Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Ihanat kamalat kulttuurierot

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Ihanat kamalat kulttuurierot

Meikän noloin kulttuurieromoka: persuksen paljastavilla shortseilla mummulan sohvalla istuskelu useaan otteeseen pyhän kuukauden aikana...


Viikko sitten Helsinkiin matkustaessani ihmettelin Oulunsalon lentokentällä vieressäni istuvia aasialaisia liikemiehiä. Yksi niistä, olisikohan ollut Kiinasta, käyttäytyi muita kohtaan erittäin kohteliaasti, mutta mikä oli silmiinpistävää (tai tässä tapauksessa korviin) oli se, että mies räki siinä aivan suvereenisti. Välillä se kävi sylkäisemässä vieressä olevaan roskikseen, ja palasi takaisin juttelemaan tärkeistä liikesuunnitelmista muiden liikemiesten kanssa, eikä kukaan juuri kiinnittänyt asiaan huomiota.

Eka mietin että hyi mikä sika, mutta sitten tajusin, että kysehän on varmaan vaan kulttuurieroista. Että hänen kulttuurissaan on varmaan ihan ok räkiä menemään, jos siltä tuntuu. Meikäläinen siinä vaan oli suvaitsematon, kun ajattelin heti, että onpa tuo urpo.

Vähän niinkuin Miia kertoi, että hänen poikaystävänsä saksalainen Timo hiljattain paljasti, että niiskuttaminen on saksassa äärimmäisen epäkohteliasta. Että niistäminen ruokapöydässä kyllä menee, mutta sitten jos vähän sattuu nenästä valuvaa räkää vetämään takaisin sisäänpäin, on se vähintäänkin räkimiseen verrattavan ällöttävää.

Munsta ei. Mutta ehkä se johtuu vaan näistä kulttuurieroista. Libanonissa ihmettelen vähän inhoten, kun kaikki hölöttää myös syödessään niin tunteella, että suusta näkyy kilometrin päähän, mitä siellä juuri mussutellaan. Sen sijaan mun pitää siellä kiinnittää huomiota siihen, että en näyttele jalkapohjiani kenellekään, sillä se on todella epäkohteliasta, vaikka sitä suomalainen ei välttämättä ymmärrä. 

Sitten on vielä nämä Kaakkois-Aasian vasemman käden käyttämiset ja jalalla osoittelut, japanilaisista käytössäännöistä puhumattakaan. Vaikka osa näistä tuntuu aika vaikeilta tai älyttömiltä, on nämä nimenomaan niitä asioita, mitkä tekee matkustamisesta matkustamisen arvoista. Että näkee vieraita, jopa outoja tapoja ja oppii niistä. 

Että ehkä ens kerralla ku meen Saksaan, muistan kiinnittää huomiota siihen, että en niiskuta vaikka kuinka valuis räkä.

Onko teillä tullu eteen vastaavia kulttuurierotilanteita? Olis tosi hauska kuulla niistä! Mun pahin moka lienee tuo paljastelu Ramadanin aikaan, mutta virheistä onneksi oppii...

Tunnisteet:

14 kommenttia:

29. huhtikuuta 2013 klo 20.23 , Blogger Ninni kirjoitti...

Meille kävi Jenkeissä vähän nolosti: ei tajuttu jättää hotellin ravintolassa tippiä kun maksettiin kortilla. Seuraavana aamuna ei meinattu saada aamupalaa eikä mitään palvelua. Kaikkiin muihin pöytiin sen sijaan tarjoiltiin oikein ystävällisesti. Siellä on iso loukkaus olla jättämättä tippiä ja se kyllä opittiin kun istuttiin nälkäisin oottamassa aamupalaa... :D :D

 
29. huhtikuuta 2013 klo 20.30 , Anonymous Nella / Kaukokaipuu kirjoitti...

Ninnin kommentti ja vinkki on pistetty korvan taa tulevaa Nykin reissua silmällä pitäen!

Minä mokasin totaalisesti Siennassa, Italiassa, yhdessä pienessä laukkukaupassa.. Italialaisillehan sateenvarjon avaaminen sisällä on ehdoton no-no ja pahan onnen tuoja, ja voit kuvitella minkälaisen sihinän ja mulkkauksen sain niskaani, kun halusin vaan varmistaa että onko se varjo tarpeeksi iso. Siinä sitten Daniel, mun italialainen frendi, koetti viittoa kaupan toiselta puolen että "Nella perkele se sateenvarjo kiinni". Ihmettelin kyllä tovin miksi se katkoi kädellä kurkkuaan ennen kuin tajusin, että kaikki kaupassa olevat tuijottaa mua vihasena, silmät loimuten.

Voin kertoa, että oli kyllä ihan karmea kokemus. Taikauskoisten italialaisten kanssa ei oo leikkimistä. Jos ne katseet olis voineet tappaa, niin.. Huhhu!

 
29. huhtikuuta 2013 klo 21.07 , Blogger Saana kirjoitti...

Hah juuri tänään hengailin samassa seurassa yhden kiinalaisen kanssa (joka ei muuten puhunut sanaakaan suomea tai englantia, vaikka asuukin täällä) ja tämä heitti koko illan läppää yhden tyypin kaljamahasta ja nauroi sille. Kiinassa kuulemma toisen ihmisen painosta puhutaan ja siitä vitsaillaan ihan avoimesti.

 
29. huhtikuuta 2013 klo 21.43 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hahaha, Timppa istuu vieresä ja kerroin sille just mitä kirjotit. Kuulemma koulussa ei olis voinu niiskasta vaa ennemmin ronskisti pyyhittin räät käteen tai hihaan... Tämä lapsena. Vanhempana kysytään sitte kanssaihmisiltä olisko kellään nenäliinaa jos itellä ei satu olemaan.

 
29. huhtikuuta 2013 klo 23.48 , Blogger marko kirjoitti...

Tuo tippaus Jenkeissä on kyllä tosi haastavaa välillä minusta. Esim. jossakin dinerissa maksetaan kassalle ja silti tippi pitäis jättää pöydälle. Olin ihan hukassa sen kans. Ekalla kerralla jätin tipin kanssalle ja se työntekijä yrmeänä huomautti että no älä nyt sitä minulle anna - vaan tarjoilijalle! Sit mietin et mistä ihmeestä mää sen tarjoilijan löydän. Enkä vieläkään oikein tiedä et missä välissä se tippi ois sille pitänyt antaa. Kai ennen maksamista jättää pöytään, mut entä jos ei oo sopivaa rahaa? OU-TO-A.

 
29. huhtikuuta 2013 klo 23.49 , Blogger marko kirjoitti...

Ohoh, Ulla täällä kommentoi... Maken tunnarit oli auki :D

 
30. huhtikuuta 2013 klo 6.10 , Blogger Pingviinimatkalaiset kirjoitti...

No niitä mokia on varmaan kymmeniä (ellei satoja), mutta yksi nyt just mieleentullut on Thaimaasta, kun menin "pörröttämään" jonkun pikkulapsen päätä. Paikanpäällä asuva siskoni siten valaisi, että pää on kaikkein pyhin paikka, eikä siihen saa missään tapauksessa koskea.... jep, jep... Ja varmaan on joskus tietämättömänä/ymmärtämättömänä tullut näytettyä jalkapohjiakin siellä missä se ei ole sallittua. Niin ja Saksassa tämä skoolaaminen jokaista erikseen silmiin katsoen! Meinaan aina unohtaa. Miksi ihmeessä se onkin niin vaikeaa vaikkakin ihan hyvä tapa sinänsä jo pelkästään...? Lopetan nyt tähän, koska mieleeni palailee pätkittäin koko ajan lisää mokia... :D -Milla

 
30. huhtikuuta 2013 klo 6.42 , Blogger Inka kirjoitti...

Joo mekin mietittiin sillon reissun alussa viimeksi, että miten se homma nyt hoidetaan kun haluttais maksaa kortilla ja tässä on vielä tuo kassa.. Mut muistan olleeni reissun loppupuolella tosi suvereeni sen kanssa, eli vissiin siinä matkan aikana jotain tiedonmurusia onnistui kerätä. Tärkeintä varmaan on, että jossain välissä sujauttaa sen tipin tarjoilijalle, eikä siinä varmaan haittaa jos vähän kämmäileekin... Luulisin ainaki. :P

 
30. huhtikuuta 2013 klo 6.44 , Blogger Inka kirjoitti...

Ja Ninni auts, teillä oli varmasti aika nolo olo kun tajusitte että miten oli käyny! Mää rupesin just miettiin että tipattiinko mekään ketään sillä meidän ekalla nykin reissulla, mutta me taidettiin käydä vaan semmosissa paikoissa missä ei tarjoiltu pöytään... Ainakin toivottavasti. :P Road Tripillä kyllä osattiin tipata, onneksi!

 
30. huhtikuuta 2013 klo 6.45 , Blogger Inka kirjoitti...

Jaiks, kuulostaa aika jäätävältä tilanteelta. Mutta hei oikeesti, mistä tuommoisenki vois tietää?

Mää avaan sateenvarjon melkeen aina sisällä valmiiksi, joten tää on aika hyvä tieto mulle, kun tulevaisuudessa reissaan Italiaan.. Kiitos siis tästä tarinasta. :)

 
30. huhtikuuta 2013 klo 6.46 , Blogger Inka kirjoitti...

Haha, ihan älytöntä! :D Erityisesti kansainvälisessä porukassa saattaa kaljamahaisella tulla äkkiä äitiä ikävä...

 
30. huhtikuuta 2013 klo 6.47 , Blogger Inka kirjoitti...

Haha, äiti sitten kotona kiitteli poikaa ku hiha oli täynnä räkää että hyvin toimittu, tavat kohdillaan..? :D Ihan älytön tapa, Timpalle vaan terveisiä että tervetulua meille!

 
30. huhtikuuta 2013 klo 6.48 , Blogger Inka kirjoitti...

Joo tuo saksalaisten tapa skoolata on kyllä jokseenkin raivostuttava. Tai ei siinä mitään, mukavaa ja kohteliastahan se on, mutta käy pidemmän päälle aika pitkäveteiseksi...

Ja enpä tiennyt tuosta päähommastakaan, joten kiitos tästä! Tietää sitten joskus tulevaisuudessa kun sinne matkaa, niin olla koskematta söpöjen lapsosten päihin. :)

 
30. huhtikuuta 2013 klo 7.13 , Blogger Ninni kirjoitti...

Juu, tärkeintä on varmaan että jättää edes jotain :D kortilla maksettaessa olis pitänyt kirjoittaa siihen kuittiin summa minkä jättää tipiksi. Eihän me maalaiset sitä tajuttu... samoin kun Pete kävi siellä parturissa, niin sinne piti jättää tippiä, mitä mä kummeksuin. Mutta meidän jenkkituttava selitti että kaikille palvelualanihmisille kuuluisi jättää tippiä.

 

Lähetä kommentti

Antaa tulla!

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu