Luksuselämää loungessa

No okei, tästä loungesta oli kyllä mun mielestä luksus kaukana! Sitä ei aivan kiiltävät pinnat ja ilmainen viina saa meikästä aikaan, mutta aivan varmasti jonkun muun mielestä kyllä. Aattelin viimein läväistä esille kuvat loungesta, jossa vierailtiin Karimin kanssa meidän Benelux -maiden road tripin päätteeksi. Kyseinen lounge sijaitsee Amsterdamin Schipholin kentällä tokakerroksessa, ja sitä operoi Servisair, joilla on loungeja ympäri maailmaa.

Myös tämä lounge oli semmoinen, että sinne ei tavallisella pulliaisella ole asiaa, vaan sisäänpääsyyn vaaditaan vaikkapa diners clubin kortti, priority pass tai vaatimattomasti lentoyhtiön platinakortti. Oli meikäläisilläkin melkoisen haastavaa päästä tuonne, sillä meidän tulosta ei oltu ilmoitettu vastaanottoon, mun tietokoneen akku oli lopussa enkä ollu tsekannut yhteyshenkilön nimeä. Siinä sitten koitin vähän latailla tietokonetta ja käydä loungen netillä tsekkaamassa, kenen kanssa sitä oltiinkaan oltu tekemisissä. Parasta oli vielä, että vastaanottotyypit ei olleet kuulleetkaan siitä misusta, kuka oli mulle sisäänpääsyn luvannut. Olin vissiin ottanu yhteyttä vähän turhan korkealle tuossa kansainvälisessa lafkassa, mutta lopulta meidän kuitenkin toivotettiin (hivenen epäluuloisesti tosin) tervetulleiksi.

Aikasemmin esiteltyjen HKI-Vantaan loungejen jälkeen tuolla loungella oli kyllä melkoisen heikko suoritus. Pistorasioita ei ollu juuri missään, kodikuutta ei ollu nimeksikään ja tarjoilut oli ehkä huonoimmasta päästä. Heikkojen tarjoilujen syy selvisi myöhemmin, sillä loungen eväät maksaa kuulemma lentoyhtiöit, joiden bisnesmatkalaiset sitten voivat tepastella loungeen. Kiireisille bisnesmiehille riittää kuulemma se, että ne voi käydä nappaamassa muutaman paukun ja napata lähtiessään sanomalehden, sipsipussin ja kahvikupin mukaan. Mitä sitä siis turhia hienostelemaan!

Olin onnellinen siitä, että tuolla oli ehkä lentokentän siisteimmät vessat ja tietenki tosi mukava henkilökunta. Ja kaiken lisäksi saatiin olla vielä aika omassa rauhassa, eikä kukaan ollu selän takana kyyläämässä, semmosta en pijä kyllä juurikaan minnään. Lentokentän kuulutukset ei kantautunu tuonne loungeen asti, joten siellä voi kyllä autuaasti missata oman lentonsa.

Niin, ehkä se uskottavuusongelma sisäänpääsyvaiheessa saattoi osaksi johtua myös tuosta mun hivenen ryytyneestä ulkomuodosta. Takana kun oli muutama tunti nukkumista autossa ja pikaisen vaatteidenvaihdon aikana lentokentän vessassa huomasin, että olin ottanu taas liian vähän pitkähihaisia mukaan, ja mun piti turvautua iskän tuliaispaitaan. Kävihän se XL-kokoinen neule nätisti mekosta, vaikka tosin pientä reppanafiilistä oli ilmassa. No, päästiinpähän kuitenkin sisälle!

Vaikka meillä oli reilun parin tunnin vaihto Amsterdamissa, taidettiin viipyä loungessa reilut puolisen tuntia. Tarjoilut oli tosiaan sen verran heikot, että kupillinen teetä ja omena oli ainoat, mitä sieltä irtosi. Loungesta siirryttiin sitten kymmenen metrin päässä sijaitsevaan kaikille avoimeen lekottelutilaan, mikä oli aivan loistava! Kuvausinto oli siinä vaiheessa melko finaalissa, mutta jospa saatte tuosta alla olevasta kuvasta jotain käsitystä.

Koko tila oli tuommoinen puistohenkinen, siellä täällä oli puita(?) ja nurtsinvihreitä nojatuoleja. Taustalla soi linnunlaulu ja tyypit nukku tuossa selkänojan virkaa toimittamassa vihreässä korokkeessa. Eli jos joskus Schipholin kentällä olette, kannattaa suunnata loungekerroksen sisäpuistoon viettämään aikaa, siellä oli vieläpä melko rauhallista, sillä kukapa sitä nyt loungekerrokseen menisi? :)