Benidorm, tuo eläkeläisten paratiisi

 

No okei, on kai se myönnettävä että tuli siellä Espanjassa muutakin tehtyä ko reenattua. Meillä oli nimittäin sunnuntaina semmonen tilanne, että onnikka lentokentälle lähti kaheltatoista ja eka luento olis alkanu vasta yheksältä. Käytännössä siis me oltais kävelty eka tunti sinne hotelliin missä convention järjestetään, oltais ehitty olla siellä tunti ennenko olis pitäny lähtä käveleen takas. Päätettiin sitten jättää sunnuntai kokonaan välistä, ja sen sijaan mennä rannalle.

Benidormin rantsu oli melko siisti. Siisti sanan todellisessa merkityksessä, eli siellä ei näkyny aamulla roskan roskaa. Siivooja-autot ilmeisesti huristeli pitkin rantaa yöaikaan, ja vissiin rannalla lekottelijat (=eläkeläiset) keräsivät tunnollisesti kaikki roskansa muiden rantaleijonien tieltä. Ite hiekkarannan vieressä meni tuommoinen pyöreistä kaakeleista tehty tie, jota pitkin oli mukava tallustella aina aamuisin hotellilta toiselle.

 

No mitä tekemistä Benidormissa sitten oli? Meikästä ei juuri mittään. Jos en olis tullu sinne conventioniin, en varmaan koskaan olis kyseisessä kaupungissa (ainakaan ennen eläkepäiviä) vieraillut. Etittiin ekana iltana hotellia ja eksyttiin tekemään mutka vanhan kaupungin kautta, joka on ilmeisesti tämän mestan sydän. Sielläkään ei mitenkään erikoisen siistiä ollu, mitä nyt tietenki semmosia pikkuruisia katuja joille pysty lähteen seikkaileen jos ei ollu kiire. Muuten siisti meininki tais tässä kaupungissa rajoittua aika pitkästi rantamenoihin. Ja mikäs siinä ollessa, sillä tässä nimenomaisessa kaupungissa ei kuulemma talvellakaan lämpömittari laske alle 19 asteen, joten rannalla voi ottaa arskaa ympäri vuoden!

 

Joten sunnuntai oli siis se päivä kun käytiin vähän uiskentelemassa äärettömän kirkkaassa merivedessä ja ottamassa vähän (hyppy)potkukuvia rantsussa. Siinä oli eläkeläisillä ihmeteltävää! Ja mainittakoon myös se, että mentiin rannalle joskus vähän ennen yheksää, ja siellä oli jo sillon jonku verran porukkaa. Kymmenen aikaan oli jo sen verran kova tungos, että me luovutettiin suosiolla pyyhepaikkamme kokeneemmille auringonpalvojille.

Nämä seuraavat kuvat todistakoot, että siellä rannalla oli niitä eläkeläisiä (ja) rantaleijonia.

Ja ps! Alicanten ja Zaragozan välillä oli aikamoiset lentomaisemat!!