Toinen päivä Puolassa lähti käyntiin raskaan aamiaisen voimin, jonka jälkeen edessä oli jotain vielä raskaampaa, nimittäin vierailu keskitysleirillä. Olin henkisesti valmistautunu kohtaamaan kauheuksia, mutta koska oon aikaisemmin nähnyt myös kaikkien keskitysleirien äidin eli Aushwitz-Birkenaun, tämä keskitysleiri jätti mut yllättävän kylmäksi. Toki poistuin leiriltä suunnattoman ällötyksen vallassa, mutta tunteet olivat aika paljon vahvemmat AB:sta poistuessa. Suosittelen siis Stutthofin leiriä niille, jotka ovat liian herkkiä mennäkseen Auschwitziin. En kiellä, etteikö tuollakin kauheuksia tapahtunut, mutta ainakaan tuolla kierroksella niitä ei niin yksityiskohtaisesti tuotu naaman eteen kuten Auschwitzissä.
Ankeiden tunnelmien jälkeen sama fiilis jatkui, sillä suunnattiin maailman suurimpaan keskiaikaiseen linnaan. Pimeä keskiaika tuli hyvin esille linnassa kierrellessä, samoin se, miten kylmä linna on ollut talvella kun meinattiin nytkin jäätyä niissä huoneissa, missä ei ollu lämmitystä. Parin tunnin linnakiertelyn jälkeen vedettiin aikamoiset sapuskat naamaan ja heitettiin muu porukka lentokentälle.
Meikäläinen jäi tosiaan itekseen palloileen Gdanskiin vielä täksi illaksi, ja jotain kertoo se, että mun piti raahautua puoli kaheksalta hotellille, kun en enää yksinkertaisesti kyenny kävelemään saati jaksanu syödä tai juoda yhtään mitään. Aamulla tsekkaan vielä yhen paikan ja sitten my work is done ja voinki suunnata kevyin mielin kohti Gdyniaa ja Finnlinesin terminaalia.
Mua jännittää aika paljon tuleva laivamatka. 22 tuntia ylhäisessä yksinäisyydessä rahtilaivalla. Se voi olla melkoinen seikkailu. Siitä lisää myöhemmin, nyt unta palloon!
Tunnisteet: Puola
