Terkkuja Puolasta!

Nyt on nähty Gdanskia jo vähän. Tänään ei ollu kauheesti vapaata aikaa niin kiertelin vaan jonku pari tuntia tuossa keskustassa, kävin muutamassa kahvilassa ja koitin ettiä jotain kivoja paikkoja missä voi huomenna käydä, sillä aika monet oli jo kiinni. Talot on tosi värikkäitä ja ihmisiä on hullun vähän, ehkä johtuu tästä maanantaista.

Tänään mielenkiintoisia kokemuksia oli kirkossa uruilla soitettu komeankuuloinen versio vanhasta tutusta Jaakko-kulta-kipaleesta sekä kakkukahvit lentokentällä ensilennon kunniaksi. Huomenna meiningit onkin vähän ankeampia kun luvassa on keskitysleirimeininkiä, jos muistan ollenkaan Auschwitzin vierailun jälkeisiä fiiliksiä, niin silloin ei tainnu olla riemu katossa. Saapa nähdä miten käy.

Ja hauskaa on se että kun just eilen puhuin yksin matkustamisesta, niin nyt saan vähän matkaa reissataki yksin, nimittäin takas kotiin. Muut lähtee jo huomenna, ja meikäläinen jää tänne yksin vielä yheksi päiväksi. Sen sijaan että olisin palannu takas Helsinkiin tuttuun tapaan lentokoneella onki vaihtunu nyt rahtilaivaksi. Edessä on siis vuorokausi laivalla yksin omassa hytissä ilman ketään tuttua, saapahan ainakin rauhassa kirjoitella.

Huomenna lisää Puolaa!