Hintakilpailu kiristyy

Blue1

Mua huvitti tänään valtavasti, kun huomasin Blue1-yhtiön mainoksen. Ne on ottanu vastaan Finnairin haasteen ja laskenu kotimaan lentojen hintojaan edelleen! Viime viikolla Finnair laski Oulu-Hki-Oulu-lennot vajaaseen 70 euroon, nyt Blue1 iskee takaisin ja heittää kehiin paremman tarjouksen kuin halpalentoyhtiö Norwegian! Nyt on siis mahollista päästä Bluukkarin kyydillä käymään täältä pohjosen perukoilta (heh heh) pääkaupungin sykkeessä 51 eurolla, ja luonnollisesti tämä hinta sisältää niin 23 kilon matkatavaran kuin sen teekupillisenkin lentokoneessa (tai niin ainakin olettaisin, mainoksessa ei kyllä puhuttu mitään tee- tai kahvitarjoilusta).

Katotaan mihin asti tää hintasota kestää!

Ps! Oulusta näyttää pääsevän samalla yhtiöllä tarjouslennoilla hintaan 164 (menopaluu) käymään myös (välilaskulla) Tukholmassa ja Köpiksessä.

Nyt loppu nolostelu lentokentän turvatarkastuksessa!

Ylläoleva kaveri saapui  mulle tänään postiluukusta, ja sen myötä käsimatkatavaroilla reissaaminen helepottuu mun osalta taas vähän. Tuo vaaleanpunainen puikko on nimittäin sitä tarkotusta varten, että sen voi täyttää hajuvedellä, eikä sen myötä tartte enää roudailla kokonaisia hajuvesipulloja niissä pienissä litran minigripeissä viemässä luvattoman paljon tilaa.

Haha, kumpikohan on kauniimpi?

 No okei, myönnetään että ei mua aivan kauheasti oo härinny se miten paljon TILAA tuo hajuvesipullo siellä pikkupussissa vie, vaan enemmänki se miten nolon näkönen se on. Tunnustan, minä käytän Britney Spearsin nimikkotuoksuja, ja pullohan on asianmukaisen näköinen. Ja voin myös kertoa, että herättää huomiota siellä liukuhihnoillakin.

Nyt kuitenkin loppu Britneyn tuoksupullon kuskaaminen ympäri maailmaa, sillä tuohon pinkkiin travaloon mahtuu mukavasti tuoksua pitkällekin reissulle. Ja täyttäminen oli niinn yksinkertaista, että munkin kaltainen tekniikan ihmelapsi homman oivalsi alta minuutin! Tuota nestesäiliötä ei ilmeisesti voi pestä, eli yks putkilo per tuoksu, ellei halua jotain omia sekoituksia.

Noita myydään netissä aika monessa paikassa, ja omani tilasin Amazonilta mistä sen sai vajaalla kympillä. Toivotaan, että tuo ei hajoa heti ekassa reissussa!

Pientä puuhastelua pimeille illoille

Marraskuun alussa saapui postista ylläoleva satsi. Innostuin sitten vähän tilailemaan valokuvia. Kaikki sai alkunsa, kun keväällä 2010 istuskelin Karimin mummolassa valtava vanha valokuva-albumi sylissäni täynnä mustavalkoisia perhekuvia. Mietin, että onhan näitä kuvia paljo kivempi kattoa ihan näin oikeasta albumista, ja harvoinpa sitä tulee mentyä tsekkailemaan niitä tietokoneella olevia kuvakansioita.

Vannoutuneena käsityöläisenä en harkinnutkaan tilaavani mitään ifolorkirja-tyyppisiä valmiita kuvakirjoja, vaan kyseessä piti nimenomaan olla semmoinen leikkaa, liimaa ja lisää tekstit-henkinen askartelualbumi. Ja niinhän mää sitten tilasin niitä kuvia. Ei siinä menny ku puolitoista vuotta, että saatiin katottua kuvia alkaen vuodesta 2008 ja valkattua sieltä parhaat (vaikka jäikin monta helmeä teettämättä, kun jossain vaiheessa puutu ja valitsin kuvat melko summassa) ja teetettyä ne. Yhteensä vajaat 1500 kuvaa. Onpahan näpertelyä.

Jenkkireissun kuvat laitoin ensimmäisenä, sillä Karim halusi esitellä niitä synttäreillä joten ne piti saada sitä ennen liimattua. Yhen kansion liimaamiseen kului viis liimapuikkoa, eli kuviakin meni aika monta. Tuo kuvatekstien keksiminen osoittautui meleko hankalaksi, sillä joka kuvaan ei saa kuvatekstiä joten pittää yrittää säveltää jotain, mikä käy kaikkiin sivun kuviin, ja sen takia osa on aika huonoja. Mutta menkööt, omaan käyttöönhän tämä tulee joten ei haittaa vaikka näyttäiski vähän ite tehyltä. :)

Nyt pitäis käyä ostamassa lisää albumeja, sillä vaihtoajan ja jenkkireissun jälkeisen ajan kuvat on vielä ilman kansiota. Ens viikon jälkeen reenit käy melko vähiin, joten joulutauon aikana iltasin ehtii varmasti näperrellä liimapuikkojen ja paperileikkurin kanssa. Ja muistella noita reissuja.

Mo on!

Minä ja mun tytöt viiksinauruissa!

 Meillä oli lauantaina juhlat, ja niistä on täällä yhden kuvan verran jä fiiliksiä näkynyt. Meillä oli movemberin hengessä viiksiteema pileissä ja Lauran Movember-henkisestä postauksesta innostuneena päätin jakaa teille vielä muutaman kuvan noista kyseisistä viiksikekkereistä. Viiksiä oli monenmuotoisia ja runsauskin vaihteli pärstäkertoimen perusteella. Paperiviikset oli illan hitti vielä paarillakin, mutta kyllä mun mielestä komeampia oli ne todelliset pensselit!

Miialla oli karvapensselit omasta takaa, tuotu jostain maailman ääristä

Haha! Mitä tykkäätte rakkaan veljeni pensseleistä? :D Meikästä ainaki oli melekosen komijat!

Oli Karimillakin viikset, mutta sen verran vaaleat että ne ei olis kuvassa näkyny..

Kohta on Movember jo ohi, mutta vielä ehtii fiilistellä! Mää oon ilolla seurannut Don Johnson Big Bandin facebook-sivuille silloin tällöin ilmestyviä Movember-videoita Tommy Lindgrenin ja Anssi Kelan välisestä viiksiskabasta. Suosittelen lämpimästi! :D

Mo on!

Halpoja lentoja Finnairilta ja Norwegianin uutuuksia

Tänään lopsahti suu melkoisen pitkäksi aikaa auki, kun huomasin Finnairin aamulla julkaiseman tiedotteen. Yhtiö on nimittäin laskenut hintojaan ja tarjoaa nyt edullisia lentoja pääasissa kotimaassa, mutta myös pariin kaupunkiin ihan ulkomaille!

Hinta Finskin Oulu-Helsinki-Oulu-lennoille on sama, mitä Blue1 tällä hetkellä mainostaa eli 69e meno-paluu. Onhan tuo ainakin bluukkarin nuorisohintoja halvempi, sillä ne maksaa jotain satasen korvilla. Ja melkein jopa Norwegiania halvempi, jos ottaa matkatavarat. Käsimatkatavaroilla norjalainen kuitenkin pieksää suomalaisen hintakilpailussa.

En lähde ilosta hihkuen varaamaan Finnairin lentoja, mutta joskus on ollut tilanteita (esimerkiksi aina kun tullaan AirBalticilla Beirutista), että Blue1 lennot lähtee joskus 7 tunnin odottelun päästä ja Norwegian ei lennä sinä päivänä ollenkaan ja Finnair olis aika sopivasti menossa Ouluun. Tästä eteenpäin näissä tilanteissa voi siis ottaa Finnairin alleen, mutta katotaan, otanko muissa.

Hieno homma joka tapauksessa, sillä meikäläinenhän on kohta liian vanha lentämään Blue1 nuorisohinnoilla. Onpahan sitten kaksi vaihtoehtoa!

PS. Norwegianilla tulee huomenna myyntiin uusia lentoja! Ens vuoden maaliskuussa alkaa lennot PARIISIIN (Salla!?!?), Korfuun, Mallorcalle ja Rhodokselle. Ette varmaan arvaa mistä oon innoissani? :)

Matkahaaste

Bongasin eräästä suositusta blogista matkahaasteen ja päätin, että tässä olkoon minun ensimmäinen haasteeni, ja onhan tuo aihe melekoisen sopiva. (Ja mulla on vähän pulaa aiheista, joista kirjoittaa.) Tässä olkohon siis haastetta pöytään!

1. Ikimuistoisin kohde tähän mennessä
USA, en oo monesta muusta maasta nähnyt niin hyvin poikkileikkausta, joten valtavuudellaan ja vaihtelevuudellaan jenkkilä on ehdoton ykkönen. Vai mitä sanotte noista alla olevista kuvista? Ehkä kyseessä on enemmän ikimuistoinen reissu kuin kohde, mutta menkööt!

New York

Miami Beach

Jossain päin New Mexicoa

2. Hauskin muisto reissuilta
Lähdettiin syyslomalla 2009 reissuun ensivisiitille New Yorkiin, ja menomatkalla meillä oli vaihto Lontoossa. Kentälle päästyämme juostiin Check-Iniin, ja tiskin takana oleva nainen ilmoitti lennon olevan ylibuukattu. Siitä hyvästä Virgin Atlantic kustansi meille yön lentokenttähotellissa ja maksoi 600e per naama, joten ei me valitettu. Seuraavana aamuna päästiinkin sitten uudelle lennolle.

Toinen hymyilyttävä juttu tapahtui myös New York-lennolla, kun oltiin palaamassa takaisin Road Tripiltä. En saanut unta koko lennolla, vaikka meidän aikaan oli hyvinkin yö. Finnair tarjoili aamiaiseksi kuivan kinkkusämpylän per naama, ja eipähän me niitä Karimin kans sitten voitu syödä. Istuttiin kaukana muista, joten ei voitu tarjoilla niitä kavereillekaan. Jani kuitenkin käveli puolikoomassa vessaan meidän ohi, ja matkalla hiukkasin sille, josko meidän sämpylät kelpais pojalle. Janin onnellinen ilme oli ikimuistoinen, sillä ei se yks sämpylä ollu tuonu sille muuta kuin pahan mielen. Mies tais hymyillä koko loppulennon. :)

Mielissään hotellissa eikä lentokoneessa

No okei tässä vaiheessa Jania ei ennää hymyilyttäny

3. Upein luontokohde, missä olet käynyt
Onko Grand Canyonin voittanutta? Ne mahtavat maisemat tallentu mun verkkokalvolle ikiajoiksi, siinä vaiheessa kun aurinko oli niin ylhäällä että jotain näki. :)

Toinen mahtava luontokohde oli Libanonin Jeita Grotto, missä käytiin ekalla Libanonin-visiitillämme. Tippukiviluolassa ei olis saanut paljon kuvailla, joten meidän kuvat luolasta jäi niiden kahden kuvan varaan, mitä Karim otti salaa taskusta käsin. Jeita Grotto koostuu kahdesta luolasta, joista ensimmäisessä pääsee kävelemään ympäriinsä, ja toisessa pääsee veneen kyydissä ihastelemaan luolan katosta roikkuvia tippukiviä.

Grand Canyon, voi vitsi!

Salakuva Jeita Grotton tippukiviluolista!

Jeita Grotton näkemisen jälkeen, maisemat oli siistit myös ulkona

4. Paras ranta, jolla olet ollut
En oo kauheesti kuljeskellu rannoilla, varsinkaan ko kaikki rantalomakohteet on toistaiseksi jääny multa kokematta. Mutta sanotaan nyt sitten vaikka Cocoa Beach Floridassa ja Bournemouthin ranta Englannissa! 

Tukka märkänä, sillä juuri oli heitetty talviturkki Altantille

Bournen beach, syyskuussa en tarennu enää uimaan mutta jotku hullut kävi!

5. Kohde, johon et ihastunut
Budapestissä vierailin ihka ensimmäisen reilini päätteeksi vuonna 2007. Neljä päivää kaupungissa ei auttanut mua saamaan siitä minkäänlaista käsitystä, ja se jäi loppujenlopuksi tosi hajanaiseksi paikaksi mun mielessä. Asiaa ei myöskään auttanut creepy hostellinpitäjä joka sai lempinimen Josef Stalin eikä varmaankaan sekään, että vierailtiin sekä kaupungin eläintarhassa että yhdessä niistä lukuisista kylpylöistä. Meikäläinen kun ei varsinaisesti nauti mistään kylpylähommista. Kaikenkaikkiaan en varmaan koskaan tuu käymään enää Budapestissä, eikä se haittaa mua tippaakaan.

Myös Miami Beach oli melkoinen pettymys. En oo koskaan ollu missään etelän lomakohteissa mutta tästä paikasta luulisin, että se on melko samanlainen kuin ne. Mitään muuta tekemistä ei ollu ku käydä rannalla, ihailla palmuja ja kauniita rakennuksia ja pilettää. Eipä siis juuri mitään tekemistä.

Olen tyylikäs, voiko muuta lisätä!? No ehkä sen että tuonne eläintarhaan ei olis kantsinu mennä.

Beautiful but boring, Miami Beach

6. Kohde, minne palaat aina uudelleen
Oon jo aikaisemmin tainnu mainita tätä mun mielikuvituksettomuutta näiden matkakohteiden suhteen, sillä Lontoo tuntuu olevan useammin kuin usein meikän matkakohde. Olin vakaasti päättänyt, että ensi vuonna en sinne olympialaisten vuoksi mene, mutta kuinkas käykään, aivan varmasti menen. No, turha yrittää pyristellä lempikaupungin vetoa vastaan, jee Lontoo!

Tää ei ehkä oikiasti kuuluis tähän kohtaan muuten ko mun haaveissa mutta lasken sen silti mukaan, nimittäin NYC! Oon käyny sielä kahesti ja se vetää muo magneetin tavoin puoleensa joten voin sanoa aivan hyvällä omallatunnolla, että tässä on kaupunki, missä tulen vierailemaan vielä monta kertaa.

Ylläri tässä listassa on Praha! Mun mielestä tässä kaupungissa ei oo mittään erikoista (muistan vielä sen ko ekan kerran kävin siellä reilillä ja olin aivan että VAU MITEN ISO KAUPUNKI TÄNNEHÄN EKSYY!!!) mutta jostain syystä oon käyny siellä jo kolomesti. Ja voipi olla, että ei nekään riitä.

Coven Gardenissa, en ostanu taaskaan mittään

Auringonlaskua ihailemassa Brooklyn Bridge Parkissa, onneksi oon aina niin filmaattinen!

Minä ja Mipa John Lennon Wallilla Prahassa

7. Paras ruokamuisto reissuilta
Nykin katukeittiöiden gyrot on aivan mahtavia! Kanaa pitaleivässä, sekaan vähän vihanneksia ja kastiketta joka leviää joka ikiseen paikkaan, nautitaan pilvenpiirtäjien keskellä, voiko enempää toivoa? Erityisesti mieleen on jääny se, kun road tripin viimeisenä iltana kuljettiin Karimin kans pitkin Villagea etsien gyropaikkaa ja puistoa, missä nämä viimeiset gyrot vetää nassuun. Löydettiin maailman mukavin myyjä joka möi ihania gyroja, ja sitten vielä pimeä puisto missä ne nassuttaa naamaan. Fiilis oli todella haikea, mutta ikimuistoinen!

Beirutin Bliss Streetillä myydään maailman parhaita kreppejä parilla eurolla, mun suosikki on mansikka-kinder, mikä on aivan liian suuri yksin syötäväksi mutta aivan liian pieni jaettavaksi. Kivat sokeriähkyt siitä saa, mutta se kelepaa! Tää syödään aina kadulla, sillä ostotapahtuman jälkeen ollaan lähetty aina kävelemään johonkin päin.

Tykkäsin hulluna myös Mooli's-ravintolasta Lontoossa, mikä myy intialaista ruokaa sullottuna burrito-henkisiin lättyihin. Muistaakseni neljän punnan hintaisilla rullilla lähtee nälkä, ja gyrojen tavoin kastike leviää varmasti joka ikiseen koloon. Tai mulla oli ainaki takki, kädet ja naama ihan siinä kastikkeessa. Yritä siinä sitten olla filmaattisesti lontoossa, kun oot aivan kastikkeen peitossa.

Karim ja viimeisen illan gyro

Maailman paras kreppi! Namanmanam!

Mooli'sin intialainen rulla, tässä vaiheessa kastikkeet oli vielä visusti siellä missä kuuluukin

8. Mainioin matkaseura
Suurimman osan matkoistani oon tehny Karimin kanssa, joten se tulee tietenkin tähän listaan. Koska ollaan kateltu toistemme naamoja päivittän jo melkoisen tovin, ei tarvi kauheesti miettiä miten kaveri reissussa esiintyy. Sen vuoksi ei paljo tarvitse myöskään stressata omasta reissuelostelusta, kun toinen tietää jo kulmakarvan asennosta, mitä on tulossa.

Muita mainioita reissukavereita on Mipa (ei olla kyllä pitkään aikaan oltu yhessä reissussa :/), Maukka ja Salla. Sallan kanssa on jo ehkä kaksikin (?) reissua suunnitteilla, mutta ainaki yksi. Ja voin kertoa että oon siitä enemmän kuin innoissani!!!

Karimin kanssa Beirutissa viimeistelemässä namikreppejä

Mipan kans Wienissä!!!

Syömässä Maukan kanssa Triestessä

Ben, Salla ja minä ja melkein kymmenen vuotta suunniteltu reissu!

Siinäpä se, keksin vähän omia kysymyksiä loppuun koska mun mielestä viis kysymystä oli aivan liian vähän. Koska muakaan ei haastettu tähän, en määkään haasta kettään. Mutta jos teettä tämän niin laittakaa mulle linkki niin voin tulla lurkkimaan!

2011 2011 = 24

Eilen tunnelma oli tällainen. Mulla oli puudeli päässä, ja meillä molemmilla paperiviikset naamalla, vaikka Karimilla löytyikin viikset omasta takaa. Juhlittiin 47-vuotissynttäreitä, kun Karimilla kilahti tiistaina vuosia 23 ja mulla tänään 24. En voi sanoa muuta kuin että juhlat oli mitä mahtavimmat, ja erityisesti olin ilahtunut panostuksesta päivän teemaan. Melkein joka jätkän ylähuulia koristi viiksihaituvat. :)

Viime postauksen samsonite-kommentti oli ilmeisesti tarkkaan luettu, sillä aamulla valtavasta lahjapaketista paljastui tämmöinen:

Samsoniten musta cabin bag, jollaisen näin eräällä pitkän linjan matkailutoimittajalla Saksassa ja oon siitä asti miettiny, että tuommoinen kovakantinen käsimatkatavaralaukku olis harvinaisen kätevä halpalentoyhtiöillä matkustettaessa. Nyt ei enää tarvi hikoilla Ryanairin jonossa uksien, meneekö laukku kokonsa puolesta läpi. Tästä lähtien se menee aina!

Mad World

Kävin aamutuimaan hakemassa postista paketin, jota oon oottanu viikon. Maanantaina julkaistu Madventuresin uusi Mad World-kirja painaa melkein kaksi kiloa, ja sisältö on sen mukaista, painavaa luettavaa. Oon tässä ehtiny opusta vähän selailemaan, ja huomasin jumittavani lukemaan muutaman sivun mittaisia pätkiä Madventures-miesten matkapäiväkirjoista pitkäksi aikaa. Sen tuloksena himoitsen nyt matkaa Afrikkaan tai Kaakkois-Aasiaan, paikkoihin jotka on ollu mun matkakohdelistassa jossain aivan muualla ko siellä terävimmässä kärjessä.

Harkitsen tosissani skippaavani ensi kevään ja kesän suunnitellut reissut ja matkustavani sen sijaan Afrikkaan kuukaudeksi. (Niin mikä matkakumppanin mielipide?) Tai vaikka Burmaan testaamaan, pääseekö mun ammatilla edes ensimmäistä rajanylitystä läpi.

Kun miesten matkakertomuksia lukee, tulee itelle todella tylsä olo. Meikäläinenhän on vaan reissannut länsimaissa, ja kaikkein eksoottisin paikka lienee Karimin mummola, joten sekään ei mitenkään supereksoottinen ole.

En oo sen kummempi reissaaja, tai siis travelleri kuin ne, jotka varaa Finnmatkoilta kahden viikon pakettimatkan Thaimaahan tai Mallorcalle, vaikka oon nämä vuoden itelleni koittanu erheellisesti uskotella. Ei sillä, että todellinen travelleri-status nyt olisi se, mitä havittelisin tai jotain mikä minusta tekisi uskottavamman reissubloggaajan. Kukin tietää itse, missä reissaa mutta nyt munsta tuntuu, että voisin kyseenalaistaa omat himokohteeni.

Ehkä olisi siis aiheellistä jättää se synttärilahjaksi kaavailemani samsonite tilaamatta ja alkaa suunnitella reissuja jonnekin siistiin paikkaan, mitä varten olis viimein aika hankkia sen matkalaukun sijaan vaikka hepatiittirokotus, jota ei mun pullamössömatkakohteissa ole vielä tähän päivään mennessä tarvinnut.

Tottahan olis että myös läheltä löytyy päräyttäviä kohteita, ja niitä voi löytyä jopa niistä paikoista, minne oon suunnitellut matkustavani ens vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Silti en voi olla haaveilematta esimerkiksi Keniasta. Pitäis matkustaa johonkin semmoiseen paikkaan, missä mun kaltainen reissaaja, joka kuvittelee omistavansa reissukokemusta ja tietoa siitä, miten matkalla käyttäydytään, oliski aivan paskat housussa tilanteessa, jossa ei oo ollu koskaan aikaisemmin.

Ja mikä matkailutoimittaja se semmoinen on joka matkustaa vaan maissa, joihin pääsee mukisematta myös kansainväliset toimittajat? Voin kertoa että harmittaa, etten viime kesänä edes yrittänyt käydä Syyriassa vaikka olin huudeilla, sillä juttujen perusteella ei siellä niin vaarallista olis ollut.

Ellei muuta, sai tämä kirja mut ainakin kyseenalaistamaan reissutottumukseni. Katsotaan, näkyykö siitä tulevaisuudessa mitään konkreettista.

Reissuton syksy

Key West, kesäkuu

 Jostain syystä aina syksyn tullessa huomaan, että mulla ei oo yhtään lentoa varattuna minnekään, ja kaikki matkasuunnitelmat häämöttää jossain puolen vuoden päässä. Nyt kävi taas niin. Mää en tykkää matkustaa paikkoihin, missä on talvi. Kaupungeista ei saa kauheesti irti, kun ei jaksa kierrellä kylmässä säässä muutamaa tuntia kauempaa. Toki talvella vois matkustaa semmoisiin paikkoihin missä on kesä, mutta ei meikän pikkubudjetilla (tai ei ainakaan, jos haluaa tehdä kahdeksan pientä ja yhden ison reissun vuodessa).

Köpiksessä pääsiäisenä 2010 sormet kohmeessa ja nenä punaisena vannoin, etten matkusta lomalle enää mihinkään pohjoismaiden tai baltian ulkopuolelle, missä on alle 20 astetta lämmintä. Ja se päätös on pitänyt. Siinä on vaan se harmillinen toinen puoli, että pitkään aikaan ei tule lähdettyä yhtään mihinkään.

Nämä synkimmät ja pisimmät kuukaudet mennee siis tuttuun tyyliin kotioloissa. Voi keskittyä treenaamiseen, mummoiluun, sisustusjuttuihin ja muuhun. Ja haaveilla samalla niistä kevään ja kesän ja syksyn reissuista, jotka ovat tulossa sitten joskus puolen vuoden päästä.

Bybloksen satama, elokuu

Haaveilla onneksi saa, ja sitä mää oonki tehny. Huono puoli vaan on se, että välillä uppoaa niin tiukasti haavemaailmaan eikä muista, että sinne seuraavaan reissuun onkin se pitkä puoli vuotta edessä, tai että seuraavalle road tripille on mahdollista lähteä vasta puolentoista vuoden päästä. Lauantaiaamuna masensi niin, että nousin sängystä vasta kahdelta, kun yleensä pomppaan ylös viikonloppuaamuisinkin jo siinä kympin pintaan. Ei vaan huvittanut. Mitä tällä kaupungilla, tällä maalla ja sillä päivällä oli muka mulle tarjottavana? Ei yhtään mitään, tai siltä se ainakin tuntui.

Reissuttomuusmasennus ei onneksi kestänyt sitä yhtä aamupäivää pidempään. Haaveilu ei kuitenkaan loppunu siihen. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, oon puuhaamassa meille Karimin hiihtolomalle reissua Belgia-Hollanti-Saksa-Liettua-akselille. Melkein kaikki majoitukset on jo varattu, vielä kun ostaisi lennot. Sitten vasta reissu on satavarma!

Los Angeles, heinäkuu

Helmi-maaliskuulle on suunnitteilla myös yksi toinen reissu, mutta sekin on varmaa vasta kun on lentoliput kourassa. Majoituspaikkoja oon Pariisista koittanut jo katsella varovaisesti, mutta katotaan nyt, miten sen kanssa käy.

Reilisuunnitelmat on edelleen kovassa vauhdissa, ja ollaan saatu maalistaa supistettua noin puoleen alkuperäisestä. Siellä on edelleen ne paikat, missä ehottomasti haluttiin käydä, mutta aika paljon kyllä piti karsia. Jääpähän jotakin seuraavalle kerralle, jos meikä joskus saa jonku hetkellisen mielenhäiriön ja ostan kalliin aikuisten reililipun. (Tähän väliin lienee sopivaa ihmetellä, miten helkkarissa se aikuisten reililippu voi maksaa YLI PUOLET nuorten reililipusta?! Eikö se yleensä oo menny niin, että vanhukset maksaa tuplahinnan, ei sen enempää?)

Ja sitten on se road trip... Haaveissa kesälle 2013, saa nyt nähdä, lähteekö kaverit messiin!

Meneekö teillä reissaaminen sykleissä, vai ootteko aina tien päällä?

Kuvituksena viime reissukauden lempparikuvia!