Kaksikielinen matkahaaste

Näitä on näkynyt nyt jo aika monessa blogissa, ja tähän soppaan survaisen minäkin lusikkani, matkustelusta kun siinä on kyse! Mua ehkä vähän häiritsee se että kysymykset on englanniksi ja vastaukset tulee suomeksi, mutta ehkä kestän. Koittakaa kestää teki!

Start by adding one photo here that describes you as a traveler and challenge other bloggers do the same, but the trick is that they must guess where your photos was taken at -to their blog post!

Tässä sitten se mysteerikuva, minä reissussa kuten päädyn melkein joka ikisessä reissussa olemaan: takana tosi monta talsittua kilometriä, nokka aivan jäässä, takki märkänä, fiilis korkealla sen vuoksi että tuntikausien sade on viimein lakannut (ja minähän olen ne tunnit käyttänyt sateessa kävelemiseen), ja katuruokaa nokan edessä, siitäkin mielissään. Mutta kuka arvaa missä tää kuva on otettu? Saa arvata kommenttilootaanki, ellei innostu tekemään tätä haastetta. :)

Scariest airline flown? En oo oikiasti lentäny millään niin huonolla yhtiöllä, että oikiasti pelottais. Kerran tais Ryanairin kyydissä vähän hirvittää, joten vastataan se. Kaikki jotka on sillä menny tietää kyllä että se on ihan iisi.

Favorite city/country/place? Nojoo, toistan vähän ittiäni mutta niinhän se on että se on Lontoo ja NYC tasoissa, ei oo tullut vastaan näitä kahta voittanutta... Vielä!

Most remote corner of the globe visited? En oo käyny missään hirviän kaukana, joten mun vastaus on San Francisco. Eipä tuntunu hullun eksoottiselta, heinäkuussa oli niin kylmä että olis pitäny olla talvitakki, eli kotoisat oli tunnelmat!

Solo traveler or group traveler? Kaverin kanssa tai ryhmässä, ehottomasti. Porukalla tehdyt reissut on ihan mahtavia, samoin kun matkustellaan kaverin kanssa vaikka kaksistaan. Mää en todellakaan oo se tyyppi joka yöpyy yksin hostellissa ja hengaa common roomissa tutustuen uusiin kavereihin ympäri maailmaa. Ehkä pitäs opetella.

Worst place to catch a stomach bug? Haha, omasta kokemuksesta voin valitettavasti sanoa että se on balkanilainen yöjuna! Sitä ruokamyrkytystä en unohda koskaan, eikä varmaan unohda meidän kanssa samassa hytissä matkustanut keski-ikäinen nainenkaan!

First culture shock experience? Huh, aika paha. Se tuli varmaan kun olin 15 vuotta ja matkustin ekan kerran Venäjälle. Kulttuurishokkia oli yli-iiläiselle tietty se likaisuus ja rähjäisyys mitä oli kaikkialla, mutta myös se älytön ystävällisyys ja vieraanvaraisuus, mitä tuntemattomat ihmiset meitä kaikkia kohtaan osoitti.

Where would you buy a second home/retire? Arvaako joku.. No Nykistä ostaisin nyt heti toisen kodin jos olis muutama miljoona ylimääräistä! Sinne en ehkä eläkepäiviä jäis kuitenkaan viettämään, vaan niissä puuhissa lähtisin jonneki palmun alle, ehkä jopa Jenkkilän sisällä. Vaikka oonki kova suunnittelemaan, niin tuonne asti en oo vielä elämää ehtiny suunnitella...

Tää oli aika kiva, tehkää teki ja linkatkaa sitte tänne niin voin tulla kurkkimaan!

End of Movember

Komiat viikset, eikö? Huomenna ne on valitettavasti mennyttä movemberin mukana. Karimin mielestä ne on aivan karseat, mutta meikästä ne on ehottoman tyylikkäät. Onneksi on movember, että saadaan nauttia viiksien kauneudesta!

Joulukuu on jo huomenna, jaiks! Mihin tää syksy katosi? No, sitä vähemmän aikaa ens elokuuhun ja meidän jenkkireissuun. :) Huomenna alkavan joulukuun kunniaksi myös meidän huusholliin saadaan vähän joulua, sillä menin lupaamaan lokakuussa, ettei meille laiteta edes valoja ennen joulukuuta. Huomista on siis odotettu! Ei tänne kyllä mitään ihmeempää tule, mutta eiköhän ne jouluvalot tuo jo lisää tunnelmaa.

Ja huomena saa aukasta ekan luukun joulukalenterista!! Jes! 

Samasta purkista naamaan ja ruokaan

Tadaa, yllä olevassa kuvassa näätte meikän tämän talven luottokosmetiikkatuotteen! Kun Sansu pari päivää sitten listasi omat lempparinsa, jäi se mun takaraivoon mietityttämään pariksi päivää. Mulla ei ihan viiden tuotteen listaa oo, mutta ajattelin kertoa tuosta yhdestä, joka on kyllä sen verran monikäyttöinen, että melkein viidestä menee.

Aloin käyttää kookosöljyä ulkoisesti joskus keväällä, mutta ilimojen lämmetessä sen käyttö unohtui sitten kesällä. Nyt syksyllä kun iho alkoi kuivua mietin että miten saisin tarpeeksi kosteutetun ihon mineraalipohjalle, ja kävelin keittiön kaapille. Arvoin vähän aikaa oliiviöljyn ja kookosöljyn kanssa, ja valitsin niistä sen kivemman tuoksuisen ja sivelin kookosöljyä nassuuni. Toki se on superöljyistä, mutta kyllä kosteuttaa! Imeytymisessä menee noin tunti, mutta eipä ainakaan iho hilseile sen jälkeen, vaikka miten hieroo mineraalipuuteria ihoon. Kookosöljy saa siis jäädä ainakin mun kuivahkoon nassuun täksi talveksi, katsotaan kesällä sitten niitä kevyempi kosteuttajia.

Naaman ja paistinpannun lisäksi oon käyttäny kookosöljyä tiukan paikan tullen myös dödönä. En hikoile hulluna, joten se toimii mulla ainakin niinä päivinä, kun ei oo treenejä. Silloin kun mulla oli tukkaa (sillä edelleen tuntuu aivan kaljulta), käytin sitä myös hoitoaineena kuiviin latvoihin. Levitin kunnolla kookosöljyä latvoihin, annoin vaikuttaa tunnin tai pari ja menin suihkuun. Mun latvat oli kyllä sen verran hirviässä kunnossa että mitään ihmeitä ei tapahtunu, mutta kyllä ne takut oikeni vähän normaalia vähemmällä vaivalla.

Lisäksi oon kuullu vaikka mitä tarinoita, mihin kookosöljyä voi käyttää. Vinkkejä kyselin paitsi luontaistuotekaupan myyjältä, kaivelin myös täältä ja täältä. Oikeastaan kookosöljy alkaa tuntua tosi suositulta ihon- tai tukanhoitotuotteelta, mulla ainakin lähipiiristä on löytynyt monta, joilla on purnukka myös vessan kaapissa.

Miten muuten ootte te käyttäneet kookosöljyä? Uusia vinkkejä otetaan vastaan!

Lentotarjouksia ennen veronpalautuksia

Pakko vinkata parista lentotarjouksesta! Nyt on nimittäin joulukuun alkuun asti aika hyviä tarjouksia niin AirBalticilla kuin Norwegianilla. Harmittaa meleko paljon, että en ite pysty niitä vielä käyttämään, mutta aattelin vinkata teille!

Norwegianin lennoissa alkaa näkyä jo rahastuksen makua, sillä monien kohteiden kohdalla noita tarjoushintoja on vaan tyyliin neljänä päivänä kuukaudesta, ja tarjous koskee tietty ainoastaan menolentoja, paluulennoista saakin sitten pulittaa melkoisesti enemmän. Mutta jos joustoa ja kärsivällisyyttä riittää, saa sieltä varmana halvat lentoliput! Niiden tarjoukset on voimassa 3.joulukuuta asti, mutta taitaa jäädä multa tällä kertaa ostamatta. Haaveilin vähän noita Lontoo -lentoja mutta en silti raskinu, en löytäny hyviä!

AirBaltic taas yllätti positiivisesti. Niiden Super Saver -alennusten lentoja voi ostaa tarjoushintaan jopa syyskuun loppuun asti, eli periaatteessa voisin ostaa nyt 5. joulukuuta mennessä kaikki ens kevään lennot. Siellä oli tosi hyviä tarjouksia, esimerkiksi Wieniin pääsis 130 eurolla Helsingistä (siis menopaluu), mutta mun ens vuoden matkustuskuviot on vielä sen verran auki, että en uskalla ostaa vielä mitään lentoja, pah!

Mää tyydyn vaan katteleen noita Helsinki-NYC -välisiä lentoja, jotka on kyllä vielä niin törkeän kalliita että taidan ootella ihan rauhassa että hintalappu tippuu ainakin sen pari sataa euroa. Enkä muuten pitäny minnään niitä norjalaisen NYC -lentoja. Siellä kun pitää olla matkalaukku ruumassa ja sapuskaa nokan edessä, tulee se heleposti jopa kalliimmaksi kuin esimerkiksi Finnairilla lentäminen.

Kolome kassia

Nämä kolome kassia on makoilleet meidän makkarin nurkassa jo jonku päivän. Arvaatteko mitä niissä on? No meikän ostamat joululahjat! Nyt, marraskuun lopussa, oon niin onnellisessa tilanteessa että oon ostanu jo KAIKKI joululahjat, jess!! Ei mitään paniikkiostoksia ruuhkassa viimeisinä päivinä ennen joulua eikä (toivottavasti) kiroilua, kun pakkaan lahjat pakettiin ja teippi loppuu just eikä kaupat aukea kuin vasta joulun jälkeen.

Ehei, tänä vuonna meikämimmi on ajoissa. Jos totta puhutaan, niin ei tuossa kyllä ole ihan kaikki. Pari pakettia on nimittäin vielä matkalla. Käytin hyväkseni viime torstaina olleen palkkapäivän ja ostaa pärräytin perjantaina kaikki lahjat, täältä Oulusta ja tilailin samalla myös jenkkiläisistä nettikaupoista juttuja hyväksikäyttäen black fridayn alennuksia, jes! Pari juttua aattelin ite vielä neuloa, mutta ne valmistunee kyllä. Mutta kaikki mitä on ostettavaa, on ostettu. Jesh! (Tähän vielä yks jes kuvaamaan sitä, että oon mielissäni, ihan vaan jos ei tullu kaikille selväksi.)

Mun mielestä joululahjojen antaminen on ihan parasta, ja aloitankin yleensä lahjojen suunnittelun jo hyvissä ajoin, ja joskus saatan ostaa joululahjoja jo kesän alennusmyynneistä! Mulla on joka vuosi vähintään yks lista siitä, mitä annan kullekin lahjaksi ja sekin tehdään jo joskus syyskuussa. Näin pyrin varmistamaan, että annan jokaiselle jotain mieluista, ja että ainakaan multa ei tuu mitään ihme lahjoja jotka hengaa pari vuotta kaapissa ennenkuin ne raskitaan heittää roskiin (tai ainakaan toivottavasti).

Toki olis voinu olla viksumpaa kuvata nuo lahjat paketoituna, mutta ehkä ens kerralla! Aattelin odottaa että mulla on kaikki lahjat koossa ja pitää sitten kunnon paketointisulkeiset.

Jepjep, alkaa olla vähän jutut vähissä. Jos jollakin on jotain postaustoiveita niin tämä on se hetki, kun niitä kannattaa esittää.

Onko kellään muulla jo lahjat hankittuina vai onko viime tippa paras tippa?

Harmittavan heikko ruokakokemus

Jokohan nyt olis synttärit juhlittu? Ne on nimittäin ollu aikamoinen tekosyy mässäilyyn tässä jo neljän (!) päivän ajan, että alkais jo pikkuhiljaa riittää. Tänään Karim antoi mulle synttärilahjan toisen osan, kun se vei mut lounaalle Titanic -ravintolaan. Me ei käydä juuri koskaan Oulussa ulkona syömässä, joten nyt on ollu ihan kiva käydä meidän molempien synttäreiden kunniaksi ja vielä semmoisissa paikoissa, missä ollaan pitkään aiottu.

Tuo Titanic on saanu paljon kehuja siitä, että se on vähän niinkuin laivan buffahenkinen ravintola. Sisustus on tietty Titanicia muistelevaa ja tuo buffapöytäkin on laivan muotoinen. Näillä on tosi monipuoliset ja hyvin päivittäin vaihtuvat ruokalistat netissä. Oon kuullu monilta kavereilta kehuja tuosta noiden buffasta että on aivan huippu, enkä malttanu odottaa että pääsen testaamaan.

Pieni pettymys se sitten kuitenkin oli. Siinä pari kertaa pöydän ympäri kierrettyäni en lopulta laittanut lautaselleni muuta kuin uunilamasta ja salaattia. Uunilammas oli kuulemma ravintolan paras annos ja taivaallisen hyvää, mutta enpä pitäny juuri minään. Otin mää myös yhen palan pannupizzaa, ja se oli hyvää kunhan oli ensin ottanu puolet täytteistä pois. Tuolla oli kaikki muut pizzavaihtoehdot kinkullisia paitsi kasvisversio, missä oli sitten oliivia ja herkkusieniä, not my cup of tea. Mutta riisuttuna ainakin oli ihan hyvää pizzaa.

Jälkkäriksi oli sitten mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeella, toscakakkua ja samoja suklaa- ja kaurakeksejä mitä vetelin naamaani finskin loungessa viime kuussa.

Toista kertaa ei varmaan tuonne siis mennä. Harmi, sillä olisin halunnu tykätä tuosta paikasta, vaikutti kuitenkin sen verran symppikseltä.

Mietin vähän aikaa että kannattaako tämmöistä negatiivista postausta tehä, mutta sitte aattelin ko oon hehkuttanu niin paljon kaikkia muita paikkoja että jospa vähän tasapainottas. Sori Titanic, ehkä ens kerralla!

Matkahaaveita ensi vuodelle

Kuva

Tämän vuoden reissut on nyt tehty. Ensimmäistä kertaa melkein vuoteen olen taas siinä tilanteessa, että mulla ei oo ostettuina yhtään lentoa. Nyt on siis mainio aika vähän haaveilla ja suunnitella tulevia ens vuoden reissuja! Jossain vaiheessa teen taas oman postauksensa tämän vuoden reissuista ja laskeskelen vähän päästöjä, mutta näin marraskuun puolella tuntuu, että ihan vielä ei oo sen aika.

Ens vuodelle suunniteltuja reissuja on tosi vähän, toistaiseksi ainoat kaksi mitä tiedän että tapahtuu on reissu Lontooseen Mipan luo kattomaan Viva Forever -musikaalia ja tietty se jenkkien toinen road trip. Muuten on vielä aika avointa, mutta haaveita toki on.

Kuva

Haluaisin lomalle. Siis semmoselle ihan oikealle lomalle, minkä päätarkoitus on ottaa iisisti ja napsia kateutta herättäviä rantsukuvia. Eka syy siihen on se, että meidän viime reissut on käyny aika raskaiksi ja toinen syy se, että en oo koskaan ollu semmosella! Oon käyny vaan rehellisillä kaupunkilomilla, ja tehän kyllä teidätte että niistä on lomailu kaukana! Nyt siis tuntuisi enemmän kuin asialliselta lähtä vähäksi aikaa makoileen rantsulle ja polskimaan rantavedessä.

Mutta sitten kun alan miettiä, että minne semmoiselle lomalle lähtis, niin yhtäkkiä kaikki paikat tuntuu olevan niin kaukana (=kalliit lennot), että ajatus rankahkosta kaupunkilomasta alkaa tuntua huomattavasti houkuttelevammalta. Ja niin siirtyy taas oikea loma kauemmas meikäläisestä.

Jos hommat menee suunnitellusti, mulla tulee olemaan syyskuuhun asti hyvin aikaa reissailla ja syyskuusta eteenpäin ihan liian vähän aikaa reissuihin. Vuoden alkupuolella pitää siis ottaa kaikki irti siitä, että mahdollisuus jatkuvaan reissaamiseen vielä on.

Alkuvuonna haluaisin käydä ainakin Madridissa, Lontoossa ja Nizzassa.

Vuoden alkupuolella, vaikka huhtikuussa, vierailisin mielelläni myös Itävallassa. Oon jo monena vuotena aikonu käydä tsekkailemassa mun vanhoja vaihtohuudeja ja Wieniä, että oliskohan nyt jo sen aika? Lennot Wieniin on ihan säälittävän kalliita, mutta jos olisin ajoissa liikkeellä, saattaisin löytää Airberliniltä jotku halvat lennot. Olis niin huippua käydä vähän tutuilla huudeilla ja tietty nähä tuttuja tyttöjä, joten pitää toivoa että reissu onnistuis! Huhtikuussa siellä oli muistaakseni jo ihan lämmintäkin...

Kesän korvilla haluaisin käydä taas Balkanilla. Nyt vois kulkea linja-autolla ja käydä niissä paikoissa, missä viimeksi ei käyty: Albaniassa ja Montenegrossa. Lisäksi samalla reissulla vois piipahtaa uudelleen Serbiassa ja tutustua paremmin Kroatian rannikkokaupunkeihin. Se vois olla täydellinen reissu ennen Suomessa vietettyä kesää ja elokuun jenkkireissua, sen jälkeen malttais ehkä ollakin kotimaassa sen pari kuukautta. :) Karimiakaan ei varmaan kauaa tarttis tuolle reissulle houkutella.

Kuva

Tiiän, että vaikka tuun viettämään Jenkeissä koko kuukauden, on mulla sen reissun jälkeen ihan hirviä matkakuume pois Suomesta ja jos käy samalla tavalla kuin viime reissun jäljiltä, ylibudjetoinnin jälkeen vielä rahaakin jäljellä. Syksyllä mun reissutahti yleensä hidastuu, ja ens vuoden syksynä oon jo tiukasti hommissa säästämässä rahaa tulevaisuuden isoihin juttuihin, joten reissuille ei enää oo niin paljon aikaa.

Ainoa mahdollisuus mulle lomailla ens vuoden loppupuolella lienee syysloma, jolloin mullakin pitäisi olla ainakin toisista töistä vapaata. Silloin vois tasapainottaa sitä loppuvuoden niin vähäistä reissailua menemällä jonnekin supersiistiin paikkaan vähän kauemmas, esimerkiksi Tokioon tai Kuubaan!

Tietty mulla ja Karimilla alkais olla pikkuhiljaa aika taas osallistua Taekwon-Don kansainväliselle opettajaseminaarille, sillä edellisestä on jo nyt kulunut yli vuosi ja haluttais käydä niissä kerran vuodessa. Ens vuonna seminaareja järjestetään Irlannissa, Uudessa-Seelannissa, Nykissä, Jamaikalla ja Belgiassa, eikä mikään noista tunnu kovin mahdolliselta. Voi siis olla, että käydään IIC:llä vasta 2014...

Eli ens vuoden reissuhaaveet lyhyesti: Madrid, Lontoo, Nizza, Wien, Balkan (Albania, Montenegro, Kroatia ja Serbia), USA ja Tokio/Kuuba/muu siisti mesta. Olispa makijaa eli ei kun vaan säästämään!

Mitä reissuja teillä on suunnitelmissa ens vuodelle? Vai onko vielä tänä vuonna tulossa jotain siistiä?

Saksanmaan syömingit

Varoitus: ruokakuvia luvassa! :)

Berliinissä syötiin ulkona neljä kertaa: kerran hostelliaamiaisella ja joka ilta kerran jossain. Koska kaikki ruokakaupat oli sunnuntaina kiinni, turvauduttiin maanantaiaamuna hostelliaamiaiseen. Tai oikeastaan kyseessä oli hostellin (Wombats Berlin) yhteydessä toimiva ravintola (Louisiana Kid), missä oli sitten hostellin asiakkaille tarjolla buffa-aamiainen 3,80 eurolla.

Aamiainen oli aika monipuolinen, mutta kuitenkin ihan perus. Saksanreissun ainoat Brötchenit eli perinteiset tuoreet, kovakuoriset aamiaissämpylät vedettiin nassuihin tuolla aamiaisella. Siihen kaveriksi sai makkaraa (vaan sikaa, osasin kysyä ihan ite saksaksi, jes) ja vihanneksia, ja tuorejuustoa. Omituisinta oli, että voi pysyi kylmänä sen avulla, että sen kanssa samassa astiassa oli jäitä ja tietty niiden sulattua kylmää vettä! Eipä siinä muuten mitään, mutta kastu koko lautanen..

Lisäksi tarjolla oli muita perus aamiaisvermeitä. Jogurttia, muroja, mysliä, purkkihedelmiä (yök) ja saksassa kun oltiin, tietysti suklaalevitettä. Saatiin siis ihan hyvin päivä käyntiin noilla sapuskoilla, mutta maanantaina nautittiin aamiaiseksi kuitenkin ihan suosiolla kaupasta ostettuja herkkuja, jotka kokattiin hostellin keittiössä.

Sunnuntai-iltana mentiin kaupungin ehkä legendaarisimpaan burgerilaan, Burgermeisteriin. Voi toki olla, että kyseessä on hirviä turistimesta, mutta ainakin mun silmiin se näytti melkoisen autenttiselta ja viimeistään kun sisään asteli paikallisia duunareita neonvärisissä työvaatteissaan ja paksuissa viiksissään, uskoin että oltiin hyvässä paikassa.

Ja mikä tuossa paikassa sitten on niin legendaarista? No ensinnäkin burgerit, ne oli hyviä. Toiseksi tuo miljöö. Ruokalahan sijaitsee vanhassa julkisessa käymälässä, minkä kaveriporukka osti ja päätti rempata ravintolaksi. Nyt keittiössä näytti olevan melkoisen rento meininki, vitsit lensi ja tyypit piti selvästi hauskaa. Listalla on myös kasvisburgereita, mutta tuo mun juustohampurilainen oli mulle paras valinta, ja maksoi 3,70e. Kelepas.

Reissun toinen iltaruoka oli kanaa. Karim bongasi jostain netin syövereistä positiivisia arvosteluja Hühnerhaus 36 -nimisestä paikasta, jonne suunnattiin puolikkaiden kanojen perässä. Kyseessä oli tuommoinen pieni koju, missä syötiin pihalla ja ruuat sai tosi nopsaan.

Ei aivan ehitty tilata jonottamatta, sillä meidän eteen pinkaisi jostain pyöräilijä, joka oli ilmeisesti matkalla kotiin ja päättänyt vetää puolikkaan kanan hiukopalana. Mikäs siinä. Me tilattiin puoliksi puolikas kana salaatilla ja siinä pimenevässä berliiniläisessä illassa sitä sormin mussutellessa oli kyllä tunnelmaa! Mitenkä tuo sitten eroaa peruskanasta? Salaisuus on se, että kana paistetaan pyörivässä vartaassa, mikä takaa sen että mausteet ja kypsyys tulee tasaisesti joka puolelle.

Puolikas kana ilman kavereita olis maksanu 2,90e. Salaatin kanssa hintaa taisi olla hieman alle neljä euroa. Tien toisella puolella oli muuten samanniminen rafla, jos sapuskan halus vedellä nassuun sisätiloissa. Me ei haluttu.

Vikan illan kunniaksi (ja aivan vihoviimeisillä pennosilla) ostettiin kebabia. Otettiin suunnaksi Mustafas Gemüse Kebap, jonka piti olla se kaikkeista paras. Tarjolla siellä oli kolmea erilaista kebabia: kana- ja kasviskebabia, kasviskebabia ja kanarullaa. Me otettiin taas puoliksi tuo yllä oleva kana-kasvisannos, ja nams! Toivottiin että olis ollu enemmän käteistä että oltais saatu kummallekin omat, mutta harmillisesti jouduttiin tyytymään yhteen.

Metroaseman vieressä sijaitseva pulju oli supersuosittu, ja mekin saatiin tiistaisen illan aikana jonotella hetki. Jotain paikan menestyksestä kertoo myös se, että sisäpuolella hääräsi KOLME kaveria rullia pyörittelemässä. Ei siis taida olla mikään tähdenlento tuo ravintola.

2,90 euron hintaisen kebabin naamoihimme vedettyämme oltiin kyllä tyytyväisiä, että kaikki reissun ruokapaikat oli just eikä melekeen. Aivan loistavia kaikki. Tuommoisissa kioskeissa ilta-aikaan syöminen tietty toi omat rajoitteensa valokuvaukselle, mutta sain onneksi sen verran valoa, että kuvista tuli mun mielestä ihan onnistuneita.

Huh, nyt tuli näläkä!

Kirje joulupukille

Rakas Joulupukki,

hirmu kiltin vuoden jäkeen uskaltaudun pitkästä aikaa toivomaan joululahjoja oikein listan muodossa!

Marimekon kamat on sen verran ihania, että on oikeastaan ihan sama mitä sieltä tuot jos käyt siellä vierailulla. Esimerkkinä voisin haluta vaikkapa söpön Kolo -paidan, kirkkaita jalallisia sukat makkaralla -laseja tai pikkuruisia valkoisia Oiva -kulhoja. Myös Iittalan omenanvihreät pienet Kastehelmi -lautaset ilahduttaisivat, samoin kuin essu, esimerkiksi tämä Finlaysonin Coronna -essu, joka pitäisi roiskeet loitolla kokatessa. Lisäksi olisi kiva saada jotain ihanaa shampoota ja hoitoainetta, kuten vaikkapa The Body Shopin herkullisen tuoksuista banaani -sarjaa.

Marimekon isot Oiva -lautaset kaipaisivat lisää kavereita, samoin kuin pienemmät Siirtolapuutarha -lautaset. Erityisiin herkutteluhetkiin olisivat nuo sukat makkaralla -kulhot täydellisiä. Jos suurehko lottovoitto on sattunut joulupukin kohdalle, voisin toivoa myös muhkua Fjällrävenin Nuuk -parkaa, mutta muussa tapauksessa taidan alkaa säästää siihen itse.

Ja eihän joulu ole mitään, jos paketista ei löydy lempparikarkkeja: Daimia, Susu -paloja, Toffifeetä ja lakudumleja. (Kuvalähteet linkeissä.)

Lisäksi toivon rauhaa Lähi-itään, Pohjois-Korean diktatuurin kaatumista, hyvää terveyttä ja työpaikan säilymistä tulevalle vuodelle. Eihän oo liikaa pyydetty...?

Rakkain terveisin,
Inka

Ootteko te jo kirjoittanu joulupukille? Mitä löytyy listasta? (Kertokaa, mulla on nyt hirveän itsekäs olo tämän jälkeen, joten helpottais tietää mitä muut toivoo...)


Ps. En saa mainoslinkeistä yhtään pennosta, mutta lisäsin ne postaukseen ihan vain joulupukkia auttaakseni.

Saksalaisen luonnon helmassa

Meidän vierailu Berliinissä ei keskittynyt ainoastaan kaupunkihengailuun, vaan käytiin me toki siellä myös luonnon helmassa. Viimeisenä kokonaisena päivänä otettiin nimittäin metro Grünewaldiin ja oltiin hetkessä metsän siimeksessä. Ja millaisen metsän! Puut oli tajuttoman korkeita, lehtiä oli kaikkialla ja meininki oli ihan satumainen. 

Kyllä tuola kai kelepais kirmata! Lapsoset juoksenteli ympäriinsä onnellisina kiljuen, ja niin varmaan olisin tehny minäkin ellei olis pitäny varoa jalkaa edellisillan minigolftapaturman (miten säälittävältä tuo kuulostakaaan) seurauksena.

Oli meillä oikeasti suuntakin tuolla puistossa, eikä menty sinne vaan kävelemään ympyrää. Olin bongannu jostain jutun Teufelsbergillä sijaitsevasta hylätystä kylmän sodan aikaisesta jenkkien kuuntelutornista, ja halusin ehottomasti mennä sinne. Olin nähny tosi makeita kuvia siitä, ja olin melko innoissani. Se oli merkattu karttaan vähän niin ja näin, joten saatiin vähän käpsytellä tuolla Grünewaldissa (joka siis on ihan tajuttoman iso alue), ennen kuin nähtiin vilaus valkoisesta pallosta, jota kohti suunnattiin.

Tässä kohdassa oli melko jännää. Hoksattiin tosiaan että Teufelsberghän tarkoittaa vuorta, ja kiipeilyhommiinhan siinä päästiin. Jossain vaiheessa tuli vastaan tuo yllä oleva maisema ja jäätiin sitä ihastelemaan, siis tuommoista suurta puskaa. Kohta sieltä alko kuulua jotain liikettä ja aateltiin että siellä on joku koira tai jotain, kunnes ohi kävellessämme Karim kurkkas sinne ja että arvaa mikä siellä oli... VILLISIKA!!! Se oli kuulemma hullun iso ja hädissään, mutta kyllä me aika nopsaan laitettiin töppöstä toisen eteen tuon bongauksen jälkeen.

Vaikkakin mua olis ehkä haluttanu kans nähä se, epäilen vieläki vähän että huijattiinko mua..

Siinä se näkyy, eikä tuon lähemmäs päästy! Sain artikkelista semmoisen kuvan että tuonne voi mennä ja varmana olis päässykki, jos olis ollu vähän enemmän kriminaalihenkinen. Ei vaan kehattu. Kurkittiin sitä sitten tuommosten aitojen läpi, ja niiden päällä oli vielä kunnon piikkilankasysteemit, joten ulkopuoliset haluttiin tosissaan pitää poissa. Olisin ehkä halunnu lähtä kiertään tuota aitaa siltä varalta, että sieltä olis löytyny aukkoja mutta koska meillä oli kestäny jo yli tunnin löytää tuonne, aateltiin että siinä voi mennä vaikka miten monta tuntia.

Ei sitte päästy käymään tuolla kunnolla.

Mutta siitä huolimatta ei harmittanu ihan hulluna, sillä näin melkein villisian ja olihan nuo maisemat upeita! Varsinkin, kun meille sattui aivan täydellinen sää.

Tuo mesta on varmasti kesällä aivan upea, mutta kyllä se kelpas myös näin ruskan aikaan. Tuolla seikkaillessa vastaan tuli niin sauvakävelijöitä, seikkailupyöräilijöitä kuin lenkkeilijöitäkin, ja tulipa vastaan vielä kiipeilevä perhe, jotka työntelivät samalla vauvan kärryä. Vissiin tuo on aika suosittu ulkoilupaikka siis, vaikka ihan ymmärrettävää, että keskellä viikkoa siellä ei hirviästi tullu porukkaa vastaan.

Mutta jos haluatta nähä villisikoja, niin tuolla on hyvät mahollisuudet! :D

Synttäripäivä, osa kaksi

Eilen juhlistettiin mun synttäreitä toista päivää, kun sain lisää vieraita! Hirveän lahjamäärän kanssa meille konkoili nimittäin mun perhe isää lukuunottamatta ja lukioaikainen paras kaveri Tiina. Mun perhe toi samalla myös Karimille lahjan, ja noista todella upeista korteista voi saada vähän vinkkiä, mitä ne paketit piti sisällään.. Karim sai tietysti liekinheittimen ja minä imurin! Tai no sitä liekinheitintä voi tietty kutsua myös kaasupolttimeksi, mutta mun mielestä tuo ensimmäinen versio on parempi. Nyt kelpaa tehdä crème brûléetä, kun siihen pintaan saa sulatettua sokerin ihan siihen tarkoitetulla masiinalla!

Lisäksi paketeista paljastui elämäni ensimmäinen silmänympärysvoide... Tästä se lähtee.

Pysäyttävää lukemista

Muistatteko kun kerroin tästä kirjasta? Luin sen meidän Berliinin -reissulla, ja paluumatkalla se oli jo Karimin hyppysissä. Kirja kertoo vuonna 1982 pohjoiskorealaiselle vankileirille syntyneestä Shin Dong Hyukista, jonka onnistui paeta ensin vankileiriltä ja sitten koko Pohjois-Koreasta vuonna 2005. Nuoruudessaan mies ei edes ymmärtänyt, että maailmassa voisi olla vapautta tai ihmisiä, jotka eivät elä orjuudessa.

Kuusivuotiaana Shin seurasi vierestä, kun opettaja hakkasi karttakepillä tämän luokkatoverin kuoliaaksi sen vuoksi, että tytön taskusta oli löytynyt maissinjyviä. Jokunen vuosi myöhemmin hän katseli äitinsä ja veljensä teloitusta, johon Shin itse oli osittain syyllinen. Elämänsä alkupuolella Shin oppi selviytymään kantelemalla ja kielimällä kanssaihmisten teoista, jotka lähes poikkeuksetta johtivat rankkoihin fyysisiin kurituksiin, ja toivat Shinille parhaassa tapauksessa muutaman maissinjyvän lisää.

Lapsuuden paras harrastus Shinillä oli rottien pyydystäminen, kypsentäminen ja syöminen. Ainakin siten hän sai maistaa lihaa.

Rankkoja tarinoita, mutta tosiksi todistettuja. Samoja asioita tapahtuu tuhansille ihmisille tälläkin hetkellä Pohjois-Korean vankileireillä. Me tiedetään, että Auschwitz oli kamala, kamala paikka ja siellä tapettiin julmasti tuhansia ihmisiä. Natsien vankileirit olivat kuitenkin olemassa vain kolme vuotta. Pohjoiskorealaisia vankileirejä on ollut jo 50 vuotta. On ihmisiä, jotka ovat syntyneet vankileireillä, eläneet siellä koko elämänsä ja kuolleet siellä, ymmärtämättä vapauden, rakkauden tai vaikkapa anteeksiannon olemassaoloa.

Shinin onnistui paeta, ja Leiri 14 on kertomus hänen elämästään. En voi suositella tuota kirjaa liikaa. Lukekaa se tai katsokaa edes tämä.

Minigolfia UV-valon hohteessa

Sain Berliinissä elämäni ensimmäisen minigolf -kokemuksen. Se tapahtui pimeässä puistossa Kreuzbergissä sijaitsevassa vanhassa varastorakennuksessa, joka tosin näkyi pitkälle suurten valaistujen graffitiensa vuoksi. Itse puisto oli melko kamala ainakin pimeällä, saatiin nimittäin muutamia melko epämiellyttäviä lähestymisyrityksiä, mutta koska siellä oli myös lapsia, ei se voinut olla tippaakaan vaarallinen.

Ollaan me toki Karimin kanssa pitkään puhuttu että pitäs joskus käyä minigolfaamassa, mutta rehellisesti sanoen tuo Oulun keilahallin minigolfrata ei hulluna houkuta. Se on siis jääny, ja nyt Berliinin -reissua suunnitellessa vastaan tuli sen verran erikoisen ja hienon näköisen oloinen mesta, että sitä oli pakko kokeilla. Eikä se 5,5euron hintakaan hirviästi kirpaissut, voin kuvitella että Oulusa saa maksaa enemmän!

Minigolfmestan nimi oli yllättäen Schwarzlicht Minigolf, joka ei jättäny yhtään arvailujen varaan. Kun astuttiin golfalueelle, meinas multa loksahtaa leuka auki, vaikka olin toki kyylänny mestasta kuvia etukäteen, en siltikään osannu varautua tuohon maagiseen tunnelmaan.

Minigolf oli, no, minigolfia. Ei mitenkään erityisen superupeeta, mutta tietysti tuo miljöö toi siihen oman erikoisuutensa. Nuo viimeiset reiät oli muuten sen verran vaikeita, että alkoi vaan ärsyttää, ei menny pallo reikään sitten millään!

Mutta onpahan nyt kokeiltu, ja voin kyllä suositella tuota paikkaa, jos vaan reissussa on aikaa tuommoiselle! Me päätettiin ottaa iisisti, ja sen vuoksi tuntui sopivalta myös tuo monigolf.

Vähän noloa tunnustaa, mutta mulla revähti jalan ulkosyrjä tuolla! En tiiä miten ja missä, mutta kun käveltiin pois, oli jalka aika kipeä ja oonki konkoillu siitä asti semisti turvonneella jalalla. Että kyllä tässä on vuosikausia otettu kavereilta potkuja ja lyöntejä pitkin kroppaa, mutta kun lähetään minigolfaamaan, ei meikän keho kestä..

Minigolfmesta sijaitsee Berliinissä osoitteessa Görlitzer Strasse 1.

Synttärifiilistelyä

Kukkuu, täällä kirjoittelee 25-vuotias Inka! Tänä aamuna heräsin kun kännykkä piippasi onnittelutekstiviestiä iskältä. Sitä seurasi Karimin aamuäänenkarhea onnittelulaulu, ja muutenkin aivan loistava päivä! Aivan ensimmäiseksi aamulla sain suuren mutta kevyen paketin, josta paljastui mun pitkään haikailema pääsuoja, kyllä nyt kelpaa ottaa turpaan.

Kymmeneltä sain ensimmäisen vieraan, kun ystäväni Marjo saapui aamiaiskakkukesteille! Karimilla alkoi mun yllätykseksi koulu vasta puolenpäivän aikaan, joten kahviteltiin sitten kolmestaan, oikein isosti. Kävin eilen ostamassa juhlaa varten Marimekon jouluisia Sanna Annukan suunnittelemia kahviservettejä ja uuden kynttilän, ja paluumatkalla varastin naapurin pihlajapuusta pari oksaa kynttilää koristamaan. Oli kuulkaas komeaa!

Tarjolla oli mutakakkua kermalla ja marjoilla, maailman parhaita suklaakeksejä, mustaherukka-kookostryffeleitä, Saksasta tuotua Milka -suklaata, hunajapaahdettuja manteleita ja tummaa suklaata. Kyllä sillä sai päivän käyntiin. Neljän teekupillisen jälkeen pidettiin vielä Marjon kanssa pieni marttakerhosessio, kun kaivettiin kudelmat kasseista ja pistettiin puikot sauhuamaan! Mulla on nyt todella kiire, sillä meidän liiton lehti on menossa kohta painoon ja päätoimittajana mutta on miljoona hommaa tekemättä. Berliinistä kun palattiin, päätin etten käytä aikaa kutomiseen vasta kuin lehti on painossa, joten tuommoinen ylimääräinen käsityöhetki oli enemmän kuin toivottu!

Marjon lähdettyä paneuduin sitten siihen lehden tekoon. Järjestin työhommat niin, että mulla oli tänään vapaapäivä joten sain sitten käytettyä nuo muutamat tunnit tehokkaasti kirjoitteluun.

Neljän maissa sain taas vieraita, kun lisää mahtavia tyttöjä tuli kahvittelemaan. Sain misuilta superkauniin paketin, mistä paljastui sitten kauan odotettu ja toivottu lahja! Taisin nimittäin joskus kolme päivää sitten sanoa Karimille, että voisi ostaa mulle joululahjaksi Marimekon mustavalkoisen tasaraitapaidan. No, mulla taitaa olla ystäväpiirissä meedioita, sillä Karim joutuu keksimään lahjaksi nyt jotain muuta!

Tässä esittelen kahta saamaani synttärilahjaa, ja olen niistä hurjan mielissäni, samoin kuin kaikesta muustakin, mitä tänään sain, kaikki kaksi onnittelulaulua mukaan luettuina.

Ja kaiken lisäksi tämän päivän treenien veto meni ehkä parhaiten ikinä! Fiilis oli mahtava ja kaikilla tuntui olevan hauskaa mutta pidin huolta että treeni oli myös kehittävää, jes!

Miten kiva paikka tuo facebook muuten on näin synttäripäivänä? Oon joka vuosi hurjan mielissäni siitä, miten moni mua muistaa juhlapäivänä erityisesti, kun joukossa on aina niitä todella vanhoja tuttavuuksia joiden kanssa ei ole enää vuosiin ollut tekemisissä. Parasta! Ja vielä parempaa on se, että juhlahumu jatkuu huomenna. Aivan mahtavaa on olla niin kiireinen, että synttäreitä täytyy juhlia ainakin kahtena päivänä. :)