Tosi kuivaa lihhaa

No nyt sitä kuivaa lihhaa! Nykästiin siis vaellusjuhannusta varten muutama pussillinen kuivalihaa evääksi, kun mitään parempaakaan ei ollut tarjolla. Netin syövereistä löytyy muutamia ohjeita, mekin tehtiin omamme tähän ohjeeseen perustuen. Siitä huolimatta päätin heivata blogiin kuvitetun lihan kuivaamisohjeen, ellei muuten niin sitten oman muistin virkistämiseksi. Kohta en tarvi reseptikirjoja lainkaan, kun voin tulla kaikki hyvät ohjeet etsimään omasta blogista. :D

Tässä minulle (ja tietty teille muillekin) kuivalihan ohjeet:

1. Leikkaa kaikki mahdollinen rasva pois ja pakasta ostamasi lihaköntti. Me käytettiin puolen kilon kokoinen pala naudan sisäpaistia.  Pakastetaan sen vuoksi, että hieman jäätyneestä lihasta on huomattavasti helpompi leikata ohuita siivuja kuin huoneenlämpöisestä. Riittää, että liha on pakkasessa parisen tuntia, sen ei todellakaan tarvitse olla umpijäässä. Leikkaa hivenen jäätyneestä lihasta haluamasi paksuisia (ohuita, jos olet vaivautunut pakastamaan, sillä muuten siinä ei tosiaan ole mitään järkeä) lihaviipaleita. Kuulemma jos lihan leikkaa syiden vastaisesti, tulee siitä mureampaa!

2. Mausta. Meidän mausteseoksessa oli vain suolaa ja pippuria, mutta uskaliaammat ovat kokeilleen jos mitä makuyhdistelmiä, vain maustekaappi on rajana! Kuten kuvasta näkyy, meidän lihoissa on aivan hulluna mausteita, ja niitä meni auttamatta liikaa. Eli kannattaa pihistellä, sillä liha on kuulemma vallan mainiota ilman mausteitakin.

3. Ihastele kauniisti leikattuja ja hyvin maustettuja lihasiipaleita ja ole pakahtua itsetyytyväisyyteen.

4. Hae kaupasta grillitikkuja ja seivästä lihat niihin. Lihojen väliin kannattaa jättää ihan mukavasti tilaa, eli tikkuja ei kannata ympätä aivan täyteen. Laita tässä vaiheessa uuni lämpenemään noin 70 asteeseen.

5. Asettele lihalliset grillitikut uuniritilän päälle.

6. Muista laittaa uuniritilä roikkumaan esimerkiksi lavuaarin päälle, jotta lihasta tippuva neste ei sotke paikkoja.

7. Laita uuniritilä uuniin (suositeltavaa on käyttää puhtaampaa uunia, mitä meillä) yläkerrokseen, ja muista laittaa leivinpaperilla vuorattu pelti lihojen alle. Jos leivinpaperi on loppu, toimii pelti myös ilman paperia. Sen tarkoitus on napata lihasta tippuvat pisarat, eikä uuni sotkeudu. Jos käytössäsi on kiertoilmauuni, ole onnellinen. Ellei, jätä uuni hieman raolleen esimerkiksi sujauttamalla väliin puukapustan varsi. Anna lihan muhia uunissa noin 14 tuntia. Käy välillä tarkistamassa että kaikki on ok.

8. Irrota lihat tikuista. Tämä on aikamoinen homma, jos lihoja on laittanut paljon yhteen tikkuun, sillä uunissa kuivuessaan ja kovettuessaan lihat eivät lähdekään aivan kätevästi ulos ritilöiden välistä. Ole kärsivällinen ja hengittele syvään aina välillä.

9. Maistele ja nauti aikaansaannoksestasi.

10. Säilytä kuivalihaa ilmatiiviisti käärittynä, esimerkiksi minigrip -pussissa. Liha saattaa kuivattuna säilyä jopa vuosia, mutta kokemus on osoittanut, että se katoaa kaapista muutaman päivän kuluessa.

Onko muut kokeilleet tehä kotona?

Rantagrillailua Nallikarissa

Sunnuntaiaamuna koitti se hetki, mitä olin odottanut varmaan viime elokuusta asti, nimittäin grillailua! En oo päässy aikaisemmin vielä tänä kesänä kunnolla grillaileen, joten olin melko innoissani, kun pakattiin aikaisen kotiinpaluun mahdollistamana grillikassia ja suunnattiin kohti Nallikarin rantaa. Sää oli melko tuulinen täällä keskustassa, joten vähän epäiltiin kannattaako rantaan edes lähteä, mutta onneksi mentiin, sillä samalla lailla olivat ajatelleet muutkin ja rantsu oli melkein tyhyjä!

Aseteltiin mukaan ottamamme kirkuvanvihreä pallogrilli paikalleen, ja grillailla pärräyteltiin siinä jokunen tunti. Saatiin olla heinikossa melko rauhassa, ja kaiken hyvän lisäksi aurinkokin iski paistamaan niin, että viltillä tarkeni hetken jopa bikineillä. Jes, viimein niitä kunnon kesäilmoja!

Sapuska oli taas vaihteeksi vaatimattomasti maailman parasta. Tottahan se on, että ulkona kaikki maistuu paljon paremmalta, mutta uskon että myös sisällä syötynä tuo lautanen nousis kevyesti topkymppiin. Jospa nämä kelit tästä pikkuhiljaa paranis, niin pääsis kunnolla kesäileen. Tai no, oon päättäny että viimeistään heinäkuun 13.päivä, kun mulla alkaa loma, alkaa myös se kuukauden mittainen auringonpaiste. Että sitä odotellessa!

Joko muut on löytäny tämän kesän superlempparigrilliherkut? Minä olen.

Palataanpa vielä Pariisiin

Tällä hetkellä kelit ei aivan ensimmäisenä tuo mieleen melkein heinäkuuta, joten nykäisen tähän väliin parikymmentä kuvaa toukokuusta, kun Pariisissa paistoi aurinko ja oli ainakin toukokuuhun nähden loistava ilma. Tuostakin reissusta tuntuu olevan vähintään ikuisuus. Enkä voi muuta ku ihmetellä tuota mun tukan lyhyyttä, melko pätkäksi se tosiaan kynittiin viikkoa ennen tuota reissua. Mutta tokavika kuva-annos Pariisista, s'il vous plaît!

Oululaista ratakauneutta

Juhannusta edeltäneellä kirpparikierroksella eksyin kulkemaan sellaisia polkuja, mitä en ole koskaan aikaisemmin kotikaupungissani tallannut. Sukkuloitiin nimittäin ihanan kirppishaukka -seuralaiseni kanssa alasintielle, mikä on mulle ollut aina melko tuntematonta seutua, läheisestä sijainnistaan huolimatta. Sieltä piti päästä sitten radan yli, ja noustiin lähimmälle sillalle. Sieltä avautuikin melko muikeat näkemät ratakiskoille, ja osuipa sieltä käsin tarkkasilmäisen tiirailijan haaviin myös tuomiokirkko, Intiön vesitorni ja tietomaan tähystystornikin!

Huikeita maisemia enemmän mua kiinnosti nuo VR:n vaunut, joita oli jos minkälaisia. Suokkari oli ehottomasti tuo sinivalkoinen pikkuikkunainen vaunu, joka yksin nökötti omalla raiteellaan.

Kieltämättä oli ihan siistiä löytää jotain uutta kaupungista, jossa on kuusi vuotta asua möllöttänyt, jes!

Voi pojat mikä juhannus

Mun juhannus piti sisällään vaellusta 35 kilsan verran. Mietittiin reittiä pitkään ja hartaasti, sillä noita noin 30 kilometrin rengasreittejä oli aivan tajuttoman hankala löytää. Haluttiin ehottomasti Lappiin, joten jouduttiin tutkiskelemaan noita karttoja useampaan otteeseen, sillä eteläisemmässä Suomessa noita lyhkäsiä reittejä tuntui olevan vaikka kuinka, mutta Lapissa ne loistivat poissaolollaan. Lopulta onnistuttiin löytämään Pallastunturin lähistöltä reittejä, joista sai muodostettua just meille sopivan lenkin.

Torstaina startattiinkin sitten laina-auto kohti Muoniota, ja viiden tunnin ajomatkan jälkeen oltiin perillä. Meillä oli tarkoituksena viettää ensimmäinen yö Punainen hiekka -nimisellä autiotuvalla, ja noin puolen tunnin edestakaisin ajelun jälkeen oikea mökki viimein löytyi. Siinä vaiheessa kello oli jo lähemmäs iltayksitoista, joten melko nopsasti heitettiin kamiina lämpimäksi, makuualustat levälleen ja tungettiin itsemme tiukasti makuupusseihin. Mökki sijaitsi rannalla, ja maisemat oli aivan täydelliset!

Ruokajuttuja mietittiin ennen reissua kaikkein pisimpään, sillä ei haluttu ottaa messiin mitään roskaa sisältäviä pussikeittoja, vaan sitä real dealia. Lopulta päädyttiin tekemään kuivalihaa, ja ensimmäistä aamua varten keitettiin vielä muutama kananmuna kaveriksi. Tehtiin kuivalihaa ihka ensimmäistä kertaa, ja lopulta siitä tuli ehkä hivenen turhan mausteista, mutta aamiaisella se toimi mainiosti kananmunan kaverina. Prosessi oli niin jännä, että kirjoitan siitä varmaan vielä erikseen!

Tuommoisen perinteisen kuivalihan kaveriksi Karim kuivas myös jauhelihaa, mitä onnistui sitten käyttää ihan tuoreen jauhelihan tavoin, aivan loistava juttu!

Ensimmäisen yön jälkeen kurvattiin auto Pallastunturin luontokeskuksen pihaan ja aloitettiin se varsinainen vaellus. Kierrettiin ensin aivan tunturin laelle ihastelemaan maisemia, jotka oli sen kaiken kiipeilyn arvoiset. Vaikka ylös kipuaminen vaati muutaman levähdystauon ja valtavien irtokivien välissä tanssahtelun, ylös päästyämme ei voinu muuta ku ihmetellä sitä, ettei aina tartte lähteä kovin kauas löytääkseen henkeä salpaavia maisemia. Tai no, miten sen nyt ottaa, onko Muonio kovin kaukana...

Tunturin laella käveleskellessä meiltä meinas loppua vesi, ja alettiin olla jo vähän huolissaan siitä, tuleeko niitä kuuluisia tunturipuroja vastaan vai ei. Lopulta jo siinä vaiheessa kun oltiin tulossa alas tunturin laelta alkoi kuulua veden lotinaa, ja onnistuttiin paikallistamaan puro. Jos totta puhutaan niin mulle ei tullut mielen viereenkään ettei tuo vesi välttämättä olis maailman puhtainta, sillä yks juttu, mitä olin tuolta reissulta oottanu eniten oli se, että pääsisin juomaan raikasta vettä suoraan purosta. Ja olihan se hyvää. Ja ei, ei tullu ripulia.

Vesipullot täytettyinä jatkettiin matkaa alas tunturia, ja lopulta löydettiin itsemme muutaman sadan metrin päässä siitä pisteestä, mistä aamulla lähdettiin. Kierrettiin siis luontokeskuksen vieressä ollut tunturi, ja vaikka ympyrää pyöriminen voi tuntua vähän turhalta, oli se jokaisen askeleen arvoinen, sillä tunturilta avautu koko reissun parhaat maisemat.

Tunturilla tepastelun jälkeen käveltiinkin sitten metsässä. Pitkään. Aloin olla jo melko kyllästynyt katselemaan metsää, sillä tismalleen samanaisia tarpomisnäkemiä löytyisi myös kotikonnuilta. Muutaman tunnin jälkeen alkoi kuitenkin näkyä valoa tunnelin päässä, ja perus mäntymetsämaisema vaihtui vähän komeampiin maisemiin. Ja olihan siellä tietty niitä vaivaiskoivujakin, joiden huvittavan pientä kokoa piti käydä naureskelemassa.

Tomaattikeitto oli peruskuivalihan lisäksi meidän reissun toinen bravuuri. Ulukonahan kaikki maistuu kymmenen kertaa paremmalta, ja sama totuus toimi myös tämän annoksen kohdalla. Kuivajauhelihat heitettiin veteen, annettiin kiehua ja sekaan laitettiin vielä purkillinen tomaattipyreetä ja vähän mausteita. Simppeliä mutta ulkotiloissa luhalla metallimukista nautittuna aivan taivaallista.

Juhannusaattoiltana päästiin perille autiotupaan jo joskus seitsemän aikaan, kun vaellusta oli takana 15 kilometriä. Vaikean maaston takia tuo matka tuntui ihan superraskaalta, ja oltiinkin aivan poikki tupaan saapuessamme. Johtuiko se sitten väsymyksestä vai mistä, mutta nuo mökin katolta kasvavat puskat rupes vähän naurattaan. :)

Aattoilta meni melko rauhallisissa tunnelmissa käen kukuntaa kuunnellen ja makkaraa paistellen. Meillä on ollut hirveät ongelmat noiden makkaroiden kanssa, sillä kumpikaan meistä ei syö sikaa, ja siattomia makkaroita on Suomen markkinoilla melko hintsusti, varsinkin kun ne 0% lihapitoiset kevytbroilerilenkit ei enää jaksa paljon lämmittää. Apuun tuli tapolan nautakeppi, jonka lihapitoisuus oli huikeat 75%. Otettiin paketti mukaan vaellukselle ja kyllä sekin maistui! Kerrankin makkaraa, joka ei oo täyttä roskaa, jes!

Viileähkön yöttömän yön jälkeen matkaa oli taitettavana vielä 20 kilsaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti lauantaina kävellä 15 kilsaa, viettää yö autiotuvassa ja seuraavana aamuna kävellä ne loput viis kilometriä ja ajaa takaisin Ouluun.

Maasto oli kuitenkin todella helppokulkuista, ja löydettiin itsemme autiotuvasta jo neljältä. Parin tunnin rentoilun jälkeen päätettiin jatkaa matkaa, ehkä viettää yö samassa autiotuvassa kuin eka yökin, ja sitten aamulla huristella Lapista kohti Oulua. No, lopulta ahneus voitti ja kipiteltiin viis kilsaa niin nopeasti, että päätettiin samalla vauhdilla ajaa vielä kotiin asti. Paluumatka oli oikeastaan aika leppoinen, sillä vastaan tuli ehkä kolme autoa ja kotona oltiin sunnuntaiaamuna yhdeltä. Ja tarviiko ees sanoa miten ihanalta se oma sänky tuntu makuualustalla nukkumisen jälkeen? :)

Meillä kävi melkoinen munkki, sillä sääskiä ei ollu juuri nimeksikään (puin ylleni tyylikkään sääskihatun ehkä kahdeksi tunniksi), lämpötila ei menny pakkasen puolelle eikä vettäkään satanu. Ihmisiä tuli koko reissulla vastaan kahdeksan, joten varsinaista väentunkua ei noilla huudeilla ihan ollut. Maisemat ei tosin ehkä ollu niin hienoja mitä odotin, eli ens kerralla sitten Kuusamoon ja karhunkierrokselle.

Tämmönen vaihtoehtojuhannus tällä kertaa, ehkä ens vuonna taas jenkeissä.

Mikä maisema?

Olipas melekonen juhannus! Kahen päivän aikana kipiteltiin 35km ja ihasteltiin yllä näkyviä maisemia. Välillä oli helppoa maastoa, toisinaan taas hivenen haastavampaa. Nyt on pohkeet aivan tajuttoman jumissa, mutta kyllä se tästä.

Myöhemmin lissää.