Ihana Sarajevo

Belgradista otettiin päiväjuna kohti Bosnia ja Hertsegovinaa ja Sarajevoa. Junailussa meni melkein koko lauantai, sillä matka kesti yheksän tuntia, eikä tarjolla ollut kuin päiväjuna. No, mukava asento ja menoksi. Matka meni melko mukavasti, ja saatiin olla keskenämme omassa loossissa paria viimeistä tuntia lukuun ottamatta. Silloinkin seurana oli paikallinen neljän mimmin joukko, jotka oli menossa lauantai-illan kunniaksi konserttiin Sarajevoon, joten meininki oli melko leppoisa.

Ennen menoa Sarajevoon vähän jännitti, sillä koko Bosnia-Hertsegovinaa ei ole esimerkiksi google.mapsissa. Koitettiin turhaan löytää netistä jotain karttoja meidän hostellille, mutta lopulta päädyttiin suunnistamaan paikalle hostellin sivuilta löytyneiden sanallisten ohjeiden avulla, ja ne olikin ihan riittävät. Muutenkaan kaupungin karttoja ei ollu mitenkään älyttömästi tarjolla, joten omastamme pidettiin kiinni kynsin ja hampain, vaikkakaan kaupunki ei mitenkään superiso ole, eli tuskin siellä nyt mitenkään voisi eksyä.

Taustalla presidentin palatsi!

Sarajevon tunnetuin turistinähtävyys lienee tuo yllä olevassa kuvassa esiintyvä silta, jolla Itävalta-Unkarin herttua Franz Ferdinand ammuttiin, ja eka maailmansota pärähti käyntiin. Meidän vieraillessa sillalla oli ehkä neljä muutakin turistia, eli ei mitenkään valtavaa tunkua. Muutenkaan vastaan ei juuri muita turisteja tullu, ja olo oli sen myötä jotenkin vapauttava. Kaupunki vaikutti myös superturvalliselta, eikä mulla kertaakaan tullu semmoinen olo, että esimerkiksi taskuista pitäisi pitää erityisen kovasti kiinni.

Kaupungin vanha keskusta oli aika nopeasti nähty, eikä siellä ollu juuri muuta kuin ravintoloita ja pieniä turistikauppoja. Sunnuntain kunniaksi monet paikoista oli kiinni, mukaanlukien se ravintola, jota oltiin kieli pitkällä katottu etukäteen, että siellä varmasti vierailtaisiin. Lopulta kuitenkin löydettiin ihan kelpo sapuskaa, joten nälkä nyt ei ainakaan jääny.

Vanhan keskustan lisäksi Sarajevossa oli vähän modernimpi osa, missä meidän hostellikin sijaitsi. Heti ku oltiin päästy sunnuntaina liikkelle, törmättiin TV-kameroihin, jotka oli osoitettu johonkin, mitä valtavan ihmismassan takana tapahtu. Kyseessä oli jonkin sortin muistotapahtuma 27.5. 1993 pommituksissa kuolleille lapsille, ja osa kävelykatua olikin kukkaseppeleiden peitossa. 90- luvun sota näkyi muutenkin vielä aika vahvasti katukuvassa, ja muistomerkkejä oli siellä täällä. Kaupungin fiilis oli kuitenkin melko positiivinen ja toiveikas, tuosta muistopäivästä huolimatta.

Muslimihautausmaa, joita oli siellä täällä ympäri kaupunkia

Yks hienoimpia juttuja Sarajevossakin oli luonto, sillä kaupunki sijaitsee laaksossa kukkuloiden ympärillä ja katto minne vaan, oli kaikkialla upeita maisemia. Taloja oli rakennettu kukkuloiden rinteille ja niiden punaiset katot vaan vilahteli tiheän kasvillisuuden joukossa, huippua oli myös se, että kaupungin läpi virtaa joki.

Ennen reissua olin kuullu paljon kehuja Sarajevosta ja aavistellu tykkääväni siitä, mutta kaikki se kauneus tuli mulle täytenä yllätyksenä. Luodinreijät seinissä toi vähän fiilistä siitä, mitä alueella on tapahtunu pari vuosikymmentä sitten, mutta onneksi sitä tasapainotti moni positiivinen asia. Ja huvittavaa on, että tulipa sitten vaikka Sarajevoon, niin sieltäkin löytyy takuulla ne kaikki maailman vaatekauppaketjut.