Leivostentäyteinen Lissabon

Terkkuja Lissabonista! Lennot tänne meni melko mainiosti, siitä piti melkoinen univelka huolen ja muutamien tirsojen jälkeen tepasteltiinkin jo pitkin Lissabonin katuja ja etittiin Annen kämppää. Oon siis reissussa kaverini Ainon kanssa, jonka kaveri Anne on täällä vaihossa, ja sen luona me punkataan. Kämppä on meikästä aivan mainio, tämmöinen neljän tyypin kimppakämppä missä asuu tällä hetkellä vissiin kuitenkin lähemmäs kaheksan ihmistä, eli ihan rento meininki. :)

Nyt on takana kaks päivää kaupungin tsuumailua ja täytyy kyllä sanoa, että tää pikkukaupunkifiilis on jotenki erittäin viehättävä! Päivät on menny pääasiassa noilla keskustan turistikaduilla, joista ajateltiin huomenna ottaa vähän etäisyyttä ja suunnata jonnekin aivan muualle. Mutta vaikka ollaankin oltu niissä paikoissa, missä sitä porukkaa pitäisi olla eniten ja taskuvarkaitakin naapuripitäjään saakka, on täällä silti kaikkialla ollu semmoinen samanlainen pikkukaupunkifiilis ku esimerkiksi Italian Triestessä.

Kahteen päivään on mahtunu kaks kala-ateriaa (hyvä minä!), hivenen shoppailua, palmujen ihastelua, kilometritolkulla kävelyä ja todella kauniita taloja. Lisäksi ollaan saatettu mussuttaa napaan muutama paikallinen herkkuleivos, pastel de nata, mikä pitää rouskuvan lehtitaikinakuoren sisällään reilusti vaniljakreemiä, eli sopii mun kaltaisen leivostenrakastajan suuhun kuin sormi napaan. Voi olla, että ollaan otettu Ainon kanssa kaikki irti tuosta Lissabonin erikoisuudesta.

Vaikka etukäteen en espanjaa juurikaan muistellut, oon täällä huomannut siitä olevan vähän hyötyä. Ei puhettakaan että osaisin lausua noita sanoja lähellekään oikein (kieli muistuttaa mun korvana lähinnä venäjää), mutta aika paljon kirjoitetusta kielestä tuntuu samankaltaisuuksia löytyvän. Ja vaikka aivan ummikkona tänne tultiin, osataan me jo Ainon kanssa tilata ruokaa suvereenisti portugaliksi portugalilaiselta ruokalistalta, jes!

Nyt mansikoita napaan ja nukkumaan!