Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

An der Mauer

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

maanantai 19. marraskuuta 2012

An der Mauer

Ensimmäisenä päivänämme Berliinissä hakeuduttiin jostian syystä alituiseen muurin luo. Maassa oleviin tiileihin merkattu muurin paikka kulki allamme tuon tuostakin, ja aina vähän väliä vastaan tuli pieniä pätkiä muuria. Tuota rautaesirippua muistellaan kaupungissa oikein olan takaa, ja toki syystä, ja meistä oli ilahduttavaa huomata, että Berliinin kaupunki tarjoaa pieniä ilmaisia ulkoilmamuseoita, jotka kertovat muurin historiasta.

Esimerkiksi eksyttyämme Bernauer Straßelle, meillä oli yhtäkkiä edessämme vanhan, idän ja lännen rajalla seisoneen jo puretun talon perustukset. Sinne oli merkattu katoksen alle, missä kohdin sijaitsi mikäkin huone ja paikalle oli pystytetty myös televisioruutuja, jotka veivät meidät napin painalluksella takaisin muurin aikaan.

Videot näyttivät tarinoita siitä, miten talon etupuolella elettiin vapaassa lännessä, ja talon takaovista sisään tulvi idässä asuvia pakosuunnitelmat mielessään. Näkyipä videolla esimerkiksi se, kun vanha, noin 70-vuotias nainen pakeni länteen kolmannen kerroksen ikkunoista hypäten alas palokunnan pitelemään lakanaan. Videoissa kuvattiin myös sitä, kun lännen puolella avioituneet pariskunnat pystyivät hääpäivänään ainoastaan näkemään yläkerran ikkunoista vilkuttavat perheenjäsenensä.

Samalla kadulla porukka oli myös päivystänyt pitkään tikkailla seisoen kiikaroiden idän puolelle nähdäkseen edes vilauksen muurin toiselle jääneiden perheenjäsenten vilkutuksesta.



Niiden videoiden avulla mulle konkreettisesti aukeni se, miten tuo muuri oikeasti pystytettiin yhdessä yössä. Että yhtäkkiä piti yrittää kulkea pyssymiesten ohitse rajatarkastuspaikalla, jos halus käydä moikkaamassa mummoaan.

Mun reissulukeminen (Pohjois-Korean vankileirien oloista kertova Leiri 14) tuntui jotenkin tosi sopivalta tuonne Berliiniin. Tietty on melko uskaliasta verrata keskenään Berliiniä ja Pohjois-Koreaa, mutta kyllä se kirja kuitenkin jollain tavalla auttoi vähän ymärtämään, millaista elämää siellä muurin itäpuolella vietettiin. Ja olihan tuossa sekin yhteys, että kuten Korea, myös Saksa oli jaettu puoliksi ja toista puolta hallitsi Neukkarit, toista Jenkit (toki Saksan jaon kohdalla jenkeillä oli myös yhteistyökumppaneita).




Kuljeskeltuamme aikamme siellä, missä muuri joskus oli, hoksattiin jossain vaiheessa kun eräs vanhempi saksalainen mies oli kertomassa kaverilleen muurin ajoista. Tajusin että ei vitsi, suurin osa näistä aikuisista ihmisistä meidän ympärillä on oikeasti eläneet muurin aikaa ja olleet paikalla sen murtumisen hetkellä. Kahta sekuntia myöhemmin tajusin, että niin tosiaan, olihan se Karim myös paikalla silloin, kun muuri murtui. Vahvasti leikkas siis meikäläisellä. :D

Karim oli toki vasta vuoden ikäinen muurin murtuessa, mutta sen äiti on kertonut, että lännen puolelta loppui kaikki banaanit hetkessä sen jälkeen, kun muuri murtui. Ihan hyvä tietohan se on sekin.

Vaikka muuria on näkyvillä pitkin Berliiniä, nämä kuvat on otettu East Side Galleryssa, joka sijaitsee Mühlenstraßen varrella ja on pisin pätkä, mitä muuria on missään jäljellä. Se on luonnollisesti täynnä graffiteja. Toinen puoli muurista on pullollaan töherröksiä, selvästi yksityisten tekemiä tageja ja isompia maalauksia, kun toisella puolella on selvästi suunnitelmallisempia, upeita seinämaalauksia.

East Side Gallery oli kyllä käymisen arvoinen paikka, erityisesti jos silmä lepää katutaiteessa. :)

Tunnisteet:

4 kommenttia:

20. marraskuuta 2012 klo 8.51 , Blogger Nana kirjoitti...

Täällä Itä-Saksassa asuessa on päässyt tutustumaan Saksan lähihistoriaan tosi hyvin ja kyselenkin aina kaikilta ku tilaisuus tulee kohille. Tiesitkö, että monille muurin 'kaatuminen' oli tietysti iloinen asia, mutta toiset eivät pystyneet kuvittelemaan elävänsä yhdistyneessä Saksassa ja tekivät itsemurhan?

 
20. marraskuuta 2012 klo 13.10 , Blogger Inka kirjoitti...

Vau, aika jännää! Enpä oo tuota tienny, mutta voin kyllä hyvin kuvitella että se yhdistyminen on pelottanu tosi paljon. Mietittiin just Goodbye Lenin! -leffaa missä lapset yrittää kaikin keinoin uskotella koomasta heränneelle äidilleen, että kahtiajako on yhä voimassa ettei parantuva äiti joutuis shokkiin muurin kaatumisen vuoksi. Onhan siinä tosiaan myös se toinenkin puoli..

 
20. marraskuuta 2012 klo 23.45 , Blogger Herra Sulhanen kirjoitti...

Berliinissä olen käynyt monta kertaa, mutta syystä tai toisesta en ole koskaan selviytynyt East Side Galleryyn. Kateellisena sitten katselen toisten kuvia sieltä. :D

 
21. marraskuuta 2012 klo 8.20 , Blogger Inka kirjoitti...

No,ens kerralla sitten! Tuo oli oikiasti niin siiti että kantsii käyä, vaikka haiskahtaakin vähän turistimestalle.

 

Lähetä kommentti

Antaa tulla!

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu