Niitä melkein alkuperäisiä macaroneja

Pariisissa ollessani mun piti tietty käydä syömässä macaroneja. Vaikka niitä oli tarjolla jopa mäkkäreissä (!), mää olin vähän alkuperäisemmän macaron -elämyksen perässä. Aivan Pierre Hermélle en menny, sillä maalailin kauhukuvia törkeän kalliista marenkileivoksista. Sen sijaan toiseksi viimeisenä Pariisi -päivänä suunnattiin Sallan kanssa kohti Ladureeta, joka on vähintään yhtä kova pariisilainen macaron -tehtailija kuin Hermé.

Aluksi mulla oli kovat suunnitelmat. Ajattelin ostaa macaroneja tuliaisiksi melkein jokaiselle, mutta ulos asti luikertelevan jonon ja herkkujen hinnat nähtyäni tulin hieman toisiin aatoksiin, ja lopulta tuliaismacaroneja lähti mukaan vain yksi paketti. Sekin piti pakata käsimatkatavaraan, sillä ruumareissun jälkeen noista rapeista herkuista ei varmasti olis ollu jäljellä mitään muuta kuin murut.

Onni onnettomuudessa, sillä matkalaukku -episodin jälkeen mulla ei sitten olekaan antaa muita tuliaisia kun nuo macaronit. Muut tuliaiset on sitten jossain Pariisin ja Oulun välillä.

Kahdeksan kappaleen macaron -paketin lisäksi piti mun toki itellenikin ostaa pari pariisilaista herkkua. Makuvalikoima piti sisällään jotain 20 eri makua, joten noiden kahden valitseminen oli melko haastavaa. Lopulta päädyin sitruunaan ja mansikkavaahtokarkkiin, ja petyin. Ei nuo ehkä ollu my cup of tea, mutta tulipahan nautiskeltua.

Niin ja se suolainen hinta! Maksoivat 1,70 euroa kappale! Ens kerralla teen ite.