Nannaa tirkistelynhaluisille!

Vihreä päiväpeitto on löytö Italiasta, mistä rahaasin sen kotia rinkassa.

 Mikä pitää parhaiten järjissään, kun on just (tai tässä tapauksessa kaks kuukautta sitten) palannu huipulta reissulta lämpimästä, ja edessä on monta reissutonta, kylmää, pimeää ja pahimmassa tapauksessa märkää kuukautta? No oma koti tietenki. Tykkään hengailla kotona, ja oon iloinen että tää kämppä alkaa viimein kolmen vuoden asumisen jälkeen näyttää siltä, miltä sen oikeastaan pitääkin. Viihdytään täällä kyllä aivan mainiosti, ja varsinkin näihin aikoihin kun treenit ei enää täytäkään iltoja, tän kaksion pitääki olla semmonen että täällä jaksaa olla. Ja parasta on se, että halutessaan tänne saa raivattua sen verran tilaa, että ne treenit onnistuu, vaikka harjoitukset oliskin joululomalla. :)

Oon sen verran tirkistelijäluonne, että tykkään ihan hulluna niistä blogipostauksista, missä ihmiset esittelee kotejaan. Tykkäsin joskus tosi paljon sisustamisesta, joten siitä kai se toisten kotien tirkistelyinto johtuu. On kiva nähdä persoonallisia koteja. Ja oon aika monesti kuullu, että myös meillä on semmonen, lähinnä nyt kai noiden värivalintojen perusteella. Sen vuoksi (rumpujen pärinää tähän väliin) päätinkin vilauttaa teille, mimmosessa kodissa me asutaan! Voitta sitten kommentoida anonyymisti noita meidän värivalintoja.

Aamulla ko herrää voi ihastella näitä rakkaudentäytteisiä valokuvia. Tai siis vois, jos näkis jotain ilman laseja!

Kirjahylly on yks mun lempparijuttu meidän makkarissa, vaikka nuo kirjat alkaakin olla jo luettu.

"Keltaset seinät!? OMG!" Joo kuultu on, mutta me tykätään. Seinille ollaan ripustettu kaverikuvia vuosien varrelta.

Meidän keittiö on ihan super. Vaikka se on pieni, sinne mahtuu jopa TISKIKONE! Se olikin tän vuoden paras ostos. Lurkkijoille tiedoksi: pöytämallin tiskikone on piilotettu kaappiin, ja siellä se saakin olla.

KitchenAid helepottaa maapähkinävoitehtaan ylläpitämistä, marimekon teepannu taas helepottaa elämistä.

Enpä olis vuonna 2007 Krakovassa tämän kalenterin nähtyäni uskonu, että se koskaan mätsäis muihin kämpän väreihin!

Sevilla-taulu on muisto ekalta Espanjan-reissulta, maustepurkit on kerätty kirppareilta pitkin maita ja mantuja.

Meidän keittokirjakokoelmakin alkaa olla jo ihan kunnioitettavissa mitoissa. Leivonnaisia herkkusuille on mun lemppari!

Olkkarissa pitää olla vähän prinsessafiilistä! Ja niin tietty: "Eka keltaset ja nyt vihreet seinät!? OMG?" Niinpä.

Mää oon  kynttilähirmu, ja oon aika hirmu tuon vaaleenvihreen pöytäliinanki kans, ettei se vaan sotkeutuis, tosi kätevä!

Ompelupöytä on ompelijan tytön ehoton suosikki!

Olkkarissa on vähän Afrikka-fiilistä, vaikka alunperin se ei ollukaan suunnitelmissa.

Vaikka suurin osa meidän kamoista onkin ostettu uutena (ikeasta), löytyy meiltä muutama aikamoisen tunnearvokas kierrätetty tavara. Esimerkiksi nyt tuo olkkarin sohvapöytä, se kuului mun vanhemmille jo silloin kun ne asu aivan kaksistaan joskus 80-luvun alussa. Sittemmin muistan sen olleen meillä kotona askartelupöytänä, kun oltiin niin pieniä että se oli vielä sopivan korkuinen. Alun perin se oli valkoinen, mutta äiti maalas sen mulle ruskeaksi silloin kun muutettiin tänne. Se maalas myös ompelupöydän pöytälevyn, mummulan sukutalon vintilltä löytyneet ikkunakarmit, maustehyllyn keittiöön, ja virkkas mulle keltaisen (todella käytännöllinen sekin) maton keittiöön. Samalla niistä tuli aarteita, joista en halua ikinä luopua.

Mutta jos materia tekee kodin, niin tuommoset kamathan on just niitä, mitkä sen kodin tekee.