Perjantain postiylläri

Kuvasin päivän postin lähettääkseni siitä kuvan Karimille kouluun. Sitten päätin julkaista sen myös blogissa, sillä moralisointi kuuluu päivään kuin päivään. Postikuori piti sisällään kiitoskortin punaisen ristin veripalvelusta ja fiskarsin juustohöylän, juuri kun meillä onkin vain yksi!

On käyny luovuttamassa verta siitä saakka kun täytin 18. Aluksi kävin luovuttamassa säännöllisesti sen kolme kertaa vuodessa, mutta hemoglobiinien laskettua räjähdysmäisesti mut laitettiin luovutuskieltoon muutamaksi vuodeksi, ja nykyään saan käydä piikille maksimissaan kaksi kertaa vuodessa. Karimin astuttua täysi-ikäisyyteen otettiin kisa, kumpi käy enemmän luovuttamassa. Hommahan oli tietty jo lähtökohdiltaan tuhoon tuomittu, miehet kun saavat luovuttaa naisia useammin, ja siihen kun lisätään se mun luovutuskielto, oli tappio selvä.

Nyt Karimilla on takana luovutuskertoja reilusti yli kymmenen, mulla luku liikkunee jossain kuuden kerran kieppeillä. Kiitos tämän muistutuksen, painelen alkukesästä käsi ojossa kohti veripalvelua. Jotta moralisointi ei kävisi turhan epäseleväksi, niin kehoitan teitä kaikkia yli 50-kiloisia käärimään hihanne ja painelemaan kohti verenluovutuspistettä. Joskus on hyvä luovuttaa!

Ps. Ihmettelen kovasti, miten juustohöyläpaketti lähetettiin vaan mulle, vaikka taloudessa on kovempikin luovuttaja. Ehkä ne haluaa muistaa vaan meitä semikovia luovuttajia. Tuliko juustohöylä muille?