Wien vei mukanaan

Reissun viimeinen ilta on taas koittanut. Miten se onkin aina niin, että matkan alkaessa tuntuu että se kestää ikuisuuden, ja sitten onkin yhtäkkiä kotiinpaluun aika? Ei kuitenkaan mennä vielä siihen, vaan palataan hetkeksi eilisaamuun, kun dumppasin sateisen Mariborin ja palasin reissun alkupisteeseen eli Wieniin.

Kun ennen reissua tsuumailin noita junalippuja, näytti siltä että Mariborista ei kannata missään nimessä ottaa suoraa junaa Wieniin, sillä se oli superkallis, noin 60 euroa. Ajattelinkin fiksuna tyttönä kikkailla vähän ja mennä ensin Graziin 16 eurolla ja jatkaa sieltä yhdeksän euron hintaisella piletillä takaisin Wieniin, aivan kuten Mariboriin matkatessakin. Mulla oli kuitenkin ongelma: mun kokemuksen mukaan ÖBB on aina myöhässä, eikä sen aikataulussa pysymiseen voi luottaa edes tuolla tunnin mittaisella Maribor-Graz -välillä. Koska mulla oli vaihtoaikaa Grazissa vaan 20 minuuttia, päätin etten riskeeraa sitä ostamalla lippua valmiiksi, vaan ostan sitten loppumatkalle lipun Grazista. Netin mukaan reitille sai niitä yhdeksän euron lippuja, joten mikäs siinä. No, eipä muuta kuin että ne nettihinnat on voimassa vaan netissä ja ne on hankittava paria päivää ennen reissua. Kun sitten Grazin rautatieasemalla menin lippua ostamaan, päädyin pulittamaan mokomasta piletistä 37 euroa. Voitta arvata, että ei paljo naurattanu..

Reissu oli kuitenkin hintansa väärti, sillä oli ihan mahtava olla taas Wienissä! Erityisen innoissani olin majoituksesta, sillä muhun otettiin yhteyttä Wimdusta tässä keväällä ja kysyttin, josko haluaisin testata heidän asuntomajoituspalveluaan. Periaate on siis se, että yksityiset tyypit laittavat vuokralle asuntojaan, ja reissaajat voivat sitten vuokrata niitä haluamilleen reissupäiville. Tietysti halusin testata miten homma toimii, joten tämä postaus onkin ensimmäinen archie gone lebanonin yhteistyöpostaus ja toteutettu yhteistyössä Wimdun kanssa.

Perille kun pääsin, olin melko tyytyväinen asuntovalintaani..

Vuokrasin nimittäin 42 neliön miniloftin, mikä osoittautui aika makeaksi valinnaksi, sillä kämpässä on puiset lattiat, superpehmeä untuvapeitto, suihkukoppi keskellä eteistä (?) ja mahtavat näkymät naapurin parvekepuutarhoihin. Löysin paikalle melko helposti, ja mua oli täällä asunnossa vastassa vuokraajan 13-vuotias poika, joka selitti pätevänä englanniksi kaikki miten hommat toimii. :D 

Mulla meniki tällä reissulla aika nousujohteisesti nää majoitushommat, sillä kolme ekaa yötä olin hostellissa, sen jälkeen pari yötä hotellissa ja nyt pari yötä omassa kämpässä, joten suunta on ainakin oikea.

Koska mulla oli käytössä myös oma keittiö, suuntasin heti ensimmäisenä saapumisen jälkeen ruokakauppaan, sillä halusin ottaa kaiken irti näistä Itävallan superedullisista hinnoista. En edes tajunnu vaihdon aikana miten suuri tuo hintaero on, esimerkiksi kasvikset, kuten vaikkapa kesäkurpitsa tai paprika, maksaa täällä kolmanneksen siitä mitä Suomessa. Mikäs siinä.

Kuten melkein kaikkialla muualla Wienissä, myös näillä huudeilla rakennukset oli supernättejä. Kauppareissun jälkeen lähinkin vähän tsuumailemaan, mitä muuta mielenkiintosta lähistöltä löytyy. Kämppä sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä Praterilta ja Riesenradilta, joten kävin vähän haistelemassa huvipuiston lauantain alkuillan meinikejä. Prater oli tosi täynnä, ja pidinkin taskuistani kiinni erityisen kovasti, kun kyseessä oli turistimesta.

Pakko muuten vinkata myös, että Praterin metroaseman yhteydessä sijaitsee yksi niistä harvoista wieniläisistä ruokakaupoista, joka on auki myös sunnuntaisin. Eilen lauantaina kaupat meni kiinni kuudelta, mutta tuo aseman Billa oli auki vielä pitkään sen jälkeen, sillä putiikki on auki joka päivä kymmeneen, mikä on tässä kaupungissa harvinaista. Tuota tietoa olisin kaivannu ekalla reilillä 2007, kun saavuttiin Wieniin just sunnuntaina eikä oltu tietenkään varauduttu siihen, että kaupat olis kiinni...

Yks syy siihen miksi olin niin innoissani tästä asunnosta oli se, että pystyin kutsumaan tänne kavereita kylään! Se oli onneksi vuokraajalle ok, joten pyysinkin mun vaihtoaikaisia kavereita Mariaa ja Katharinaa syömään tänne mun luo. Meillä oli tarkotus viettää tänään ensin päivä kierrellen ympäri Wieniä, mutta aamuisen vesisateen vuoksi tultiin tänne jo aika aikaselle dinnerille.

En ollu nähny misuja sitten mun vaihdon eli kesäkuun 2009, mutta oli ihana huomata että juttu luisti ja aika meni siivillä. En muistanu ollenkaan mimmosesta ruuasta ne tykkää, joten valkkasin kaupasta mukaan omia lempparijuttuja. Metsään ei menty, sillä lautaset tyhjeni aika nopsaa, ja tilaa jäi onneksi myös jälkkärille, missä noudatin samaa kaavaa.

Vaikka sääolosuhteet ei aivan tämän reissun kohdalla menny nappiin, oon tosi ilonen että saatiin sumplittua  tyttöjen kanssa aikataulut niin, että reissun viimeinen päivä oli kaikkein paras päivä. Tästä kelpaakin lähtä huomenna tsekkaamaan, onko siellä kotoisassa Suomessa oikeesti niin lämmintä, mitä kaikki on koko viikon facebookissa leuhottanu. :)

Haha ja kuten kuvasta huomaa, tässä vaiheessa reissua mennään jo aika väsyneissä tunnelmissa! :D