Ahkeruus palkittiin tällä kertaa

Ja siinä olikin sitten oikeastaan koko mun syksyn puuhastelut kerrottuna. Tai no, lisätään johonki väliin läppärin äärellä napottamista niin saadaan sisällytettyä työnteko ja muu nörsäily. Elokuusta asti siis meikäläisen löysi joko kotoa tai treenisalilta. Urheilutalo naapurissa onkin yks siisteimpiä juttuja silloin, kun päivisin on mahdollisuus treenailla eikä tartte miettiä esim töitä. Päivisin kun siellä ei yleensä oo mitään varattuja vuoroja, niin treenailemaan pääsee kuka tahansa.

Tottakai treenaan pelkästä rakkaudesta lajiin monta kertaa viikossa, mutta tämä syksy on ollu siitä erikoinen, että treenillä on ollu kovat tavoitteet. Ite en pahemmin tuosta kilpailemisesta perusta (vaikka oonkin kovasti osallistumassa keväällä SM-kisoihin, uujea!), joten tämmösiä kovia tavoitteellisia treenikausia mulla on melko harvassa. Tää syksy vedettiin sitten täysiä koska tavoitteena oli 11.joulukuuta osallistua vyökokeeseen.

Vaikka Karim oli saanu melko vasta (eli keväällä) oman kakkosdaninsa, siitä oli tosi paljon apua. Olinki siis melko mielissään niinä päivinä, kun ei tarttenukaan yksin mennä sinne peilisaliin pyörimään, vaan Karim tuli mukaan piiskaamaan!

Mustalla vyöllä on se huono puoli, että noita vyökokeita on niin vitsin harvoin ja sen takia koe jännittää aivan käsittämättömän paljon. Mulla on edellisestä vyökokeesta aikaa kolme vuotta, ennen sitä jännitti vielä enemmän, sillä olin ykkösellä neljä vuotta. Seitsemässä vuodessa siis pelkästään kaks koetta, kun värivyönä niitä oli ainakin pari vuodessa. Jännitys alkoki hiipimään takavasemmalta sunnuntain lähestyessä. Lauantaina oli onneksi valmentajakoulutus, joten vasta illalla iski se varsinainen paniikki. Sunnuntaina koe alko heti aamusta, joten panikoiminen ei montaa tuntia kestäny, ennenko pääsi itse asiaan eli suorittaan.

Ja no, en oo kyllä täysin tyytyväinen omaan suoritukseeni, sillä kunto ei riittänyt kovin hyvin kaikissa osa-alueissa, mutta viiden tunnin vyökokeen jälkeen tulos oli seuraavanlainen: 

Tärkeintähän on tietenki tää meikän kaunis rystynen. Oon saattanu murskata sillä joskus...

KOLME DANIA!!!!

Huh, en voi vieläkään uskoa että se meni oikiasti läpi! Liimailin noita tyylikkäitä teippejä äsken vyöhöni ja mietin että voihan pirtskulankeikkaa, näitähän onkin kolome kahen sijaan. Jostaki pitäs löytää joku hyvä brodeerauspaikka, tietääkö kukkaan Oulusta? Ei taija nimittäin tuo teippiviritelmä kovin kauaa pysyä.

Hivenen kipeän rystysen lisäksi mulla on koko kroppa täynnä mustelmia, mutta niinkai se kuuluu ollakin kovan vyökokeen jälkeen. Käyn huomenna vetämässä pari Taekwon-Do-workshopia Siikajoella ja sen jälkeen aattelin ottaa pienen joululoman treeneistä. Ja joulun jälkeen alkaa sitten se SM-kisatreeni ja tarvittaessa laihdutus ottelusarjoja varten.

Luppaan että nää TKD-aiheiset postaukset jää nyt vähemmälle ja mahollisesti pääsen kohta taas itse asiaan eli reissailuun. Tai toivotaan ainaki!

Mutta vielä kerran: Jee!! :)