Sarjisgraffiteja vesisateessa

Grand place

Karim ihastelee talojen yksityiskohtia, tai sitten haaveilee suklaasta

Bryssel, Buxelles, Brussels, Rysseli, harva kaupunki on niin kansainvälinen kuin Belgian ja ehkä koko Euroopan pääkaupunki Bryssel. Ennen reissua yritettiin opetella filmaattisesti lausumaan uskottavasti niitä yksinkertaisimpia ranskankielisiä ilmaisuja niinko esimerkiksi perus merci tai bonjour! Se sen takia, että Brysselissä valtaosa väestöstä puhuu äidinkielenään ranskaa, vaikka vaihtoehtona olis myös maan oma kieli. Mondon Bryssel -opas kerto, että myös englantia puhuessa on syytä viljellä ranskankielisiä sanoja, joten minä sitten fiksuna tyttönä pyysin ranskantaitoista kaveriani opastamaan hieman lausumisessa. Hyvin taisi mennä, sillä joka paikassa saatiin palvelua ranskaksi niiden meidän erittäin uskottavien bonjourien jälkeenkin. Ilo tosin ei kestänyt pitkään, kun se ranskan ymmärrys loppui lyhyeen..

Mutta siihen Brysseliin, tai oululaisittain Rysseliin! Oltiin tehty kotiläksymme ja valmistauduttu reissuun aika hyvin, kaupungista oli kaivettu roppakaupalla infoa ja matkaoppaat oli ainakin selattu kannesta kanteen. Kaiken sen informaation perusteella kaupungista oli sellainen kuva, että se on harvinaisen ruma, mutta pinnan alta voi löytää helmiä. Lisäksi tiedossa oli, että ainoastaan brysseliläisten mielestä on siisti asua maan pääkaupungissa, muut belgialaiset ei kuulemma pidä sitä juuri minnään.

Koska ei oltu saatu kaupungista mitenkään positiivista kuvaa, oli odotukset melko alhaiset. Matkalla juna-asemalta majoituspaikkaan nähtiin muutama nainen liki ilkosillaan näyteikkunassa, hivenen likaisia katuja ja vanhoja kunnostamattomia taloja, eli ei juuri mitään, minkä perusteella kaupungista olisi voinut muodostaa minkäänlaista mielikuvaa. Vasta ensimmäisenä aamuna valossa nähtiin se, mikä oli kuulemma tosi rumaa. Kuten edellisestä postauksesta selvisi, mulla meni vähän ohi se, miksi sitä kaupunkia haukuttiinkaan rumaksi. Vanhoja koristeellisia ja väreillä maalattuja taloja oli siellä täällä, ja ensimmäiset hetket meni vaan rakennuksia ihastellessa. Eipä mikään paikka varmasti maaliskuisissa vesisateissa kauneimmillaan ole, eli se vielä vahvistaa sitä käsitystä, että rumasta kaupungista ei todellakaan ole kyse.

Saksan.. eiko siis Belgian lippu!

Mitä tekemistä tuolla EU:n pääkaupungissa sitten on? No, meillä oli päivän suunnitelmissa bongata niin monta sarjakuvagraffitia kuin vain suinkin, löytää hyviä ja maukkaita ruokapaikkoja, tehdä tutkimusretkiä ruokakauppoihin ja ihastella rakennuksia. Sarjakuvagraffiteja odotin ehdottomasti eniten, ja meillä oli niistä google mapsissa ihan loistava kartta. Ei kuitenkaan saatu sitä koskaan printattua ulos, joten sinne jäi, ja mulla jäi Lucky Luke -sarjisgraffiti näkemättä. Onneksi kuitenkin nähtiin monta muuta siistiä graffitia, joten ei niin paljon harmittanu.

Meidän päivä Brysselissä sijoittui tosiaan sunnuntaille, ja olin melko pettynyt, kun tosi moni paikka olikin kiinni! Olin esimerkiksi fiksusti tsekannu kolme ruokapaikkaa, osoitteet ja kaikki mutta aukioloajat olin unohtanu tarkistaa! Siinä sitten käveltiin pitkin poikin ympäri kaupunkia vesisateessa ravintoloiden perässä, jotka olivatkin sitten lopulta suljettuja! Onneksi yks kolmesta oli auki, ja saatiin murua rinnan alle muualta kuin mäkkäristä..

Tintti oli tietty Brysselissä kova juttu, onneksi oltiin vasta nähty se leffa!

Turistienhoukutusvohveleita, autenttisissa ei kuulemma oo juuri muuta päällä ku sokeria

Suklaakaupan konvehti poikineen

Sarjisgraffitien lisäksi suosikki oli tää sikagraffiti! :D

Jossain vaiheessa iski vesisade, ja piti rientää hetkeksi suojaan sateelta

Tintti -graffiti

Pissaava poika oli kaupungin suosituin nähtävyys, mitä sekin kertoo Brysselistä?

Pitkän päivän jälkeen naamaan belgialaista suklaata, nam!

Päivä Brysselissä meni melko mukavasti siihen asti, kun alko sataa. Yritettiin paeta sadetta suojaan, mutta jossain vaiheessa tajuttiin että se ei lakkaa, joten annettiin periksi ja tehtiin sitä, mitä jokainen reissaaja rakastaa enemmän kuin mitään muuta: käveltiin sateessa. Onneksi oli talvitakit ja muut hyvät varusteet mukana!

Brysselistä jäi mieleen päällimmäisenä älyttömän hyvä palvelu kaikkialla, mainiot ruokapaikat (siis ne jotka sattu olemaan auki), aivan sairaan hienot sarjakuvagraffitit ja se omituinen asia, että kaikkialla puhuttiin ranskaa. Päivä riitti mainiosti muodostamaan jonkinlaisen käsityksen kaupungista, ja sen perusteella en välttämättä olisi sinne aivan heti seuraavaksi matkustamassa, vaikka toki mukavaa oli.