Tasapainottelua auringossa

Lissabon tarjoili meille tänään aamulla aikamoista lempeä, kun aurinko paistoi makeasti. Käytiin eilen tyttöjen kanssa tutustumassa Lissabonin yöelämään, ja Bairro Alton kaduilla seikkailun, huijaritaksikuskin kyydissä istuskelun ja yöleipomon pastel de natasta nautiskelun jälkeen päätettiin Ainon kanssa nautiskella brunssia, ja Annen kämpillä nautitun munakkaan jälkeen suunnattiin ettimään auki olevaa pasteleriaa, mistä Aino sais kahvia ja minä jotain muuta. Ulkona meitä odotti koko reissun paras sää, arska paisto kunnolla ja oli aivan kesäinen fiilis!

Tänään oli suunnitelmissa myös käydä vähän slacklineamaassa, mitä suunniteltiin jo eiliselle mutta ei sitten ehditykään. Anne oli ostanut täältä siihen vehkeet joltain sen kaverilta, ja me päästiin viimein kokeilemaan. Kyseessä on siis puiden väliin viritettävä tasapainoilunauha, jonka päällä voi hyppiä, makoilla tai mun tapauksessa yrittää koittaa pysyä yhdellä jalalla ja ottaa säkällä pari askelta.

Meidän ei onneksi tarvinnu lähtä roudaamaan slacklinekamoja kovin pitkälle, sillä tässä aika lähellä Annen kämppää on puisto, minne suunnattiin.

Ei aluksi meinattu saada slacklinea paikoilleen, sillä se vaatii vissiin myös hivenen suurempaa habaa, että nauhan saa kiristettyä tarpeeksi tiukalle. Jossain vaiheessa systeemi lukittui täysin, eikä saatu sitä liikkumaan mihinkään suuntaan.

Onneksi Annen kaveri, jolta se oli tuon nauhan ostanu, asui aivan puiston lähellä niin se tuli vähän jelppaamaan ja oli itse asiassa itsekin just menossa slacklainaamaan, joten se ripusti oman nauhansa Annen nauhan viereen. Saatiin siinä sitten opetusta vähän kokeneemmalta kaverilta ja samalla nähä, miten muutaman kuukauden treenaamisen jälkeen nauhan päällä voi jo hypiskellä tasapainon säilyttäen.

Aino oli kokeillut tasapainoilua joskus aikasemminkin, mutta mulla oli eka kerta ja olin aika hukassa. Aika äkkiä se tasapaino jostain löytyi, mutta ihan hyppimishommiin ei meidän kyvyillä voinu alakaa. Eikä se meidän homma nyt kovin proolta näyttänykään, mutta hirveän mukavaa oli ainaki!

Parissa tunnissa opittiin ihan hirveästi, ja tuo oli kyllä aivan huippua! Iski itelle tosi kova polte päästä kokeileen uudestaan, eikä siihen varmastikaan vähiten vaikuttanut tuo upea ympäristö, missä päästiin nauhalla tasapainottelua kokeileen. Parin tunnin auringossa istuskelun jälkeen papoilla alkoi olla pelit lopussa, meillä panokset vähissä ja nälkä vatsassa.