Ykkösluokan vappumunkkeja

Montako kuvaa munkeista on riittävästi? En tiijä, mutta jospa näillä pääsis pitkälle. Odotin mennyttä vappua kovasti, sillä olin jo pitkään haaveillut itsetehdyistä hillomunkeista. Tai oikeastaan enemmän siitä hillonmunkin tekoprosessista, sillä en ollu koskaan aikaisemmin tehnyt munkkeja saati hillomunkkeja, ja päätin että tämä on se vuosi kun sitä pitää kokeilla.

Munkkien paiston meillä on aina hoitanut iskä, ja tänä vuonna ehdotin, josko tämä olis se vuosi kun se laittaa salaisen sukureseptin eteenpäin meikäläiselle. Ja niin me istuskeltiin viime lauantaina iskän keittiössä sormet jauhoissa minä, isä ja kälyni (ehheh) Veera. Tuttuun tapaan iskä paisto munkit, ja Veeralle ja mulle lankesi hillotus. Homma harvinaisen heleppoa, apuvälineellä (tässä tapauksessa sähkövatkaimen vispilän varrella) tehtiin ensin riittävän syvä reikä tulikuumaan munkkiin ja pursotuspussilla ja pitkällä ohutkärkisellä tyllalla vaan hilloa sisään, ei sen vaikeampaa.

Että nyt on sitten munkkeja, ei nimittäin menny kaikki vapun aikana. Mutta onneksi tuli niin hyviä että ei ihan heti kyllästy.