Seikkailulla Oritkarissa

Tää koko viikko on ollu yhtä aurinkoista kesäsäätä, mikä on ollu aivan mahtavaa! Tosin siinä on se huono puoli, että viime viikolla koitin kikkailla töiden kanssa niin, että tein silloin pari tuntia vähemmän, koska tälle viikolle oli luvattu vähän kehnompaa keliä ja fiksuna tyttönä ajattelin, että sateisella ilmalla on kivempi työskennellä kuin auringonpaisteessa. No, tällä viikolla on sitten paahdettu (kirjaimellisesti, hah! :D) töitä arskassa. Tosin ihan samoihin hellelukemiin ei olla päästy ku viime viikolla, ja siitä mun pahasti kärähtänyt selkä on vaan kiitollinen.

Vaikka eilen alkoi olla jo paukut vähissä, piti töiden jälkeen päästä käymään jossain pihalla. Treenikauden loppuminen on niin outoa, kun ennen meillä meni kaikki illat aina treeneissä eikä arki-iltoina ehtiny tekemään juuri mitään, ja nyt kun kausi on loppunu niin oon aivan hukassa että mitä tällä kaikella ajalla tekis! :D No, eiköhän se tästä.

Eiliseksi seikkailukohteeksi valikoitui Oritkari, mikä sijaitsee tässä ihan meidän lähellä, mutta ei olla siltikään käyty siellä ikinä! Pari kertaa ajettu rantsua pitkin, mutta siihen se on jäänyt. Oritkari on siis rantakaupunginosa Oulussa, mikä on mun käsittääkseni pääasiassa teollisuusaluetta (sellutehtaat, mm) ja sen lisäksi siellä sijaitsee Oulun satama ja tulli, mihin kumpaankaan meikäläisellä ei kyllä juuri ole ollut asiaa.

Bongattiin sieltä tuommoinen pikkuinen rantakaistale joka ei välttämättä aivan uimapaikasta käy, mutta toimi mainiosti raittiin meri-ilman nuuhkimispaikkana. Lisäksi pääsin taas testailemaan eilisaamuna kamerastani kaivamia uusia ominaisuuksia, joiden löytämisen jälkeen tää koko peli tuntuu aivan upouudelta. Että kyllä jaksaa yllättää, vielä näin vuoden käytön jälkeen. Tosin ei ehkä yllättäis, jos olisin sillon vuosi sitten jaksanut kahlata sen manuaalin läpi.. No, parempi myöhään kuin ei ikinä!

Oritkari oli ihan makija mesta, mutta en sinne välttämättä menis edes piknikille tien ja niiden aikaisemmin mainittujen tehtaiden läheisen sijainnin vuoksi. Tosin plussaa siitä, että tehtaiden piiput ei näkyneet rantsulle asti, toisin kuin Hollihaassa.

Käsittämätöntä miten sitä on voinut elää niin laput silimillä, että vielä viiden vuoden jälkeen omilta huudeilta löytyy aivan uusia paikkoja!

Kesäviikonloppu!

Heippa vaan taas! Meikämimmistä ei oo pariin päivään kuulunu, koska oon...

...syöny torinrannassa sikahintaista jäätelöä.

...katsellu jenkkifutista ja ihmetelly, miks Northern Lights hävis.

...grillannu! Pääasiassa ruokaa mutta myös vähän ittiä.

...ahmaissu Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo -kirjan kahdessa päivässä, vaikka siinä oli melkeen 700 sivua!

...fiilistelly kesä-Oulua!

...ja graffiteja!

..sekä joutunu kulkemaan pitkähihaisessa kärtsättyäni vähän ihoa ja ihmetellyt, miten kuuma parvekkeella voi olla aamukasilta.

Oulun toukokuu hellii, ihanaa! Miten teidän muiden viikonloppu, menikö samoissa tunnelmissa?

Auringonlasku kotimatkalla

Vauuu-u mikä ihana kesäpäivä tänään on ollu! Tästä se alkaa, ja onhan sitä odoteltukin. Kesän lähestymisestä kertoo myös treenikauden loppuminen, ja vedinkin tänään kauden viimeiset treenit yliopistolla, ja fiilis oli kieltämättä vähän haikea. Tällä viikolla on onneksi vielä parit reenit ennen kauden loppumista. Sen jälkeen jäädään kesätreenien varaan ja koska niitä on niin vähän, oon aatellu kokeilla jotain uutta lajia tänä kesänä! Se on aika hurjaa meikältä, sillä oon pysyny aika tiukasti tuon saman lajin parissa viimiset 13 vuotta...

Paluumatkalla treeneistä huomattiin, että koko kaupunki oli heränny eloon yhen päivän aikana. Tiistaina kun palattiin samoihin aikoihin kotiin, oli kaikki puistot ja torinranta ihan tyhjiä, nyt jokainen puiston penkki oli täynnä ja torin laitureillakin ihan hurjasti porukkaa. Mekin jäätiin hetkeksi ihastelemaan auringonlaskua ja nauttimaan lämmöstä. Oli aivan mahtavaa, ja edelliskesä tuntui niin kaukaiselta!

Ja miten mahtavaa että tänään tarkes ilman takkia ja nilkat paljaina!? En kestä! Ja ekat minit rusketusrajatkin oon ehtiny jo hankkia, kiitos partsin. Jee!

Seikkailu Hailuodossa

Aamulla oli eilisen myrskyn jäljiltä niin makea ilma, että en millään malttanut pysytellä sisällä. Koska meillä on nyt pari päivää auto käytössä, päätettiin rysäyttää ja lähdettiin kohti Hailuotoa. Ajatuksena oli käydä paistamassa makkaraa ja ihastelemassa Hailuodon majakkaa (terkkuja teille kaikille majakanvartijoille!). Saaressa oli ihan luvattoman kaunista, ja jo lossimatkalla oli pakko uhmata viiltävää tuulta ja käydä ulkona ihastelemassa maisemia.

Etittiin Hailuodosta nuotipaikkaa varmaan tunnin verran, mutta eipä niitä sieltä lumen alta paljoa näkynyt. Lopulta annettiin periksi ja suunnattiin Marjaniemeen mökille grillaileen. Hetki meni kun kaivettiin mökki lumen alta ja saatiin takkaan tuli, mutta lopulta saatiin makkarat paistettua ja termari tyhjennettyä.

Ja oli muuten kylymä! Farkkujen alle pääsi taas villahousut ja koitin pysyä lämpimänä parhaimmilla mahdollisilla luonnonkuiduilla: silkillä ja kashmirilla. Untuvatakki niskassa ei tullut kyllä kovin kylmä, mutta siinä vaiheessa kun hanki petti ja jalka uppos reiteen asti, alko jo vähän jalkoja palella.

Makkaranpaistoreissu kesti lopulta lähemmäs seitsemän tuntia, joten oli siinä seikkailua kerrakseen!

Kaupunki kaaoksessa

Aamulla oli vielä nollassa ja luntakaan ei tullu vielä ihan hirviästi, mutta iltapäivällä alako jo koko Oulu olla melkoisessa kaaoksessa. Oikeastaan pystyi puhumaan jo lumimyrskystä. Nelostiellä oli kuulemma koko etelään menevä motarin kaista suljettuna, ja se näkyi ruuhkassa melkein keskustassa asti. Tuumattiin että mikäs siinä ja lähettiin kävelemällä serkkutytön luo. Harkittiin, että oltais menty tuo vajaan kilsan matka autolla tuon kauhian sään vuoksi, mutta onneksi mentiin jalan, sillä tiet oli aivan tukossa. Heh ja olishan se ollu meleko säälittävää. :D

Täytyy muuten tässä vaiheessa hehkuttaa miten mahtava päivä keskiviikko on! Meidän treenittömät päivät on keskiviikko ja lauantai, ja keskiviikkoa sitä jotenkin arvostaa niin paljon, kun saa pienen hengähdyksen keskellä viikkoa. Don't get me wrong, reeneissä käyminen on makiaa mutta niin on myös keskelle viikkoa sijoittuva rentoiluilta (joka tänään meni myös aikamoisissa syömingeissä, kiitos vaan Tytti!).

Toivotaan että huomenna olis jo kevät! Ja tsekkasin muuten just Lontoon ens viikon säätiedotuksen, on luvattu +2 ja vesisadetta...

Upea talvipäivä Penfieldin Hoosac Parkassa

Tänään on pitkästä aikaa ollut semmoinen fiilis, että onpas mahtava tämä talvi! Siihen on syynä tuo upea, ihana auringonpaiste mistä ollaan täällä Oulussa saatu nauttia jo monta päivää, mutta lisäksi mun uus, mahtava talvitakki.

Tattadaa, sallinette esitellä: Penfield Hoosac Parka! Oon jo talvitolkulla haaveillut superlämpimästä parkatakista joka olis niin muhku, että lämmin tulis vaikka sitä vaan katsois. Haavelistan kärjessä on kiikkunut vuosikausia Fjällrävenin Nuuk Parka, mutta oon pari kertaa vilkuillut myös kauas Atlantin taa, ja ihastellut Penfieldin Hoosac Parkaa. Alkuperäinen hinta näillä molemmilla pyörii aika samoissa (järkyttävän suurissa) lukemissa, joten kukkaronnyörit pysyivät tiukasti kiinni. Mikä sitten lopulta sai mut ostamaan Penfieldin takin Fjällrävenin sijaan oli se, että Hoosac Parka oli hurjassa alennuksessa, Nuuk Parka vaan muutaman hikisen kymmenen prosenin alessa.

Ja onpahan lämmin takki! Googlailin pitkään, että onko tää jenkkivalmisteinen pusakka ollenkaan oikeaa talvea varten, sillä Penfieldin koti sijaitsee Massachusettsin osavaltiossa, joka on kotoisaan Eurooppaan verrattuna likipitäen Etelä-Ranskan korkeudessa. Ei siis mikään varsin uskottava pakkaskorkeus, mutta onneksi google auttoi ja kertoi, että takit on valmistettu niin, että niillä tarkenee ainakin -25 asteen pakkasessa. Viimeistään siinä vaiheessa kun avasin paketin ja pääsin tutkimaan takkia, oli pakko todeta että kyllä tämä on kylmille ilmoille tehty.

Tänään sitten sattui, että pakkasmittari näytti kylmimmillään aamulla -19 astetta, joten pieni pyöräilypyrähdys oli enemmän kuin omiaan takin testailua varten. Toki varustauduin muutenkin asianmukaisesti: villahousut farkkujen alle ja villapaita takin alle, tuplavillasukkia unohtamatta. Ja kyllähän tarkeni!

Valokuvaaminen ei sen sijaan onnistunu aivan ongelmitta tuolla pakkasessa. Oli nimittäin sen verran kylymä, että mun rillit oli huurussa koko ajan, enkä mitenkään voinut säädellä valotuksia ja muita. Mentiin siis sillä mitä sattui olemaan, ja nyt on vähän ylivalotusta ja epätarkkuutta, mutta ei maha mittään. Näkkyypähän ainaki takki!

Jes, messevä hymy sen jo paljastaa: kyllä nyt tarkenee!

Täytyy muuten sanoa pari sanaa tuosta postituksesta: Penfieldillä on Euroopassa oma varasto, mistä kamat lähetetään eli tulleista ei tarvinnut huolehtia. Paketti lähetettiin DPD:n kautta, ja mukana tuli myös asianmukainen seurantakoodi. Paketin tilaa tarkistaessani huomasin, että lähetti oli käynyt paketin kanssa alaovella, huomannut oven olevan lukossa ja lähtenyt läppäseen. Soitin asiakaspalveluun ja selvisi, ettei paketin mukana ollut tullut mun puhelinnumeroa, vaikka olin sen Penfieldille ilmoittanut. Annoin numeroni ja lupasivat, että paketti tuodaan seuraavana päivänä. Eli jos en olis soittanu asiakaspalveluun, olis lukitun oven vuoksi paketti tainnut jäädä saamatta. Ei siinä mitään, ymmärrän että puhelinnumero oli syystä tai toisesta jäänyt laittamatta paketin kylkeen, mutta sitä en voi tajuta, että lähetin mielessä ei käynyt kokeilla numerotiedustelua.. Nimim. entinen postinkantaja ihmettelee.

Melekosen mahtavat maalatut muuntamot

Käytiin tänään Karimin vapaapäivän kunniaksi bongailemassa muuntamoita. Oulussa se on erityisen mukavaa puuhaa, sillä monet muuntamot on maalattu tosi hauskasti, ja se olikin syy meidän muuntamobongailuun, sillä Karim on mukana jossain kouluprojektissa, missä pitää kuvata jotain oululaista juttua. Maalattuja muuntamoita muisteltiin nähneemme viitisen kappaletta, ja aloitettiinkin niiden bongailu lähimmästä, eli entisen Kuusiluodon lukion ja urheilutalon välissä nököttävästä, johon on maalattu komeita pöllöjä.

Ei kuitenkaan käyty edes kaikissa mitä tiedettiin, sillä noiden Peltolassa ja Karjasillalla olevien lisäksi muistelin maalattuja muuntamoita löytyvän ainakin Välivainiolta ja Myllytullin ja Värtön välistä.

Kyseessä on melko vanha juttu, sillä muuntamoiden maalaaminen aloitettiin jo vuonna 2007 kun Oulun Energia palkkas kaks kuviskisan voittanutta lukiolaista maalaamaan nuo kaksi Karjasillan ja tuon OSYKin vieressä olevan muuntamon. Sen jälkeen muuntamoita on maalattu lisää ja bongasin juuri sivun, missä oli kuvat 20 maalatusta muuntamosta ympäri Oulua! Itehän en ollu tienny ko noista kuudesta.

Tuo muuntamoiden maalaaminen on kyllä aivan loistava idea, sillä se tuo erityisesti näin talvella kaivattua lisäväriä katukuvaan ja kertoo tietty myös päättäjien huumorintajusta. :) Pitää ehkä ens kesänä ottaa polokupyörä alle ja käydä bongailemassa ne loput 14.

Mites muut oululaiset, ootteko bongaillu muita maalattuja muuntamoita? Entä löytyykö muista kaupungeista vastaavia?

Minigolfaamassa, jälleen

Asteltiin eilen minigolfaamaan Kansankadulla sijaitsevaan pelibunkkeriin Karimin ja sen sisarusten kanssa. Vaikka mesta on ollut pystyssä jo useamman vuoden, kävin siellä nyt ekaa kertaa, kun päätettiin käydä vähän minigolffailemassa lauantain kunniaksi. Heti kun astuttiin sisään mua alkoi huvittaa, sillä dissasin Oulun minigolftarjontaa tässä postauksessa aika isolla kädellä, ja nyt sitten mulla oli naaman edessä UV-valon hohteinen minigolfrata, joka oli vielä kaiken hyvän lisäksi opiskelijakortilla edullisempi kuin saksalainen versionsa. Tosin täytyy kyllä mainita, että ei tuo nyt läheskään yhtä siisti ollut kuin se berliiniläinen mesta, mutta ihan kelpo rata kuitenkin.

Ekat radat oli melko helppoja, mutta oli siellä sitten lopulta parikin semmoista rataa, jotka kävi meikäläiselle melko ylivoimaisiksi. Peli kuitenkin sujui hyvin, ja loppuvaiheessa sain Karimilta aika arvostavan kommentin, kun se ihmetteli miten saatoin pärjätä nyt niin hyvin, kun sillon Berliinissä pelatessamme olin "ihan tajuttoman huono", no, otin vähän takas ja menin ja voitin koko pelin, kirkkaasti, jos sallitte vielä lisätä!

Kaiken hyvän lisäksi saatiin pelata rauhassa keskenämme, kun koko bunkkerissa ei ollu meidän lisäksi yhtään muita asiakkaita. Porukkaa tuli vasta hetkeä ennen kun me lähdettiin, joten ainakaan pelin tiimellyksessä ei tarvinnut kiirehtää, kun kukaan ei ollut hengittämässä niskaan.

Ens kerralla vois koittaa muistaa, että uv-valon alle ei vältämättä kannata lähtä neulepaitaan pukeutuneena..

Pelibunkkeri oli ihan hauska, mutta palvelu ei vakuuttanut millään. Voi siis olla, että jäi viimeiseksi kerraksi..