Kirsikoita kansallispuutarhassa

Toinen Ateena -päivä me vietettiin Karimin kanssa kaupungin kansallispuistossa. Tsekattiin itemme hostellista ulos jo kympiltä (noin aikaiset check outit vois mun puolesta kieltää), ja meillä oli siinä koko päivä aikaa vielä nauttia Ateenasta, sillä varsinainen reili starttaisi ensimmäisen junamatkan myötä vasta lähempänä keskiyötä. Koska oltiin tsuumailtu jo kaikki mahdolliset näkemisen arvoiset nähtävyydet, päätettiin pyhittää tuo toinen päivä puhtaasti hengailulle. Sitä ennen piti kuitenkin hoitaa pari välttämätöntä asiaa, kuten esimerkiksi junalippujen osto ja ruokakaupassa käynti.

Sunnuntaina etittiin Ateenasta ruokakauppoja kissojen ja koirien kanssa, mutta ymmärrettiin sitten, että ei niitä ainakaan pyhäpäivänä löydy. Toivottiin maanantaina onnen olevan vähän enemmän meidän puolella, mutta saatiin silloinkin pettyä karvaasti, sillä ruokakauppoja ei näkyny missään, ainoastaan semmoisia pieniä New York -henkisiä kioskeja oli kaikkialla, mutta niistä ei veden lisäksi meille muuta irronnu. Meillä oli suunnitteilla puistopiknikki, ja oltiin hivenen pettyneitä, kun niitä kauppoja ei tosiaan mistään tullu vastaan.

Ateenassa on useampi rautatieasema, ja junat Thessalonikiin (joka oli siis meidän ensimmäinen määränpäämme) lähti Larissa R.R. -asemalta, jonne suunnattiin nokkamme turhan kauppojen etsinnän jälkeen. Olin aivan motivoitunut siihen, että rautatieasemalta tuskin saa englanniksi palvelua, ja sainki yllättyä melko positiivisesti, kun lasin takana meitä palveli loistavaa englantia puhuva ystävällinen nainen. Ja mikä parasta, reililipun kanssa paikkaliput eivät maksaneet mitään, jes!

Heitettiin kamat säilöön odottamaan keskiyötä ja paineltiin ulos asemalta, ja mikä siinä edessä sitten odottaa muu kuin Carrefour supermarket, eli viimeinkin päästiin kauppaan! Salaattivehkeet tarttu nopeasti mukaan ja fiilisteltiin Kreikan halpaa hintatasoa. Rautatieasema sijaitsi sen verran kaukana, että meidän piti mennä sinne metrolla. Opiskelijalta lippu makso 70 senttiä ja muilta 1,40 euroa, eli ei kovin tyyristä lystiä, sillä lippu on voimassa puolitoista tuntia. Yhdellä lipulla päästiin siis asemalle, kauppaan ja sieltä vielä takas!

Monastirakin aseman edessä olevalta aukiolta napattiin mukaan kilo kirsikoita (2e!), ja käveleskeltiin ostoskadun kautta kohti kansallispuutarhaa, missä meniki sitten melkein koko loppuilta. Eikä siinä, kyllä noissa maisemissa kelpasi.

Ahnaasti kirsikoita ääntä kohti

Ilmainen lounas, vaikka melko kitkeriä olikin

Meikän uus kesäpalatsi

Hirviä kasa kilipikonnia! Tuolla oli osa aivan minejä, toiset taas melko valtaisan kokoisia mutta siellä ne eleleskeli

Rivillinen palamuja, arvatkaapa olinko mielissään!?

Hivenen ryytynyt reissu-look

Palmujen katveessa vietetyn iltapäivän ja alkuillan jälkeen kipiteltiin vielä uudelleen Monastirakille souvlakille. Siinä istuskellessamme Karimin puhelin päätti deletoida Ateenan kartan, ja kaikki paperikartat hengaili siinä vaiheessa iloisesti rautatieaseman säilytyslokeroissa hengailevissa rinkoissa. Vähän meinasi hätä tulla, sillä kaikki jotka mun kans on ollu joskus reissussa tietää, että mun suunnistustaidot ei varsinaisesti ole niitä maailman parhaita. Toisin on onneksi Karimin laita, sillä pimenevässä Ateenan illassa mies johdatti meidät autokorjaamoalueiden läpi pitkin moottoriteiden vierustoja turvallisesti perille asemalle asti, aikamoista!