Kansainväliset juomingit

Nyt tulee jotain sellaista, mitä ette taatusti osanneet meikätytöltä odottaa, nimittäin juttua kaljasta! En varsinaisesti oli mallasjuomien ystävä, mutta siitä huolimatta olin enemmän kuin innoissani, kun Karim pyysi mua viime viikolla käymään ostamassa muutaman pullon road trip -tiimimme jäsenen Janin polttareihin kaljan maistelua varten. Pojilla oli ideana, että kukanenkin toisi muutaman pullon jotain eksoottista olutta, ja päivänsankari sai niitä sitten kaadella kurkkuunsa.

Mutta palataan sinne Stokkan kaljahyllylle! Limpparihan on joka maassa sitä samaa, pääasiassa kaikille tuttua kokista tai pepsiä, mutta meni oluthyllylle missä päin maapalloa tahansa, on valtaosa pulloista tyystin tuntemattomia. Seisoskelin siinä kaljaosastolla sitten pitkän tovin miettien, mitkä kolme pulloa kilauttaisin ostoskoriini. Ensimmäisenä ajattelin valkata pelkkiä luomukaljoja, mutta lopulta piheys iski, enkä nähny järkeväksi pulittaa hirveitä summia kaljapulloista, oli ne sitten kuinka luomua hyvänsä.

Lopulta valitsin kaks jenkkiläistä pulloa ja yhden thaimaalaisen. Olisin halunnu kaikki kolme jenkkilästä meidän road trip -kaupungeista, mutta kun tarjolla ei ollu, lähti viimeinen etiketin perusteella. Tai no okei, ne kaks muutakin valitsin ensin etiketin perusteella ja huomasin vasta sen jälkeen, mistä ne onkaan peräisin.

Polttarisankarille oli kuulemma mun valkkaamat kaljat maistuneet, joten olin hyvin tyytyväinen, että vaikkei kutsua polttareihin herunutkaan, sain jotenkin onnistuneesti ottaa osaa illan ilakointiin. Karim oli vielä höystäny kunnon tarinat New Yorkista ja New Orleansista ennen pullojen avaamista, eivätkä tarkkaan valitut juomat jääneet irrallisiksi.

Että jos meikäläisen naama näkyy kaljahyllyjen välissä, oon todennäköisimmin ihastelemassa etikettejä. Kai joku toinenkin tekee samaa?