Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Upea talvipäivä Penfieldin Hoosac Parkassa

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Upea talvipäivä Penfieldin Hoosac Parkassa



Tänään on pitkästä aikaa ollut semmoinen fiilis, että onpas mahtava tämä talvi! Siihen on syynä tuo upea, ihana auringonpaiste mistä ollaan täällä Oulussa saatu nauttia jo monta päivää, mutta lisäksi mun uus, mahtava talvitakki.

Tattadaa, sallinette esitellä: Penfield Hoosac Parka! Oon jo talvitolkulla haaveillut superlämpimästä parkatakista joka olis niin muhku, että lämmin tulis vaikka sitä vaan katsois. Haavelistan kärjessä on kiikkunut vuosikausia Fjällrävenin Nuuk Parka, mutta oon pari kertaa vilkuillut myös kauas Atlantin taa, ja ihastellut Penfieldin Hoosac Parkaa. Alkuperäinen hinta näillä molemmilla pyörii aika samoissa (järkyttävän suurissa) lukemissa, joten kukkaronnyörit pysyivät tiukasti kiinni. Mikä sitten lopulta sai mut ostamaan Penfieldin takin Fjällrävenin sijaan oli se, että Hoosac Parka oli hurjassa alennuksessa, Nuuk Parka vaan muutaman hikisen kymmenen prosenin alessa.

Ja onpahan lämmin takki! Googlailin pitkään, että onko tää jenkkivalmisteinen pusakka ollenkaan oikeaa talvea varten, sillä Penfieldin koti sijaitsee Massachusettsin osavaltiossa, joka on kotoisaan Eurooppaan verrattuna likipitäen Etelä-Ranskan korkeudessa. Ei siis mikään varsin uskottava pakkaskorkeus, mutta onneksi google auttoi ja kertoi, että takit on valmistettu niin, että niillä tarkenee ainakin -25 asteen pakkasessa. Viimeistään siinä vaiheessa kun avasin paketin ja pääsin tutkimaan takkia, oli pakko todeta että kyllä tämä on kylmille ilmoille tehty.





Tänään sitten sattui, että pakkasmittari näytti kylmimmillään aamulla -19 astetta, joten pieni pyöräilypyrähdys oli enemmän kuin omiaan takin testailua varten. Toki varustauduin muutenkin asianmukaisesti: villahousut farkkujen alle ja villapaita takin alle, tuplavillasukkia unohtamatta. Ja kyllähän tarkeni!

Valokuvaaminen ei sen sijaan onnistunu aivan ongelmitta tuolla pakkasessa. Oli nimittäin sen verran kylymä, että mun rillit oli huurussa koko ajan, enkä mitenkään voinut säädellä valotuksia ja muita. Mentiin siis sillä mitä sattui olemaan, ja nyt on vähän ylivalotusta ja epätarkkuutta, mutta ei maha mittään. Näkkyypähän ainaki takki!




Jes, messevä hymy sen jo paljastaa: kyllä nyt tarkenee!

Täytyy muuten sanoa pari sanaa tuosta postituksesta: Penfieldillä on Euroopassa oma varasto, mistä kamat lähetetään eli tulleista ei tarvinnut huolehtia. Paketti lähetettiin DPD:n kautta, ja mukana tuli myös asianmukainen seurantakoodi. Paketin tilaa tarkistaessani huomasin, että lähetti oli käynyt paketin kanssa alaovella, huomannut oven olevan lukossa ja lähtenyt läppäseen. Soitin asiakaspalveluun ja selvisi, ettei paketin mukana ollut tullut mun puhelinnumeroa, vaikka olin sen Penfieldille ilmoittanut. Annoin numeroni ja lupasivat, että paketti tuodaan seuraavana päivänä. Eli jos en olis soittanu asiakaspalveluun, olis lukitun oven vuoksi paketti tainnut jäädä saamatta. Ei siinä mitään, ymmärrän että puhelinnumero oli syystä tai toisesta jäänyt laittamatta paketin kylkeen, mutta sitä en voi tajuta, että lähetin mielessä ei käynyt kokeilla numerotiedustelua.. Nimim. entinen postinkantaja ihmettelee.

Tunnisteet: ,

5 kommenttia:

20. helmikuuta 2013 klo 15.15 , Blogger Rimma kirjoitti...

Onpas kiva takki! Katoin jo että hitsi mulle kans, jos oli kerta isossa alessa, mutta tuo aitoturkis ei oo kyllä mun juttu.

 
20. helmikuuta 2013 klo 15.44 , Blogger Inka kirjoitti...

Tiiätkö Rimma mitä? Mää oon kuvitellu olevani järkevä kuluttaja mutta nyt meni vähän plörinäksi. OLETIN nimittäin, että tässä olis tekoturkista sillä olin muka lukenu niin. Nyt sitte se piti vielä tarkistaa ennenko vastaan sulle niin siellähän sivuilla luki että hupussa roikkuu kuollut kojootti. Että oo nää sitten viksumpi ja hanki vaikka se Nuuk parka, kun siinä näyttäis olevan pelkkää tekokuitua!

Nyt tässä on edessä hirviä moraalinen kamppailu että pystyn käyttämään tuota takkia vielä, kun en sitä palauttaakaan enää voi. Jospa sitä tästä oppis kantapään kautta ja ens kerralla tarkistais toisenkin kerran.

 
20. helmikuuta 2013 klo 16.14 , Blogger Ninni kirjoitti...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

 
20. helmikuuta 2013 klo 21.34 , Blogger Eveliina kirjoitti...

Kivan värinen takki! Tosin sama juttu ton karvan kanssa... mut kun oot sen kerran jo ostanut, niin anna kojootille arvokas jatkoelämä sun mukana... parempi niin kuin että koko takki päätyis johki laatikonpohjalle :)
Nii ja kyl siellä Massachussettsissakin on silti kylymä ja lunta :P (kato sun blogi antaa niin kivat oululaisvibat että kirjotin kylymä! :D)

 
20. helmikuuta 2013 klo 22.23 , Blogger Inka kirjoitti...

Joo, mää oon tässä koittanu psyykata ittiä että en oo sittenkään se maailman huonoin ihminen, vaikka meninkin aitoturkiksellisen takin ostamaan... Ja nyt jos heittäisinkin takin nurkkaan sen turkin vuoksi, niin sen eläimen elämähän menis ihan hukkaan, joten paljon käyttökertoja nyt sitten.

Heh, hyvä että murre tarttuu! Ja hyvä tietää että sielä on kans kylymä. :D

 

Lähetä kommentti

Antaa tulla!

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu