainioiksi. Nilkkurit ei kuitenkaan näihin helteisiin kesäkeleihin aivan passaa, joten niiden tilalle piti saada jotain muuta. Rehellisyyden nimissä mulla meni koko viime kesä pääasiassa reissukengillä lukuunottamatta niitä kahta tai kolmea kertaa, kun yritin kekkuloida korkkareilla. Mitään sandaaleja mulla ei ollut, edelliset kun tuhoutuivat kertaheitolla road tripillä. Pari tämän kesän hellepäivää korjatuissa reissupopoissa kuitenkin opetti, että tänä kesänä ei pärjää ilman sandaaleja. Ne oli siis hankittava.

Oon tullu siihen tulokseen että värjäämätön nahka on kaikkein siisteintä, sillä siitä näkee makijasti ajan patinan. Harmi vaan että siitä valmistettuja kenkiä saa hakea kissojen ja koirien kanssa, ja saatuani päähänpinttymän vaaleista nahkasandaaleista jouduin niitä todella etsimään. Ja lopulta ne löytyi, tietty vielä alessa! Diane von Furstenbergin Daphne-sandaalit ei oo vielä ihan unelmanpehmeät tuon varvasremmin vuoksi, mutta eiköhän näillä jo elokuussa talsita ilman irvistyksiä.

Mun fysioterapeutti ei ollu aivan myyty noista ohuista pohjista, mutta nilkkaremmien ansiosta kengät eivät olleet sen näkökulmasta aivan täydellisen surkeat. Katotaan sitten muutaman kaupunkipäivän jälkeen, että minkä verran ne jalat kipeytyy.. Tosin mun reissupopoissakin on aika ohut pohja, ja niillä kyllä jaksaa, joten miksi ei näilläkin.

Taidan kuitenkin ottaa nämä käyttöön vasta ens viikon reissun jälkeen, sillä ihan niin innokas en oo, että lähtisin uusilla kengillä reissuun. Ja eipä tarvikaan olla, kun vanhat reissukengät on taas melkein kuin uudet!

TV-vinkki: Foxin huijareiden kaupunki

Kuva

Tänä keväänä Foxilla on näytetty Huijareiden kaupunki -nimistä sarjaa, mutta vasta viime sunnuntaina innostuin katsomaan sitä, sillä kyseinen sarja sijoittui Istanbuliin mikä on jääny mun mieleen yhtenä pahimmista turistikusetusmestoista.

Sarjan idea on, että ohjelman juontaja kirjailija Conor Woodman selvittää kaupungin pahimman turistihuijauksen ja kokeilee sitä ensin uhrin ominaisuudessa. Tultuaan huijatuksi hän alkaa sitten selvittää, miten järjestäytynyt huijaustaho oikein on kyseessä ja yrittää päästä selville siitä, kuka koko hommaa oikein vetää.

Istanbul-jakso oli ihan hurjan mielenkiintoinen, sillä kaupungin pahimmat huijaukset tapahtuvat kovimmissa turistirysissä eli Taksim-aukiolla ja Istiklal Caddesi -kadulla, missä mekin hengailtiin reissumme aikana useana iltana. Istanbulin kusetus oli meille opaskirjoista tuttu: paikalliset miehet lähestyvät yksinään kulkevia turisteja, yleensä miehiä, ja jäävät juttelemaan heille ja koittavat houkutella miehen kaljalle. Uusi istanbulilainen ystävä tarjoaa pari ensimmäistä, jonka jälkeen vaihdetaan vähän tasokkaampaan mestaan juomaan. Muutaman juoman jälkeen pöytään tulee kaunis nainen, jolle tarjotaan myös juomia. Hetken päästä ystävä katoaa, ja jättää turren maksamaan laskun, joka voi olla mitä tahansa sadoista tuhansiin euroihin. Turpiin tulee, jos ei maksa.

Kyseisessä jaksossa juontaja sai laitettua piilokameran istanbulilaisena ystävänä toimivan miehen mukaan, tämän suostumuksella tietty, ja katsojat pääsivät seuraamaan eturivistä kuinka kusetus toimii. Ja olihan se aika hurjaa katseltavaa, kun tyypeiltä huijataan helposti satoja euroja. Kyllä sitä ainakin omalla reissubudjetillani olisin aika hukassa, jos eteen tuotaisiin tuommoinen lasku. Ohjelmassa esiteltiin myös pienempiä huijauksia, kuten Istanbulin-jaksossa esimerkiksi Bosporinsalmen risteilyihin liittyviä huijauksia.

Ohjelma on alunperin National Geographicin tuottama ja sen alkuperäinen nimi on Scam City. Siitä on toistaiseksi tehty vain yks tuotantokausi viime vuonna, missä tullaan huijatuksi Istanbulin lisäksi muun muassa Prahassa, Roomassa, Barcelonassa ja Las Vegasissa. Täytyy ehkä tsekata tuo Vegasin jakso ennen sinne matkaamista.

Ellei muuten huijaukset kiinnosta, niin suosittelen tsekkaamaan ohjelman ainakin niiden kaupunkien osalta minne reissut suuntautuu. Ainakin mun näkökulmasta oli tosi hauska kattoa ohjelmaa kaupunkista missä olin käyny. Pystyi sitten paukuttelemaan henkseleitä, että ainakaan tuohon turistihuijaukseen en minä langennut. :) Ohjelma näkyy Foxilla sunnuntaisin klo 20.00.

Ostoslistaa Walmartin sporttipuolelle

Tulevaa jenkkireissua fiilistelläkseni oon kirjoitellut pitkät ostoslistat niistä asioista, mitä suunnittelen jenkeistä kotiuttavani. Kuten oon aikaisemminkin maininnut, oon superhuono shoppaileen silloin, kun olis varaa ja mahdollisuutta, ja esimerkiksi jenkeistä Karim on aina tullut lihavamman matkalaukun kanssa takaisin. Jotta näin ei pääsis tulevalla reissulla käymään, oon tehny näitä listoja, ja viime päivinä oon kyyläilly aika tiuhaan tahtiin Walmartin nettisivuja.

Niin siis Walmartin, sen junttijenkkien suosikkikaupan missä asiakasta ensimmäisenä tervehtii läskimopoparkki. Mutta niin me urheilulliset nuoret vaan tykästyttiin Walmarteihin, ja vierailtiinkin niissä melko tiuhaan tahtiin. Ketjun sporttipuoli jäi viime kerralla koluamatta, mutta nyt oon valmistautunut ja kyyläillyt etukäteen, mitä sieltä voisi ostoskoriin niiden donitsien ja hunajapaahdettujen pähkinöiden kylkeen keräillä.

Mun treenivaatekokoelma on aivan säälittävä, oikeastaan olematon sillä oon tottunu treenaamaan puvussa. Sitten jos meen salille, oon ihan hukassa. Siltä varalta, että se ihme toteutuu joskus reissun jälkeen, ajattelin ostaa walmartista vähän treenipaitoja ja -toppeja, tyylikkäät shortsit mitkä yllä vois vedellä liikesarjoja vaikka naapuripuistossa sekä vielä tyylikkämmät juoksutrikoot, jotka todennäköisesti aiheuttaa Karimissa aikamoisen huutonaurureaktion, kun nykäisen ne jalkaani (ei sillä että kävisin juoksemassa). Nuo Fruit of the Loomin lyhyet treenitopit on varmaan tästä listasta se mitä odotan eniten, sillä se on oikeastaan ainoa urheiluvaate, mitä käytän puvun lisäksi melkein päivittäin. Ja pakko ehkä kokeilla, onko noista superedullisista Everlastin pistareista mihinkään. Tuohon hintaan jos irtoaa, niin ei haittaa vaikka ei ihan vuosikausia kestäkään.

Onko jollain teistä kokemusta noista Danskinin tuotteista, onko mistään kotoisin? Kyseessä on vissiin Walmartin oma merkki tai ainakin joku vähän vähemmän kansainvälistä mainetta niittänyt jenkkimerkki, sillä minä en oo ainakaan siitä aikaisemmin kuullut.

Silkkisiä pelikaaneja

Mulla on ollut tänään ja eilen uskomaton ompeluvimma, ja oon saanu paitsi tehtyä uusia juttuja, myös muokattua muutamia vanhoja juttuja. Eilen ommella tärräytin hameen viime kesänä ostetusta (ja melkein pilalle leikellystä) mekkokankaasta ja samasta pussista löytyneestä riemunkirjavasta kukkakankaasta tein kangaskassin. Tänään taas pätkäisin isoiksi lörähtäneistä housuista shortsit, pienensin yhtä hametta ja ompelin pelikaanikuvioisen silkkitopin! Aika valtava määrä, varsinkin kun viime aikoina mua ei oo juuri ompelukoneen ääressä istuminen kiinnostanut.

Tuo pelikaanipaita on kyllä mun suokkari! Oon pitkään miettiny kokeilevani millaista silkin ompelu ja leikkaaminen on, ja nyt ymmärrän, että touhua kyllä kannatti harkita. Liukas ja kallis materiaali vaatii nimittäin aika tarkkaa kättä ja suunnitelmallisuutta, mitä mulla ei ole kumpaakaan. Siksi tästäkin topista tuli vähän sinne päin, kun leikkasin ensin ja suunnittelin vasta sitten, ja korjailin vähän vielä jälkeenpäin, mutta siitä huolimatta ajattelin kantaa sitä ylpeänä. Näyttää hyvältä, jos kattoo tarpeeksi kaukaa!

Terveisin mummo-Inka!

Ps. Tykätkäähän archie gone lebanonista facebookissa, haluatta kuitenki!

Mitä vielä tässä elämässä?

Ulla on nyt liekeissä, sillä mimmiltä irtoaa aivan mahtavia haasteita! Tällä kertaa hän haastoi miettimään niitä asioita, mitä elämä saisi vielä tuoda.

Mitä vielä tahtoisit saavuttaa elämäsi aikana? Listaa viisi asiaa, joita tavoittelet ja joista haaveilet, mistä toivoisit tulevan seuraavia elämäsi tähtihetkiä tai käännekohtia?

Kuva

1. Maailmanympärysmatka. Tämä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä, sillä tästä haaveesta oon jauhanu täällä bloginkin puolella. Alun perin suunnitelmissa oli lähteä puolen vuoden matkalle maailman ympäri tammikuussa 2016, mutta pahasti näyttää siltä, että reissua joudutaan viivästämään, ja sekös harmittaa. Se uhraus on kuitenkin tehtävä, mutta reissuun lähdetään silti, ja se on varma. Onpahan ainakin enemmän aikaa sitten suunnitella ja fiilistellä sitä maailmanympärysmatkaa...

2. Unelmien työpaikka. Aikaisemmin mainitsin, että mulla on käynyt älytön munkki työpaikan kanssa ja se on ihan totta. Kuviossa on vain kaksi kuprua: puolipäiväisyys ja työkaverittomuus. Tai on mulla kyllä työkavereita, mutta minä työskentelen kotona ja ne toimistossa joten se ei nyt ihan mee yks yhteen. Nämä kaksi asiaa muuttuvat toivottavasti pian, joten sitten ei ole niitäkään kupruja, ja voin sanoa olevani täysin unelmatyöpaikassa!

3. Asuminen ulkomailla. Takana oleva neljän kuukauden Itävallan-keikka ei riittänyt alkuunkaan, vaan tahtoisin tosi kovasti kokea vielä arkea ulkomailla. Innostusta lisää vielä se, että armaani on asunut noin puolet elämästään muualla kuin Suomessa, joten samanlaista näkökulman laajennusta kaipaisin minäkin, tosin Karimin kanssa. Katsotaan, kuinka tässä käy. ;)

4. Seepra-aste. Tämä ei varmaan sano juuri kenellekään mitään. :D Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että saisin joku päivä vielä neljännen danin Taekwon-Dossa ja sitä kautta siirtyisin apuopettaja-asteelta opettaja-asteelle ja kansainväliseksi opettajaksi ja saisin mustat raidat pukuni hihoihin. Se on mulla niin lähellä, että se on se seuraava askel, ja sitä kautta uskon sen olevan täysin mahdollista. Eri asia on sitten se, että milloin. Siitä huolimatta että tietoa tai päätöstä ei vielä välttämättä ole, täällä treenataan silti tosi kovaa jo nyt, jotta ne seepraraidat olis joku päivä munkin puvussa.

5. Oma ihana asunto. Sitä ennen kuitenkin toivon noiden kaikkien edellämainittujen asioiden toteutuvan. Vaikka asuminen ulkomailla ja maailmanympärysmatka ovat meikällä nyt aika etusijalla, niin jossain vaiheessa on myös sen oman kodin hankinnan aika. Mutta sitä ennen on vielä pari muuta juttua!

Haastan teidät kaikki!

Elämän tähtihetkiä

Stilettikorkokanta-blogin Ulla haastoi minut ja monet muut bloggaajat listaamaan elämänsä tähtihetkiä. Näin ihanasta haasteesta ei voi kieltäytyä, ja päässä alkoikin heti raksuttaa, että mitkä ovatkaan olleet niitä huippukohtia. Ullan listauksessa oli tosi ihania, isoja ja pieniä asioita, käykää ihmeessä kurkkaamassa ne täältä, sillä hymy nousee suupieliin taatusti! :)

Omat juttuni ovat osa melko tavanomaisia, mutta niistähän se elämä koostuu.

kuva

12. asiaa, jotka tulevat ensimmäisenä mieleeni, kun ajattelen hetkiä, jolloin on ollut poikkeuksellisen paljon ilon ja jännityksen perhosia vatsassa: 

1. Marraskuu 2004, kun saavutin neljän vuoden harrastamisen jälkeen mustan vyön Taekwon-Dossa. Kyllähän te tiiätte, musta vyö on aina kova juttu ja silloin se tuntui niin upealta! Muistan, kun kiskaisin vyökokeen jälkeen uuden Dan-puvun päälleni ja kiedoin ensimmäistä kertaa mustan vyön lanteilleni ja siinä viimeisten hikipisaroiden valuessa vielä otsalta sanoin vieressä olevalle ystävälleni rakastavani peilikuvaani. Ei siinä muuta voinut todeta, sillä se onnen tunne oli enemmän kuin ansaittu.

2. Kun sain ajokortin, alkoi elämä. Voi kuulostaa aika huvittavalta, mutta 18-vuotiaalle joka on asunut koko elämänsä 2000 ihmisen pikkupitäjässä josta ei kulje busseja tai muita julkisia yhtään mihinkään, ajokortin saaminen tarkoitti vapautta. Ja siitähän minä kyllä otin kaiken irti.

3. Hetki mun ja Karimin ensitreffien jälkeen. Treffit veny kahdeksantuntisiksi, ja olin niiden jälkeen onneni kukkuloilla eikä sen jälkeen oo menny varmaan päivääkään, ettei oltais oltu yhteydessä. Siitä se ajatus sitten lähti.

4. Puhelu, jossa mulle kerrottiin päässeeni työharjoitteluun Matkailulehti Mondoon. Siihen saakka ajattelin olevani keskinkertainen luuseri, joka ei todellakaan osaa kirjoittaa enkä uskonut millään, että pääsisin työskentelemään Suomen ykkösjournalistien joukossa. Harjoittelupaikan saaminen oli itse asiassa kimmoke tämän blogin aloittamiselle, vaikka näillä asioilla ei olekaan yhteyttä toisiinsa. Tuolloin ymmärsin, että mulla on ihan yhtä hyvät mahdollisuudet menestyä ammatillisesti kuin kenellä tahansa luokkatoverillani.

5. Ensimmäinen kerta New Yorkissa lukeutuu myös mun tähtihetkiini. Reissuun lähdettiin vajaa viikko Mondon harjoittelupaikan varmistumisesta, joten fiilis oli aivan mahtava. Tajusin siinä tepastellessani ensimmäistä kertaa tuon suurkaupungin kaduilla Karim kainalossa, että täällä on hyvä olla juuri tämän ihmisen kanssa. Kumpikin oltiin yhtä innoissamme kaikesta, eikä sen jälkeen olla maltettu odottaa seuraavaa kertaa, kun päästään taas vierailemaan tuossa maailman pääkaupungissa.

6. Tästä olikin heti sitten puhetta, mutta olin niin ylpeä itsestäni käydessäni ensimmäistä kertaa keskustelua saksaksi, vaikka kieli ahdisti ja kielioppivirheitä tuli yksi toisensa jälkeen. Siitä huolimatta selätin pelon 100-0 ja höpötin tuolla mulle äärimmäisen vaikealla ja vieraalla kielellä ongelmitta (no okei, ongelmitta on ehkä vähän liiottelua...).

7. Medianomin papereiden saaminen. Kouluun pyrkiminen oli mulle pikkujuttu, sillä amk ei ollut todellakaan mun ykköstavoite. Yliopiston ovien suljettua huomasin viihtyväni pienessä oamkissa niin hyvin, että ensimmäisen viikon jälkeen en miettinytkään muita kouluja. Valmistuin medianomiksi viidessä vuodessa, mikä on vuosi enemmän kuin ohjeaika, mutta en vetänyt siitä stressiä. Paperit on ihan hyvät, ja vaikka koulu ei mitään sen suurempia ponnistuksia multa vaatinut, olin onneni kukkuloilla esitellessäni todistustani valmistujaisjuhlissa. Tosin vieläkin harmittaa, että munsta ei otettu yhtään kunnon valmistujaiskuvaa!

8. Oman alan vakituisen työpaikan saaminen, ja vielä ennen valmistumista, jos saan lisätä. Ymmärrän olleeni todellinen onnenpekka napattuani unelmien työpaikan ja vieläpä puolta vuotta ennen papereiden saamista. Kaiken lisäksi asiat tuntuvat etenevän myös työrintamalla kokoajan parempaan suuntaan, jos se on edes mahdollista!

9. Jenkkien Road Trip. Meillä oli aivan mahtava porukka, upea reissu, loistava ilmapiiri ja käsittämätön yhteishenki. Kaikki sujui täydellisesti ja jos ei sujunut, niin niistä hetkistä seurasi mahtavia tarinoita ja vitsejä, joille naureskellaan edelleen.

10. 3.Danin saaminen. Aloitin tiukan treenaamisen kolmosen kokeeseen puolta vuotta ennen vyökoetta, ja treenasin kuutena päivänä viikossa siihen asti kunnes tajusin, ettei hommassa ollut mitään järkeä ja vähensin treeneistäni yhden päivän pois ja aloin panostaa määrän sijasta laatuun. Luin hillittömästi Korean historiaa ja tarinoita Taekwon-Dosta, ja kaikki tuo opiskelu ja treenaaminen kannatti, sillä joulukuussa 2011 mulle myönnettiin mun nykyinen vyöarvo, 3.Dan. Olin tuolloin haljeta ylpeydestä ja onnesta, sillä kolmonen merkitsee mulle todella paljon.

11. Jan Vermeerin Turbaanipäinen Tyttö -maalauksen näkeminen Haagissa viime keväänä. Kahdeksan vuotta siihen meni, mutta pääsin lopulta ihastelemaan tuota aivan täydellistä maalausta.

12. 21.heinäkuuta 2012, kun Karim polvistui mun eteen Luulajalaisen työmaan edustalla ja kysyi sen yhden niistä tärkeimmistä kysymyksistä. Vastauksenhan te jo tiedättekin.


Oman elämän lempparihetkien miettiminen oli todella terapeuttista ja mukavaa, ja veikkaan että palaan lukemaan (ja toivottavasti myös täydentelemään) tätä listaa myöhemmin erityisesti niinä hetkinä, kun olo on kurja tai menee muuten vaan huonosti.

Moni oli jo omia tähtihetkiään listannut, ja niitä olikin tosi kiva lueskella. Minä haastan mukaan seuraavat bloggaajat: Ninni, Nella, Riikka ja Jenna, Laura, Salla, Eveliina ja Rimma.

Koko klaani kartsalla

Topi, Inka ja Veera

Veera, Jarkko ja Karim

Hoho, eilen meikämimmi oli kartsalla! En käy juuri ikinä baarissa muina vuodenaikoina kuin kesällä, koska oon jo niin vanha ja mukavuudenhaluinen, että mua vaan kyrsii suunnattuomasti aina se yöllinen paluumatka, vaikka asunkin käytännössä keskustassa. Mutta eilinen oli poikkeus, sillä mentiin koko klaanilla keikalle! Messissä olivat siis armaat sisarukseni, mutta myös meidän kaikkien kaverit. Ja sen kunniaksi piti tietysti ottaa salamalla makeita yhteiskuvia, jotka lupasin Veeralle laittaa blogiin, jotta voidaan käydä niitä täältä aina ihastelemassa. Ja kelepaahan noita katella!

Varsinainen syy oli Kings of Moonshine, joka esiintyi illan päätteeksi Nuclear Nightclubissa.

Kyseisen bändin riveissä seisoskeli sekä Veera että Jarkko, joten pakkohan sitä oli mennä kuuntelemaan. Oli jännää, kun en ollut kuullut yhtään biisiä ennen keikkaa, enkä ees ollu varma millasta musaa ne soittaa, mutta onneksi ei tarvinnu pettyä. Jarkolla oli lava hallussa ja biisit oli mahtavia. Karim huuteli kesken keikkaa aivan mielissään, että mietippä sitten kun ollaan kohta jenkeissä. Heh, musa vei siis suoraan jenkkien interstateille, ja oli vähän kantrihtavaa.

Ja saattaa olla, että näille perheen muusikoille saattaa langeta joku esiintymisnakki meidän häissä...

Penfieldin ss13 -mallisto vei sydämen

Kuvat: Penfield

En yleensä ihan hillittömästi innostu minkään tietyn merkin kausimallistoista, mutta nyt on toisin. Tsuumailin vähän aikaa sitten Penfieldin tulevaa kevät/kesä -mallistoa ja olin melkoisen myyty. Eniten houkuttaa nuo kirkkaat värit, jotka osuu ja uppoaa meikäläiseen tällä hetkellä aivan satasella. Vihreää, korallia ja keltaista, oh yes.

Ja vakuuttaapa se laatukin: sekä superlämpimässä talvitakissani että moraalisesti hyväsyttävämmässä välikausitakissani on laatu kohdillaan. Kasson -välikausitakille erityispisteet tuulen- ja vedenpitävyydestä, Hoosacillani taas pärjää vaikka kuinka tuuli tuivertaisi kovilla pakkasilla. Tuo vihreä Vassan parka on aika lailla samaa settiä Kasson parkan kanssa, mutta koska nykyinen Kassonini on niinkin tylsän värinen kuin beige, vaatii se kaverikseen jotain pirteämpää, jonka voi heittää niskaan niinä aamuina kun maasta erottuminen on ehdotonta. Ja täytyy vielä kehaista, että kyseessähän sattuu olemaan täydellinen vihreän sävy.

Lisäksi oon kaipaillu vähän kevyempää kassia lyhyille reissuille, mihin tuo korallinvärinen olis just täydellinen. Muotonsa vuoksi se voisi ehkä vähän aiheuttaa ongelmia käsimatkatavaralaukkuna, mutta en kuitenkaan usko, sillä veska on muuten niin pieni. Ja edellisen Penfield -tilauksen yhteydessä tilasin tuosta keltaisesta pussukasta Karimille oranssin version reenikassin pohjalle EA -laukuksi, ja olen tullut siihen tulokseen, että mun on saatava samanlainen.

Ainoa, mikä estää mua tilaamasta noita just nyt tällä sekunnilla on tuotteiden hinta. Penfieldin kamat ei nimittäin oo mitenkään edullisia, joten mun täytynee siirtää näiden kamojen hankinta sinne elo-syyskuun alennusmyynteihin ja toivoa, että noita on silloin vielä jäljellä. Tai ehkä jenkkireissulla käy onni ja noita tulee vastaan alennettuun hintaan, mutta katsotaan sitten.

Toistaiseksi tyydyn kuitenkin pelkästään ihastelemaan.

Iskeekö Penfieldin kevätkamat muihin, vai voinko jäädä luottavaisin mielin odottelemaan niitä aleja?

Maailman suloisin blogi

Törmäsin juuri facebookissa linkkiin yhteen suloisimmista blogeista, mihin oon ikinä törmännyt. Tuijottelin näitä kuvia ja luin tekstejä hymy huulilla kuvissa esiintyvää ihanaa sympaattista pappaa ihastellen. Kyllä, mulla on pehmeä kohta pappoja kohtaan, mikä varmaan johtuu siitä että mulla ei itellä ole pappaa. Mutta onneksi nyt on Ali!

Kuvat: What Ali Wore

Berliiniläisen Alin upeaa tyyliä voi seurata What Ali Wore -kuvablogissa. En kestä, miten ihana!

Teehirmulle tuliaisia

Oon sen verran sikamainen, että ostan reissusta eniten tuliaisia aina itelle. Männäreissulla Lontooseen erehdyin astumaan sisälle Kensington High Streetin Whole Foodsiin, sillä Mipa kertoi, että siellä on masiinat jotka murskaa maapähkinävoita tilauksesta! No niiden pällistely oli ehkä reissun antoisin juttu mun kaltaiselle maapähkinävoifanille (oli siellä muuten masiinoita, joista sai esimerkiksi manteli- ja cashewpähkinävoita myös!). Vaikka maapähkinävoita en alkanu ostamaan, mukaan tarttui jotain aivan muuta, nimittäin Clipperin teetä!

Kaikki blogeja lukevat varmasti tunnistavat nuo teet. Meillä on lipitelty noita aikaisemminkin, mutta parin viime vuoden ajan oon litkinyt pääasiassa Forsmanin paratiisi -teetä, joka on erinomaista. Whole Foodsin teeosastolla oli kuitenkin sen verran paljon vaihtoehtoja, että päätin muiluttaa käsimatkatavaraani muutaman teepaketin. Olivat teet muuten naurettavissa hinnoissa, sillä yks tuommoinen paketti maksoi noin kaks puntaa, kun Suomessa niistä saa pulittaa reilusti enemmän. Himoitsin myös Pukka -merkkistä teetä, joka sekin olisi kustantanut kolmen punnan paikkeilla, kun Suomessa se maksaa vastaavasti lähemmäs kuusi euroa paketti, mutta valintoja oli tehtävä ja päädyin näihin.

Että armaat vieraat, nyt on viimein muitakin teevaihtoehtoja kuin se ainainen paratiisi! :)

Reissun humputukset

1. Loungesta mukaan napatut brittiläiset naistenlehdet. 2. Primarkin yhdeksän punnan farkuissa on ehkä paras kohtaamani hinta-laatu-suhde, nämä ovat kokoelmani kolmannet. 3. Hain räntäsateelta suojaa Covent Gardenin H&M:stä, ja alerekistä nappasin mukaan vihreät, kerrankin sopivat, byysat. 4. Krhm, Body Shopin Body Butterit oli kyllä ihan täysi heräteostos... 5. Bootsin kynsilakkoja! Oon vasta hiljattain taas oppinu käyttään kynsilakkaa joten päätin hamstrata vähän keväisiä sävyjä, ja tietty matchy-matchy uusien pöksyjen kanssa. 6. Nää Bootsin punnan hintaiset suihkugeelit oli se syy, miksi olin niin innoissani ruumatavarasta! En kuitenkaan napannu itelle mukaan kuin pari tuubia. 7. Kesähelteille aika makia maksihame, tosin meikäläisen mitalla tuo on enempi mekko.

Vaikka mennellä reissulla oli pyhä tarkoitus olla tiukalla budjetilla, oli matkalaukku reilusti täydempi tullessa kuin lähtiissä. Pääsyy oli tietysti ne ylitsepursuilevat tuliaiset mitä reissuilta pitää aina napata mukaan, mutta lähti sieltä jotain itsellekin, kuten aina Englannin -reissulla.

Onko teillä jotain tiettyjä juttuja, mitä pitää hamstrata joka kerta jossain tietyssä kohteessa? Nimim. lähen kohta Saksaan ostamaan pähkinöitä. :D

Reissujännitystä ilmassa

Mistä huomaa että edellisestä reissusta on ihan liian pitkä aika? No siitä, kun seuraava matka lähestyy ja mua jännittää oikein olan takaa, vaikka kohde on tuttu jo vuosikymmenen takaa. Jaiiks! Kyllä tuommoinen liian pitkä reissutauko tekee siinä mielessä hyvää, että ehtii unohtaa sen tuttuuden, mitä lentokentillä hengailu alkaa olla. Nyt kipristääkin mukavasti mahanpohjassa kun vaan ajattelenkaan, että reilun viikon kuluttua meikämimmi on Lontoossa.

Toki tuommoinen tauko tekee hyvää siinäkin mielessä, että lyhyiden reissuvälien jälkeen sitä ei vaan osaa arvostaa sitä mahdollisuutta, mikä itellä on kun voi reissata vähän normijamppaa enemmän. Tosin nyt kyllä tuntuu, että en oo käyny reissussa ikinä, joten nöyryys ja arvostus on taas kohillaan. Ja kaukokaipuu tietty sitäkin kovempi, mutta onneksi tässä on ainakin kolme pienempää reissua tulossa ennnen loppukesän jenkkireissua, jihuu! Ja lisäksi olis yks matka kovasti suunnitteilla, mutta katsotaan sitten miten sen kanssa käy.

Eli Lontoo, kohta tavataan! Kuvassa meikämimmi on pikkusen mielissään lokakuisessa Lontoossa. 

Ihanaa ja keväistä perjantaita teille! Mihin reissaatte seuraavaksi? 

Kihlakuvien parhaimmistoa

Oon vapaapäivän kunniaksi fiilistelly tänään meidän viimekesäisiä kihlakuvia. Oon vilautellu niitä kertaalleen jo täällä, mutta koska tuosta postauksesta puuttuu ne kaikkeista parhaimmat kuvat eli ne ei niin onnistuneet otokset, ajattelin omistaa niille ihan kokonaisen postauksensa. Nauttikaa siis näistä upeista otoksista!

Karim valmiina kuvauksiin! Jesarilla paikatut liian isot kumpparit oli se tärkein rekvisiitta...

Tuo meikän viis metriä pitkä kaula osoittautui aika kuvaukselliseksi. Tuosta toisesta kuvasta taas ei tiijä, mitä armaani on vedellyt ennen kuvan ottoa..

Go big or go home, eikö vaan? Sama pätee myös kaulan mittaan..

Nää kuvat on meikästä parhaimmistoa! Toisessa kuvassa Karim on just iskeny tulevaa morsiotaan suoraan peukalolla silmään. Oh love! <3 td="">

Kuvauspaikalla oli muutama sääski...

Meikä nohevana!

Jotenki ei ennää täsä vaiheesa oikeen onnistunu nuo poseeraushommat

Kuvaaja anto luvan läpsiä sääskiä pois, niitä tais olla koivet täynnä.

Jostain syystä mää tykkään aina eniten niistä aidoimmista kuvista, mitä nämäkin edustaa. Toki pitää olla aina semmoinen mummolle näytettävä kuva, mutta näitä nyt on vähintään yhtä mukava katella. Ja sitte ko näihin kyllästyy, on sielä kuvakansiossa vielä pari sattaa lissää. :)

Kuvat on edelleen ottanu Veera Immonen.

PS. Tänään me fiilistellään kuuden vuoden ja seitsemän kuukauden mittaista yhteistä taivalta, kreisiä!

Uudet lempisarjat löyty

Kyselin eilen vinkkejä hyvistä reissuohjelmista ja sainkin pari hyvää ohjelmaa laitettavaksi korvan taa. Painiskelin saman aiheen parissa myös tämänpäiväisen työpäivän, ja lopputuloksena aattelin nyt käyttää tylsiä hetkiä parin uuden reissusarjan kattomiseen.

kuva

An Idiot Abroad eli suomennettuna Ääliö ulkomailla pyörii parhaillaan ylellä ja sitä voi katsella areenasta. Sain tästä vinkin S:ltä, ja olen siitä tosi kiitollinen, sillä sarja vaikuttaa mahtavalta! Aluksi olin vähän skeptinen ja epäilin sarjan sisältävän heikkoa huumoria, mutta kuten Gervais ja Merchant sen sanovat, onko mikään parempaa kuin katella kun brittijuntti lähetetään maailmalle ja sitten tämä kaveri kärvistelee siellä täydellisesti oman mukavuusalueen ulkopuolella? Ja kun siihen lisätään vielä upeat reissukohteet (kakkostuotantokaudella rossaillaan route 66:lla ja huristellaan trans-Siperian junamatka!), on meikäläinen koukussa. Yhtään jaksoa en oo vielä kokonaan katsonut, mutta tartun tähän sarjaan heti, kun vaan ehdin. Mitä te ootte tykänny, jotka ootte jo kattonu tätä?

kuvat

Toinen mielenkiintoiselta vaikuttava uus tuttavuus on kanadalainen Departures, jossa kaks nuorta miestä lähtee seikkailemaan vuodeksi. Yhtäkään jaksoa en oo tästäkään vielä kattonu, mutta sarjan trailerin näkemisen jälkeen taidan kyllä katsoa, ja todennäköisesti aika monta. Meno on ilmeisesti aika samanlaista päiväkirjamaista asioiden tallennusta kuin esimerkiksi Madventuresissa, mutta käsittääkseni tässä ei ole samanlaista kiroilua ja riehumista kuin tuossa kotimaisessa kulttisarjassa.

Innolla alan siis seurailla näitä sarjoja, että mimmoisia ne oikeastaan ovat. Departures ei taida näkyä suomalaisessa telkkarissa vielä, mutta eiköhän jossain vaiheessa.

Matkailuohjelmavinkkejä, anyone?

kuva

Lapsena katseltiin telkkarista, kun Lonely Planetin Ian Wright kierteli maailmaa vieraillen toinen toistaan eksoottisemmissa paikoissa, mihin pikku-Inka ei ikinä voinut kuvitella pienestä pohjois-pohjanmaalaisesta pitäjästä käsin pääsevänsä. Eikä tilanne ole näin aikuisiällä juuri muuttunut: eksoottisia paikkoja on näkemättä hurjasti ja edelleen televisiosta kantautuva Ian Wrightin ääni saa hymyn nousemaan huulille.

Vaikka matkailu on elämän upeimpia asioita, on matkailuohjelmat jääneet mun kohalla melko pienelle roolille. Kattelen telkkarista satunnaisesti avaraa luontoa, jotain random reissusarjoja, mutta ainoastaan muutama juuri reissaamiselle pyhitetty ohjelma on löytänyt tiensä mun lempiohjelmien joukkoon. Lonely Planetin tai suomeksi Matkapassin lisäksi oon tiiraillut silmä kovana Anthony Bourdainin No reservations -ohjelmaa, Man V Foodia (kyllä, lasketaan reissuohjelmaksi!) sekä tietty kotimaista Madventuresia. Oon kovasti yrittäny tiirailla myös Bourdainin uutta Layover -sarjaa, mutta se ei ihan ole kolahtanut. Mies on mielestäni mennyt vähän vanhaksi, eikä ryyppäämiset ja krapulassa kiroilut hienostohotellin auloissa jaksa kauheasti innostaa.

Kaipailisinkin siis teidän muiden reissuohjelmiin rakastuneiden vinkkejä, mitä reissuohjelmia suosittelisitte? Kohteilla ei ole väliä, kunhan ruudun toiselta puolelta löytyy mielenkiintoisia paikkoja ja miellyttäviä juontajapersoonia. Paitsi sitä Anthony Bourdainmaista päissään sekoilua ei kyllä jaksa ennää, oli sitten kuinka coolia tahansa...

Jotta ei menis vaan Bourdainin dissaukseksi, niin suosittelen lämpimästi katsomaan miehen No Reservations -sarjan Beirutissa kuvatut jaksot. Molemmat on älymielenkiintoisia! Ensimmäisen jakson kuvaukset sattuivat tuolle surulliselle heinäkuulle 2006, juuri niille päiville kun maassa alkoi sota. Itse kohteeseen tutustumista jaksossa ei juuri ole, mutta on todella mielenkiintoista seurata miten turistit toimivat maassa, jossa alkaa heidän vierailunsa aikana sota. Toinen jakso on kuvattu parin vuoden jälkeen, kun maassa oli taas rauhallisempaa. Oli mahtava kattoa se jakso 2011 maaliskuussa lentokentällä meidän Hki-Oulu -lentoa odotellessa, kun oltiin just palaamassa viikon Beirutin reissulta ja huomata, että mr. Bourdain kävi melkein samoissa paikoisa missä mekin sen menneen viikon aikana. :D

Mutta niin, mielellään niitä matkaohjelmasuosituksia tiskiin jos irtoaa, olisin hyvin kiitollinen!

14.2.

Hempeilykuvia herkuista jaan minäkin tänään, sillä tulin just kaupungilta, missä käytiin maistamassa kahvila Bisketin ystävänpäiväleivoksia ystäväni Marjon kanssa. Mikä mainio tapa viettää ystävänpäivää. Leivokset olivat paitsi herkullisen näköisiä, myös tosi hyviä ainakin tämmöiselle ällömakean ystävälle.

Aivan mainiota ystävänpäivää kaikille teille lukijoille!

Monikanavainen blogihaaste

Viime viikolla sain postissa blogiin liittyvän yllätyksen. Ihanainen Ulla nimittäin muisti meikäläistä kirjeellä, joka sisälsi Ivana Helsingin kortteja ja tuommoisia punaisia telttakuvioisia kuutioita. Samalla sain haasteen askarrella niistä jotain ja esitellä lopputulos blogissa, miten mahtavaa! :D Askarteluun asti en oo vielä päässy, mutta saatanpa noista hyvin korvikset tai jotain muuta pyöräyttää, ja tuun taatusti esittelemään senkin aikaansaannoksen täällä blogissa.

Miten mahtava ylläri, erityisesti näin ystävänpäivän alla. Kiitos vielä Ulla!

Haaveissa aurinko ja uima-allas

Haha, nyt seuraa paljastus: kun mulla on tylsää, käyn joskus tsuumailemassa juorulehtien viihdesivuja. Tää on vanha koulusta jääny tapa kun sillon kaikki tylsät tunnit vietettiin viihdepalstoja selaillen enkä oo päässy siitä vielä täysin irti. Joskus sieltä löytyy jotain hyödyllistäkin, kuten esimerkiksi tuo yllä oleva video. Mitä hyödyllistä pienissä farkuissa keikistelevässä kruunustaan luopuneessa Miss Suomessa sitten on? No siitä en tiiä, mutta tsekatkaapa tuo ton videon fiilis! Niin täydellistä fiilistelyä tulevaan jenkkireissuun erityisesti näin helmikuussa!

Mun piti tallentaa tää video johonkin, ja mikäs sen parempi paikka ko laittaa se blogiin ja jakaa se teidän muidenkin kesäreissuhaaveilijoiden kanssa. Tää fiilis on nimittäin muistettava, sillä yritän tallentaa sen saman tunnelman oman kamerani kautta sitten elokuun lopulla, kun seikkaillaan Kaliforniassa.

Ja vaikka meidän kämäsissä motelleissa ei varmasti tuu olemaan yhtä hienoja uima-altaita, niin fiilistelen silti niitäkin! Ai vitsi siitä reissusta tulee makija.

Video täältä.

Ps. Osaako joku auttaa tuon videon koon kanssa? Häirittee kun se jää noin pieneksi! Yritin muokata sen kokoa html -koodissa mutta ei näköjään auttanut.  Muita vinkkejä? Kuten kuvasta näkyy, ongelma on ratkaistu, kiitos Ullalle avusta! <3 i="">

Unelmanpehmeät reissukengät

Kirjoittelin hetki sitten oodin rakkaille reissukengilleni, joiden kanssa ollaan tallattu monia polkuja. Postauksen jälkeen päätin, etten suostu luopumaan kengistäni ihan vielä, mutta aloin silti etsiä niille jatkajaparia. Löysin melko pian itseni ihastelemasta Terhi Pölkin upeita kenkiä, ja parin klikkauksen jälkeen koitti keskiviikko, kun noudin kotiin kaksi paria.

Koska en osannut päättää pitkävartisten Ola-kenkien  ja hauskalla peep toe -kärjellä varustettujen Enea -sandaalien välillä, tilasin rehvakkaasti molemmat! Käsittelemättömän värinen nahka on alkanut viehättää mua yhä enemmän mitä pidemmälle kevät etenee, ja ilokseni huomasin, että tällä kertaa netin värisävyt eivät valehdelleet, ja molemmissa kengissä oli käytetty samaa nahansävyä.

Jos Terhi Pölkki on kenkäsuunnittelijana vielä tuntematon, niin kerrottakoon lyhyesti että Pölkki on suomalainen kenkäsuunnittelija, joka valmistui vuonna 2008 London College of Fashionista. Viime vuoteen asti Pölkki suunnitteli kenkiä muille, mutta vuosi sitten hän julkaisi nimeään kantavan kenkämalliston, ja nämäkin kengät ovat osa tuota SS12-mallistoa. Pölkki on saanut nimeään esille paitsi upeilla kengillään, myös materiaalivalinnoillaan. Kengissä käytetäänkin esimerkiksi poronnahkaa.

Kasviparkatusta nahasta valmistetut kengät tuntuivat kyllä unelmanpehmeiltä jaloissa, ja toivon että näiden Portugalissa valmistettujen popojen ja mun yhteinen taival on pitkä. Molempia kenkiä en kuitenkaan päätynyt pitämään, sillä tilasin kummastakin liian ison koon, ja ainoastaan nilkkurit olivat niin makeat, että vaivaudun vaihtamaan ne. Tosin nuo sandaalit olis menny samalla vaivalla, mutta eivät ne kuitenkaan iskeneet niin lujaa.

Niin, ja eipä näistä ihan jatkajaksi meikäläisen balleriinoille ole, mutta onpahan kevään ja syksyn kuiville ilmoille makeat popot. Täytyy vaan toivoa, että se numeroa pienempi koko sopis täydellisesti.

Girls in New York

Ootteko vielä tutustuneet HBOn Girls -sarjaan? Ellette, niin suosittelen tekemään sen nyt. New Yorkiin sijoittuva sarja neljästä twentysomething naisesta on täydellinen vastaisku Sinkkuelämää -sarjalle, joka on muuten saman tuotantoyhtiön tekosia. Miks Girls sitten on parempi ku Sinkkuelämää? Koska se on kaikella tapaa realistisempi. Siinä, että Carrie asustelee upeassa kämpässä Manhattanilla tajuttoman kenkäkokoelman keskellä ja kirjoittaa työkseen ainoastaan yhden kolumnin paikallislehteen viikossa, ei ole yhtään mitään realistista. Siinä taas, että kaks parikymppistä misua jakaa vähän rähjäisen asunnon ja kitkuttelee pienellä palkallaan on.

Toki Carrien ja Bigin ihmissuhdekuvioihin ja Charlotten hörselöihin on mukava uppoutua silloin tällöin, mutta realistisempaa New York -nälkää ruokkii vähän paremmin Girls.

Jos ei muuta, niin sarja tarjoaa nojatuolimatkan New Yorkin maisemiin ja auttaa ymmärtämään, että jos muttaisi New Yorkiin, olis elämä ehkä muutakin kuin shoppailua 5th Avenuella ja Magnolia Bakeryn kuppikakkuja.

Niin, ja Girls näkyy muuten areenassa!

Kuva