Pimeä ja irstas Amsterdam

Amsterdam - tuo kanaalien ja marihuanan luvattu kaupunki! Ensimmäistä ihasteltiin oikein kunnolla, jälkimmäinen jätettiin muiden ihmeteltäväksi. Mulle tuli yllätyksenä, miten täynnä se noita kanaaleja oikeastaan onkaan, siltoja oli joka toisen korttelin vieressä, ja tuuli oli sen mukainen. Ja ne pyörät! Sanotaan, että Oulu olisi Suomen pyöräilykaupunki, mutta eipä se ole mitään verrattuna Amsterdamiin (saati Köpikseen, että kyllä vastaavaa mallia löytyy Pohjoismaistakin!). Meni minne tahansa, pyöräilijöille oli oma kaistansa, omat liikennevalot ja oma parkkipaikka. Sellaista täälläkin arvostettaisiin! Ja parasta oli ne pyörät, joissa oli mitä mielikuvituksellisimpia maalauksia ja koreja ja koreita koristuksia. Ellei mitään erikoista muuten ollut, niin eiköhän joku lei oltu ripustettu sarviin jos ei muuten niin pientä piristystä tuomaan. :)

Amsterdam on yllättävän pieni kaupunki, ja se onkin iisisti hallittavissa jalan. Toki sieltä metro-, ja raitiovaunu löytyy, mikä helpottaa erityisesti noiden kapsäkkien raahaamista. Hostelliksi valittiin Cocomama, joka oli  maailman paras valinta, sillä heti ensimmäisenä check-inin yhteydessä meidän eteen iskettiin kartta ja saatiin kuulla, missä se kaupungin keskusta oikeasti paikallisten mukaan on. Kullanarvoista tietoa, jota ei välttis jokaisessa majoitusliikkeessä jaeta. Hostellin huoneet oli sisustettu hollantilaisten teemojen mukaan, ja me saatiin juustohuone, joka jaettiin kanadalaisten sisarusten kanssa. Elo oli leppoisaa, niinku Amsterdamissa tulee olla.

Saavuttiin kaupunkiin valon aikaan, mutta liikkeelle päästiin vasta illan hämärtyessä. Ei se haitannut, sillä otettiin suunnaksi Red Light District (yrittäkääpäs muuten sanoa tuo nopeasti oikein!), ja sehän tietenkin pääsi oikeuksiinsa hivenen hämärissä valoissa. Käveltiin ensin Utrechstraatille, kaupungin parhaaksi kehutulle kauppakadulle mistä löytyivät ne kaikki kansainväliset kaupat, mitä Suomenmaalle ei ole vielä rantautunut. No, kiinnihän ne oli joten se siitä.

Kauppakadulta päädyttiin varsinaiselle turistialueelle, eikä tarvinnu kartasta katsoa kun coffee shopit ja pilvipäissään riehuvat turistit paljasti meille, että perillä ollaan. Kaupungissa on muistaakseni 300 coffee shopia, joista suurin osa tuolla nimenomaisella punaisten lyhtyjen alueella, joka ei tosiaan ole mikään suuri alue.

Coffee shopien lisäksi siellä täällä tuolla alueella oli aivan minimaalisen kapeita kujia, joihin sitten uteliaisuuttamme asteltiin kerran, ja ei varsinaisesti osattu odottaa, mitä sieltä löytäisimme. No, noin metrin levyinen katu oli täynnä näyteikkunoita joiden toisella puolella keikisteli jos minkälaista misukkaa. Siellä sitten miekkoset rohkeasti tinkailivat tyttöjen kanssa palveluiden hinnoista, ja kauppaa ilmeisesti oltiin käyty hyvin onnistuneesti, sillä monien näyteikkunoiden eteen oli vedetty verhot. Tämä oli toki mielenkiintoista, mutta jätettiin nuo minikadut sitten tuohon yhteen läpikävelyyn.

Amsterdamin elämykset eivät kuitenkaan loppuneet siihen, sillä kävely pimeän kaupungin läpi takaisin hostellille oli melkoisen hieno kokemus. Kanaalien yli menevät sillat oli koristeltu valoin ja reunustettu polkupyörin, ja pitkin kanaalin reunaa kelluvat paatit ja kovaäänisesti loiskiva vesi toi mukavan soundtrackin paluumatkalle.