Sairaan kauniita maisemia Sarajevossa

Yöjunissa on yks tajuttoman huono puoli. Nimittäin se, että koko päivä ennen junaan astumista on vähän semmoista odottelua. Ei voi oikeen tehdä mitään kunnolla, kun kohtahan pitää jo lähtä asemalle. Se on semmoista, että kelloa tiiraillaan yhtenään eikä oikeen voi ottaa rennosti. Eräänä sunnuntaina Sarajevossa meillä oli vielä neljä tuntia junan lähtöön, ja päätettiin lähteä katsomaan, mistä kaupungin läpi virtaava joki alkaa, sillä sinne oli kuulemma kahdenkymmenen minuutin matka. Oletettiin sen olevan jalan, mutta oltiin erittäin väärässä.

Lähdettiin melko laiskasti käveleen tuolta laaksossa sijaitsevasta kaupungista joenvartta pitkin, ja odotettiin innoissamme näkevämme, miten joki alkaa. Lopulta jouduttiin pettymään, sillä tuo 20 minuutin matka taisi olla jollain muulla kulkuvälineellä kuin jalkapelillä. Hukkareissu ei kuitenkaan ollu, sillä nähtiin ehkä reissun upeimpia maisemia.

Keskellä kalliota meni junatunneli, josta alkoi silta joka taas meni meidän yläpuolelta. Lisäksi tuohon kallion reunalle oli rakennettu tuommoiset kehikot, jotka paljastu vähän aijan päästä turvakehikoksi autoilijoille, sillä tuon vieressä meni tie. Olis varmaan aika hurjaa ajella tuolla menemään, joten olin ihan onnellinen katellessani tuota näkymää turvallisesti jalat maan pinnalla.

Aattelin eka, että kirjoittelisin reilistä vähän niinkuin kronologisessa järjestyksessä, mutta sitten päätin mennä fiilispohjalta. Ja tänään oli sellainen fiilis, että halusin jakaa teille nämä kuvat. Meillä juhannussuunnitelmat pitää sisällään luonnon helmassa tepastelua, joten tämä oli nyt lähinnä sitä fiilistä, mitä tuolta reilikansiosta löytyi. Siellä on muutenkin vielä paljon jaettavaa, mutta koitan ympätä väliin vaikka elämää Oulussa, niin ei mene aivan liian eksoottiseksi tämäkään blogi.