Päivä Saksassa

Pimeä motari ja 100 km/h

Ylläoleviin maisemiin lähdettiin ajelemaan 27 tunnin menomatkan päätteeksi saksalaisille autobahneille. Niin kyllä, kyseessä on todellakin moottoritie, ja katulamppuja ei näkyny missään. Oli hivenen haastavaa ajella pimeässä uppo-oudossa kaupungissa, mutta onneksi ei tullut ollenkaan semmoista pätkää, että edessä ei olis ajellu kukaan. Pitkiä ei nimittäin olis voinu juuri käyttää, kun vastakkaiselta suunnalta tuli yhtenään porukkaa vastaan.

Oli muuten aika huvittavaa kun rossailtiin siitä pitkin motaria ja Karim alkoi yhtäkkiä miettiä, että paljonkohan tässä on rajoitus kun kylttejä ei juuri näkynyt. Sitten muistettiin että niin, eipä siinä tiellä taida rajoitusta olla.

Tuo pimeällä saapuminen sai mut taas muistamaan, miten ankeaa on saapua uuteen paikkaan keskellä yötä päivän matkustamisen jälkeen, mutta onneksi meillä meni tällä kertaa kaikki tosi helposti ja kivuttomasti, kun hypättiin jo laivan sisällä auton kyytiin ja huristeltiin suoraan hotelliin. Luitte oikeen, me varattiin oikein hotelli. Mulle uus tuttavuus Ibis on Euroopan laajuinen halpahotelliketju, johon nyt ihan tutustumismielessä (ja sen vuoksi että se oli kaikkein halvin) tein varauksen. Ja olihan se hyvä, siisti ja simppeli, ei juuri mitään erikoista paitsi lyypekkiläiset mantelimassakaramellit mieheen. Oltiin erittäin tyytyväisiä ja varmasti vastaavilla reissuilla tartutaan Ibikseen myös myöhemmin.

Ibiksen 2hh, perushyvä, ei krumeluureja mutta eipä niitä tarvittukaan, kun käytiin vaan nukkumassa.

Hyvin nukutun yön jälkeen olikin sitten edessä meidän suuri Saksa-päivä. Reissu tosiaan meni siinä mielessä hassusti, että matkustettiin kolme vuorokautta mutta itse matkakohteessa vietettiin vain vuorokausi. Sään herrat eivät tosiaan olleet meidän puolellamme, sillä laivapäivinä oli tosi mahtavat auringonpaisteet, mutta tietysti silloin kun oltiin valmiita kulkemaan ulkosalla kaupungilla, oli mittari nollassa, satoi lunta ja tuuli hillittömästi.

Ei kuitenkaan jäädytty heti alkumetreillä, ja ehdittiin käydä ihastelemassa Lyypekin superkaunista keskustaa. Kun oltiin saatu Lyypekistä tarpeeksemme, suunnattiin vielä autobahnia pitkin 70 kilsan päähän Hampuriin, missä oli taas paljon näkemistä. Tosin siinä vaiheessa alkoi olla jo sen verran viileä, että lähdettiin melko aikaisin Travemünden satamaa kohti.

Lyypekin suuri nähtävyys Holstentor, joka oli kieltämättä melko vaikuttava

Ei mua ainakaan haittais, jos Oulussaki Stokka sijaitsis noin makeassa pytingissä, vaikka onhan se nykyinenkin tietysti ihan hieno

Turistit portin edessä, ja meikäläinen aivan jäässä. Sato muuten lunta, vaikka ei tallentunutkaan kuviin!

Tämmösiä peruskäytäviä lyypekkiläisittäin

En päässy kuskin penkille, joten otin siitä kaiken irti ja kuvailin ohi meneviä maisemia

Oikealla kaistalla meni rekat, keskimmäisellä normikuskit ja vasemmalla hullut kaaharit.

Me kuljettiin etanavauhtia muihin autoilijoihin verrattuna: vaan 120 km/h

Kävin hakemassa kaupasta jotain, mitä olin oottanu pitkään, nautamakkaraa jes!

Hampurissa oli ainakin hurjasti puluja

Hampurilainen (ehehehheh!) Hauptbahnhof, jonka viereen saatiin parkkeerattua auto. Onneksi, sillä parkit oli aika lujassa.

Tällipajuja ja meikäläinen fiilistelemässä Rathausin edessä, onneksi ei enää niin jäässä.

Vastassa oli taas ne kaikki samat rätiputiikit, mitä jokaisessa eurooppalaisessa kaupungissa. En menny, säästän jotain Wieniin.

Karim hengailemassa Rathausplatzilla ja lisää tällipajuja.

Ja postaus päättyy melko samanlaiseen kuvaan kuin mistä se alkoi: myöhään illalla oltiin ajamassa takaisin laivaan.