Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Etelän hetelmien tykönä

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

torstai 3. toukokuuta 2012

Etelän hetelmien tykönä


Lissabonissa aivan majapaikkamme naapurissa sijaitsi kauppahalli. Yhtenä päivänä käytiin siellä Annen seurana ostamassa hedelmiä ja samalla tsuumailemassa kauppahallin tarjontaa. Eipä nuo kauppahallit mitenkään toisistaan tunnu eroavan, hurjat määrät hedelmiä, tuoretta lihaa ja kalaa sekä mahtava valikoima juustoja löytynee miltei jokaisesta eteläeurooppalaisesta kauppahallista. Ja mikäs siinä, mitä sitä enempää kaipaakaan kun kunnon ruokaa?

Reissun loppupuolella uskaltauduttiin sitten naapurikauppahalliin Ainon kanssa hedelmä- ja juusto-ostoksille. Suunnattiin suorinta tietä Annen vakkarihedelmämyyjän luo, joka ilmeisesti muisti meidän olleen Annen seurassa hedelmäkojulla muutamaa päivää aikaisemmin, tai on sitten vaan niin äärettömän ystävällinen jokaikiselle (veikkaan jälkimmäistä). Napattiin mukaan muutama hedelmä, osa Annelle ja osa meille.






Reissun alkupuolella päätettin Ainon kanssa, että ostetaan joka päivä jotain eksoottista ja tuntematonta hedelmää meille iltamussutteluun, sillä kauppojen tiskit oli täynnä toinen toistaan oudompia hedelmiä. Ei kai me pohjosen kasvatit tunnettu muita ko omenan ja appelssiinin, joten tuo oli tietenkin erittäin hieno kokemus meille molemmille. Aloitettiin se sitten niinkin eksoottisesti kuin ostamalla mansikoita (ne lasketaan, vaikka ovatkin epähedelmiä)... Seuraavana päivänä ostettin mango, että oikeaan suuntaan oltiin menossa!





Kokeilut jäi melko lyhyeen, sillä mansikan ja mangon lisäksi ostettiin papaijaa ja ananasta (jota ei muuten kannata ostaa yllä olevassa muodossa ainakaan evääksi kaupungille ainakaan ilman teräviä miekkoja). Ostettiin myöhemmin uudelleen papaijaa ja sen kaveriksi avaruushedelmä, jonka nimi on ainakin portugaliksi anonas. Kuka tietää, mikä se on suomeksi? No, anonas maistui banaanijogurtille ja papaijassa oli liian vähän syötävää.

Noiden lisäksi maistettiin vielä jotain tuntemattomaksi jäänyttä oranssia suurikivistä kirpsakkaa hedelmää, jota ei sitten tehnyt mieli maistaa toista kertaa, eli aika lyhyeen jäi meidän kokeilut. Taidettiin kokeilla jotain leivostyyppistä herkkua noita helemiä enemmän. No, joka tapauksessa kyllä sitä oli pohjosen tyttönä mielissään tuommoisten c-vitamiinipommien äärellä!

Tunnisteet: ,

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Antaa tulla!

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu