Venezia Santa Lucia

Venetsian Santa Lucian asema oli meidä reilin vihoviimeinen kohde. Se valiutui mukaan sen vuoksi, että se on yksi niitä eurooppalaisia paikkoja missä vain on pakko käydä, eikä Karim ollu sitä vielä nähny. Mää kävin Venetsiassa ekaa kertaa pääsiäisenä 2009, ja nyt piti uhrautua käymään uudelleen.

Uhrautua sen vuoksi, että kaikessa romanttisuudessaan ja mysteeriydessään Venetsian on pahimpia eurooppalaisia turistirysiä, missä oon ikinä vieraillut. Kaiken lisäksi kuumalla säällä (kuten nyt oli) siellä haisee aivan järkyttävän pahalle, pienillä kujilla eksyy sekunnissa eikä koko kaupungissa tunnu olevan ruokakaupan ruokakauppaa.

Ekat askeleet kaupungissa oli tälläkin kertaa ne kaikkein parhaimmat. Kun astuu ihan perusrautatieasemalta ulos, tuntuu kuin olis elokuvan kulisseissa, sillä toisin kuin valtaosassa muista maailman kaupungeista, täällä oikeasti näyttää siltä, miltä mainoskuvissa annetaan ymmärtää. On kauniita taloja, gondoleja ja kanaaleja loputtomiin.

Meidän Venetsia -vierailu kesti vajaan vuorokauden verran. Sinä aikana ehittiin kovasti kierrellä ja eksyä aivan täydellisesti, toki ihastella hienoja taloja mutta myös nyrpistellä nenää kanaalien likaiselle vedelle ja sieltä kantautuville hajuille. Käytiin myös syömässä gelatoa (Karim rucolagelatoa, meitsi ihan perinteistä nocciolaa) ja tietty myös pizzaa.

Venetsia todella on niitä paikkoja, missä pitää käydä kerran elämässä, onhan se aivan mahtava. Toista kertaa sinne ei kuitenkaan välttämättä edes halua.